Työkokeilun loppuaika, kiitoksia, Enda testaa Purina DentaLifea ja mie -33kg!

Letkutetaan Ipanaa

Marraskuu oli sillee melko tapahtumaköyhä että kaikki meni vähän niinku urassa eikä mitää oikee tapahtunu mistä ois voinu joka viikko kirjottaa. Plus että olin jostain syystä tosi väsyny. Nukahin varmaa pari kertaa tonne matkalle ku illalla kävelin kotia navetalta ja tosi monta kertaa koneen ääreen :D Jos jotain pitää marraskuusta mainita niin varmaankin että Ipana - lehmä navetassa oli kipeä ja sen juoksutusmaha piti laittaa takasin paikoilleen ja tuolla noi tiet ja pihat oli ihan luistinratoina. Tuli monta kertaa Kannuksen aikainen hevosviikko mieleen, kuinka se Kaustisen piha oli ihan jäässä ja minua piti taluttaa sen pihan poikki että pysyin pystyssä :D En kaatunu nyt muuten ku kerran, mikä on varmaanki sen ansiota että koostun nykyään muustaki ku luista ja läskistä..

Niin, marraskuussa saatiin Endan kanssa testata Purinan uusia DentaLife hammaspurutikkuja Smartsonin testaajina. Tässä on tällane lyhyt video



Siitä piti tulla paljon parempi, mutta tein kiireellä nii ei oikeen kerinny. Enda tykkää noista ihan hulluna. En taida kuitenkaan hammashoitotarkoitukseen noita ostaa, mutta makupaloiksi kyllä. Se pysyy tosi hyvin irti kun tietää että tollanen on taskussa :D Vehnäallergisten koirien ei kannata ainakaan vielä tota ostaa, toivottavasti tarpeeks moni muukin pisti palautetta että korvaisivat vehnäjauhot jollain muulla!

Sitten tuli joulukuu ja tuntu niinku joku ois painanu jotain pikakelausnappia. Aika menee älyttömän nopeasti. Eilen oli viimeinen päivä minun työkokeilusta. Mulla niin harmitti ku työkkärin palautelomake oli raksi ruutuun tyyppiä. Mie en voinu kertoa miten tää puoli vuotta on kääntäny minun elämän ihan ympäri. Puoli vuotta sitten mie olin masentunu, yksinäinen, todella lihava, en halunnu tehä mitään ja ainoa mikä minut piti käynnissä oli Enda. Menneisyyden mie ei ois uskonu, että navetassa työskentely lisää elinvuosia taikka muuttaa yhtään mitään (varsinki kun vieläki pelkään lehmiä) mutta niin vaan on käyny. Ja mie oon todella kiitollinen, kun jaksoivat tuolla sen aikaa minua kattella, että minusta tuli ees jotenki hyödyllinen. Alussa nimitäin oli sellasta räpeltämistä ettei mitää rajaa :D

Mie puoli vuotta sitten ja mie nyt ollaan niinku kaks eri ihmistä. Nyt tuntuu niinku ois joku suunta elämälle. Tiiän mitä haluan tehdä seuraavan puolen vuoden päästä, ja sillä aikaa saan jatkaa tuolla tilalla osa-aikasena palkkatuella! Ehkä kesäkuussa saatte lukea postauksen missä olen mie 50kg kevyempänä :D

Mutta tässä siis mie -33kg

Laittelen joulukorttikuvan tänne tässä joku päivä ennen joulua ja ennen kun vuosi loppuu niin on mulla muutaki asiaa, joten odotelkaas niitä :)

Hammaskiven poistoa, Neville tuli taloon, hiustensyöjä hiehot ja muita kuulumisia

Sinne se aika taas meni kaks viikkoa eteenpäin enkä kerran viikossa saanu kirjotettua...
Kaks viikkoa sitte oli hammaskiven poistoa ja tuli yks ylläripotilas jolta piti poistaa kynsi. Ensin poistettiin asiakkaan koiralta hammaskivet ja sitte Endalta. Ja mie en pyörtyä kopsahtanu :D Ehkä se viimeks oli siksi ku se oli jo illalla ja navetan jälkeen nii olin muutenki nukkumaisillani ja nälissään. Mutta sittenpä Endalla kesti hetken se herääminen nii oli siinä kyllä oottelemista. Ja illalla se vaan halus mennä heti sänkyyn ja nukku vähän lisää :D

Siinä se on vessassa :D

En tiiä muistatteko sen kanin kesältä joka asu tuolla työpaikassa kanojen kans? No siinä nyt kävi silleen, että tuolla se Neville on mulla nyt hoidossa :D Onko tää joku kennellinjalaisen pakollinen työpaikkapupu joka otetaan jos siihen on mahdollisuus? Mutta se on niin ihana ku se on sisäsiisti ja syö vaan tuolla. Oon mie alkanu opettaan sille naksutinta ku annan sille tuoreruokaa, että kattoo jos sais opetettua sille jonku tempun! On se vaan kummallista ku en mie oikeen tykänny kouluaikana kaneista ollenkaan ku niitä piti hoitaa, mutta sitte päädyn kuitenki ihan vapaaehtosesti hoitamaan kania :D

Viime viikonloppuna oli ell. Kristiina Torpin koirien häiriökäytökseen ja lääkintään liittyvä luento Louella. Kahtena päivänä siellä käytiin. Ensin oli se lääkepuoli enimmäkseen ja se muistutti liikaa koulua, ja en ollu nukkunu koko viikkoon päikkäreitä nii alko kyllä nuokkumaan jossain vaiheessa, vaikka mielenkiintosta oliki :D Toinen päivä oli sitten potilastapauksia ja niistä keskustelua.
Kyllä sieltä tarttu pari juttua mukaan, esimerkiksi se että koiran voi opettaa ottamaan käskystä syvän henkäyksen ja se niinku rauhottaa reaktiivista koiraa. Ja tällainen "vaaleanpunainen pilleri" neuvo jonka voi kouluttajana antaa ihan ilmaiseksi vaikka puhelimessa omistajille jotka odottaa sitä vaaleanpunaista kaiken ratkaievaa pilleriä, eivätkä halua nähdäkään vaivaa koiran koulutuksen eteen: Jätä koiran huono käytös huomiotta, lopeta huonosta käytöksestä rankaiseminen, palkitse hyvästä käytöksestä. Koiran käytös kyllä paranee tällä, mutta ei varmastikaan siinä mittakaavassa mitä koulutuksen avulla on mahdollista saavuttaa.
Mutta kyllä se pisti vähän miettimään, että onko siinä mitään järkeä piettää esim.niin pelokasta tai reaktiivista koiraa että se tarttee lääkkeet siihen että pää pysyy ees kasassa? Ihan sama vaikka ne lääkkeet auttais kuinka paljon, ja käyttää tunti kausia koiran kouluttamiseen nii silti? Noh, kyllä mie sen ymmärrän että on vaikeeta päästää koirasta irti jos siihen on jo kiintyny. MUTTA SILTI.

Navetassa on aivan ihanan värinen blondi-risteytys sonnivasikka. Ehkä mulla on joku pehmeä kohta tolle värille? Neville on sellane siniharmaa, toi vasikka tollane ja mullahan on aina tehny mieli ottaa weimarinseisoja, aivan sen värin takia vaan. Oon toistaiseksi saanu hoettua ittelleni että "Krisse, et tee mitään metsästyskoiralla, älä ota sitä, ÄLÄ OTA." :D Ja mulla ei oo kohta hiuksia jos mie vielä muutaman kerran unohan väistää yhen hiehokarsinan kohalla tuolla :D Jos on yksiki haituva huivista ulkona niin tää kolmen kopla iskee ja repasee. Ja vasikkahuoneessaki on kasvamassa uus sukupolvi hiustensyöjiä. Millä pikkumyynutturalla minun pitää alkaa noita pitää?

Oli täällä pari minuuttia luntaki tossa yhessä vaiheessa. Enda oli sillä iltalenkillä kieli maassa ja nuoli sitä siitä tiestä :D Tulispa se talvi kunnola, kyllästyttää tää pimiä.

Kävi mulla vielä kerran kynsienleikkuupotilas, nyt ollaan siinä vaiheessa että alkais ehkä kotonakin sujumaan jo!

Oulun reissu Endan kans, navetta(dietti) juttuja ja muita kuulumisia

Ja ku kaikki kuitenki tulee ensimmäisenä kyttäämään, että miten ne läskit on lähteny nii alotetaan siitä. Eli tässäpä nyt tämän päivän tilanne:

-26kg

Sai käyä ostaan uuet housut ku kaikki muut paitsi navettahousut ja collegehousut tippuu jo pois jalasta :D Koosta 52 on lähetty ja tänää sovin kokoon 46. Että normaalia kohti koko ajan. Ja oon huomannu että selästäki on alkanu vararavinto häviämään ja muuttumaan lihakseksi. Yks päivä vaa huomasin että hitsi ku on tosta selästä kipee, että mikä toi on, aijaaaa siellä on lihaksiaki nykyään :D Paino ei sillee isoina numeroina oo moneen viikkoon tippunu, mutta onneks on tää kuva nii ei mee motivaatio vaa'an takia.

Käytiin tossa pari viikkoa sitten Oulussa Oriola Road Showssa kuuntelemassa luento koiran madoista ja madotuksesta ja keräämässä messuilta ilmaisnäytteitä :D Otin Endan sinne mukaan ku se ei oo sitten Kannuksen paljoa autossa ollu. Ihan tosi rauhallisesti se siellä oli ollu takakontissa, ja kun käytiin Oulussa kaupunki-olosuhteita kattomassa nii ei rähjänny ku 1/3 koirasta joita siinä nähtiin. Ja sekin oli sen takia kun se rohisti pelottavasti kun kiskoi meidän luo minkä pääsi.

Navetassa oli aika pitkään lomittajat ja mie niin en "saanu" siivoilla, siksi varmaa toi painonpudotuski vähän seistahtu, mutta nyt oon taas pari viikkoa siellä siivoillu lähes yksikseni. Yks päivä siellä oli parressa yhtäkkiä kuollu lehmä, mikä on kuulemma aika harvinaista. Yleensä ne on syömättä tai muuten kipeän olosia ennen ku tohon asti mennään. Sitte vähän aikaa siitä nii siellä ootti aamulla vasikka lattialla! Vähän aikaa meni siinä puolinukuksissa tajuta että "nii tossa tuijottelee vasikka lattialla." :D

Toissapäivänä sinne synty yks vasikka ja tänään sinne putkahti kaks lisää. Oisin muute varmaa menny sinne, mutta olin jo kaupungissa. Sovittiin tää vapaaks ku viikonloppuna on paljon pikkuelukoita. Onneks oli pikatuuraaja vapaana!

Eläinlääkärihommia on ollu jonku verran. Pari rokotusta ja kynsien leikkuuta. Oli koiran kastraatio, ja sai pukee oikeen hengityssuojaimet ja sen myssyn ja kaikkee :D Sitte otettii verinäyte ja ultrattiin koira. Hoidettiin yks haava kotikäynnillä. Ihmiset soittaa mulle että "Niin ku tällä on tämmönen nii mitä nyt tehdään tai että ku oot siellä eläinlääkärillä niin millon sillä ois aikaa asialle x".  Ja minun vakiovastaus on että "Kyllä se kannattaa käyttää lääkärissä. Soita sille aika." Ihan kivoja tollaset, mie oon vähän niinku joku mikä se tyyppi nyt on ärsyttävä niitten keräysten kans... Feissari! Tolle eläinlääkärivastaanotolle siis. Paitsi että ei ihmiset yleensä omasta tahostaan feissaria lähesty :D Enemmän sitte keikkabuukkari? :D

Hoitajakissan kans ooteltiin että potilas herää

Yks hauska tai "hauska" juttu pitää kertoo vielä tästä viikosta. Poistettiin tossa yks päivä suutarinlapselta hammaskivee. Mie sitte katoin siinä ku se raaputteli se raaputellija ja kuulu se korkee ääni ja raaputus. Ja yhtäkkiä alko mahaan sattuun ja mie että onko mulla nälkä vai... ja sitte mulla pimeni silmissä ku kaikki veri pakeni päästä. Ehin mennä kyykkyyn enkä pyörtyny, mikä oli hyvä. Ja mie oon luullu olevani kalpea mutta ei sitte vissii, kyllä sillon oli ihan valkonen. Mutta sillee kiva tietää missä nää omat rajat menee: Kuolleita lintuja, okkeei, nyljenki ne vielä. Kuollu lehmä, jaaaa leikkaushaavasta tulee verta jaaaa, vetasen oman peukalon puukolla auki ku aukasen purusäkkiä (ekana paivänä ilman lomittajia :D): rauhallisesti "heei missä täällä on laastarit?" No nyt saa harjotella ku on viikonloppuna tulossa hammaskiven poistoa. Etten pyörtys.

Endalle kuuluu autoilun lisäksi muutenki oikeen hyvää. Ollaan käyty pari kertaa vapaapäivänä tuolla työpaikalla kattomassa niiden koiria, eikä se niille mitään sano, paitsi jos se on tolpassa kiinni ja ne on irti. Se jopa vältteli pikku Jeppeä, sillee "mikä toi on, kakara, yäk!" Ja kyllä se on nyt eilisen jälkeen ihan virallista kun käytiin juoksutamassa koiria Emman kans, Endalla on ainaki yks koirakaveri, ja vielä kultsu!

Varmasti jotaki unohtu kertoilla, mutta ei voi mittää. Jos sitä yrittäis palata siihen kerta viikkoa tahtiin nii muistais kaikki. No ainaki nyt on kivoja kuvia tässä tekstin lomassa :D

"Everywhere is within walking distance if you have the time" - Steven Wright

Tämäki viikko meni lähinnä vasikoita hoitaessa ja siivoillessa navetassa. Niitä vasikoita onki nyt vaikka muille jakaa, ku 9 oli ku perjantaina lähin viikonlopun viettoon :D Siivosin mie kanalan vähän perusteellisemmin...

Kävelin kyllä sillon perjantai-iltana niinku joku vanha mummo ja tuli mieleen, että miten tää viikko näin on jalkojen päälle ottanu. Aloin laskeskelemaan paljonko oon kävelly:


Ma: työmatkat: 6,4km, koiralenkit: 5,5km + mitä ikinä kävelenkään ku oon navetassa
Ti: 6,4km + 6km + navettakävelyt
Ke: 6,4 + 4km + naapuriin 1km + navetta
To: 6,4 + 5km + navetta
Pe: meni autolla sentäs + 4km koiran kans
La: 3km koiran kans
Su: 4km koiran kans = 57,1km +mitä kävelen navetassa. Että suurinpiirtein täältä Rovaniemelle ja takasin viikon aikana :D

Eilen käytiin veljenpojan ja Endan kans lenkillä, ja Enda oli onneissaan ku joku heitti sille palloa ja päästiin leikkimään pitkästä aikaa hakuakin, kun oli joku joka innoissaan juoksi piiloon :D Enda muisti ihan hyvin, kun sen ekan kerran tehtiin silleen että se näki kun lähti piiloon. Löysi joka kerta hyvin!

Tänään nostettiin pottuja ja näin pitkästä aikaa äitin veljiä, niin oli oikeen kiva päivä! Tän postauksen kuvat on otettu viikko sitten ja ne on ottanut Oona Sarajärvi.

Syksy on virallisesti alkanut, uutta ilmettä hiuksiin ja Mikin synttärit

Ja mistä tietää että syksy on virallisesti alkanut? No kun se ensimmäinen kuumeräkätauti päättää iskeä kesken kaiken. Mulla oli perjantaina yli 40 astetta kuumetta ja se tuli siinä aamun aikana nii aamunavetta vielä jotenki meni, mutta mulla ei oikeen oo muistikuvaa, että millä ihmeellä mie oon kävelly ton puoltoista kilsaa tosta :D
No heräsin sitte 11 illalla sängystä, että kyllä sitä hengissä kotiin selvis.
Eilen olin vielä ihan kuumeesa ja ääni lähti mutta tänään ku heräsin nii ei oo enää ku 37 astetta ja ääniki tuli takasin. Ehkä tää terveempi elämä auttaa sairaudesta palautumiseenkin, yleensä mulla on kestäny tollaset kuumetaudit viikon tai ylikki.

Olin jo aiemmin sopinu, nii tänää sitte mulla kävi värjäystiimi värjäämässä ja leikkaamassa hiukset. Ja ku edellisestä kerrasta on puoli vuotta nii tuli kyllä taas kiva muutos.

Tosta ekasata kuvasta on jo leikattu ne pahimmat latvat pois ku en muistanu koko kuvaa ku vasta sillo

Endallaki oli oikeen kivaa ku joku tuli käymään. Ja seki sai vähän harjausta ku sillä edelleen tippuu karvaa vaikka muille jakaa. Tuli muute hyvään aikaan se Garnierin paketti, ku pysty antaan sen kosteusvoiteen jota en käytä nii sellaselle joka käyttää. Se hiusnaamio kyllä menee varmasti käyttöön ittele sitte!

Taas sai töissä puhistaa koiran korvan ja kävi ultrassa yks koira nii sai kokeilla käsilläki, että tuntuu ne pennut. Jännää kyllä, ja iso pentue tulossa, riittää varmaa vilskettä sitte ku ne syntyy ja kasvaa. Navettaanki synty uus vasikka, oikeen nätti sellane mustavalkonen kikkarakarva.

Ja facebookki taas muistutteli että tänään on sellane päivä ku Mikin synttärit. Tänään se ois täyttäny 11v. En mie pystyny itkemättä niitäkään muistoja kattomaan. Kyllä se taas näyttää mite aika menee vaikkei haluaiskaan.

Krisse 15v ja Miki 10 kk??

Tossa me ollaan minun rippikuvassa, paljon tukkaa ja monta kymmentä kiloa sitten :D Mihinkhän mie oon laittanu ton kuvan, pitäs varmaa ettiä.

"Rain? Rain... is my favorite too! We can stomp around in puddles.... there's cool umbrellas, lighting storms.... " - Joy

"More like when the rain runs down our back and makes our shoes soggy. And we get all cold and shivery.... and everything just starts feeling droopy...." - Sadness / Inside out - Mielen sopukoissa

Sadetta on kyllä riittäny ja mie oon kyllä Surun leirissä tän asian kans. Muutaman kerran on ku suihkusta tullu ku pitää käydä jotain navetan ulkopuolella tekemässä. Ja Endakaan ei oikeen tykkää. Se näyttää maailman surkeimmalta koiralta ku joutuu inhottavaan märkään tekemään asiansa :D Vaikka yritänki käyttää sitä pihalla sateiden välissä. Ollaan tällä viikolla tehty esine-etsintää sisällä ku ei tuolla sateessa viitti tarpoa enempää ku pakko.

 Katoin ton Inside outin tässä tällä viikolla, ja voi että ku oli hyvä! Löyty pitkästä aikaa sellane leffa jonka vois ostaa ittellekki. Joojoo lasten leffa ja blaablaablaa, mutta hei mulla on vaikka mitä Disneyleffojaki ja kaikki Muumit hankittu ittele vasta näin aikuisiällä. Niistä saa enemmän irti ku mitä sillon lapsena. Toki niissä on niitä lapsellisia kohtia, mutta on myös hauskoja juttuja joita ei sillon tajunnu. Tai joku viesti mitä ne tekijät haluaa välittää joka ei sillon pienempänä auennu.

Tälläki viikolla oli pari eläinlääkäripäivää, mikä oli tosi kiva. Huomaa kyllä että alkaa jahtikausi kohta ku suurin osa oli mettäkoiria. Ja mie oon kyllä huono naapuri kun en tunnistanu sellasta, joka asuu varmaa 50 m päässä minusta :D Toi työ on kyllä kiva, näkee tuttuja ja puolituttuja vaikka millä mitalla. Onnistuin myös kohtaamaan yhden vanhuksen tossa työmatkalla kun lähdin aamunavetasta, ja oli pakko mennä juttelemaan sen kans :D

Noh, sitte se keskustelu ei ollukaan niin kiva ku ihan yhtäkkiä se alko sanomaan jotain että "Tiiätkö mikä auttaa paino-ongelmien kans? Vihannekset ja liikunta! Meidän pitää itse päättää että me tehdään jotakin eikö vain? Ylipainokin on sairaus." Kyllä sillä vähän silmät levis ku kerroin että joo-o olen jo kakskyt kiloa puottanu tässä kesän aikana, mutta jatko vaan saarnaansa ja "Niinhän se on että kaikki nisut ja makeiset on niin houkuttelevaa nykyään, (no onko sinun sitte pakko tarjota pullaa jos meinaat myöhemmin siitä noin syyllistää?) ja itse pitää valita syökö niitä vai ei." Sen jälkeen kyllä lähin melko äkkiä ettei tullu sanottua mitää pahaa takasin. Mutta kyllä sitä taas muistutettiin, että ei sitä kannata lopettaa sitä painon pudottamista jos vieläki noin läskiltä vaikuttaa...

Tuli sitä perjantaina hoidettua vähän minun lehmäpelkoaki. Mie vein ulos tarhaan yksin kuivikkeita, niin kestin varmaa kokonaiset 15min ennen ku paniikki tuli. Sitte piti pyytää kaveri. Mutta mie en kyllä yhtään tykkää noin pelätä, ku tuntu että happi loppuu siellä aitauksessa vaikka olin ulkona. Siinä vaa on jotaki ku ne on monta ja ne liikkuu nopeasti. No kyllä se tästä, kai.

Viime viikon kuulumisia ja kuvia + video esine-etsinnästä

Kaikkea sitä löytää ku vähän ympärilleen kattoo

Viime viikolla oli kivaa töissä kun oli pari eläinlääkäripäivää. Sai puhistaa korvia ja leikata kynsiä niinku hoitolassaki ja sitte käytiin rokottamassa lauma vetokoiria. Siellä oli pentujaki kaks pentuetta: 12 viikon ja 12 päivän ikäsiä. Yks niistä pienistä oli epämuodostunu jaloista niin se piti sitten lopettaa. Ihme ja kumma ei tehny yhtään pahaa, varmaan siinä oli niin paljon järkisyitä sille lopettamiselle että ihan hyvä vain. Ei vetokoiraksi jalostettu koira elä kovin hyvää koiranelämää huonoilla jaloilla.

Aamuaurinko

Lauantaina otin töissä kuvia ja Endan kans käytiin myös pellolla kuvaamassa. Joojoo esine videossa on valtava, mutta oon hukannu jo kaks palloa pellolle ku en muista mihin panin sen ja Enda hoopottaa ohi :D Lauantai iltanavetassa meinas tulla paniikki ku lehmät oli rikkonu jalottelutarhasta aitaa ja yks oli jo ulkona sieltä. Mie ensin juoksi ettimään kaveria, mutta en löytäny nii seisoin siinä ja vahin kauhuissani ku se yks siinä söi ruohoa ja loput oli melkeen tulossa sieltä jo pois. Onneksi sitte tuli toinenki ihminen nii saatiin se yks sinne takasin ja aita korjattua. Ei tullu semmosta itkupaniikkia niinku aikasemmin ku lehmä on ollu irti, jee!

Fairytale forrest

Tänään näin aamulla hienon tatin tieltä ojan toisella puolella kun kävelin töihin. Niin sitten paluumatkalla tietenki piti mennä kattomaan oisko se syötävä. Siitä isosta lähti lakki irti ja oli madot syöny paljon, mutta siinä lähellä oli noi muut niin ne mie otin ja pistin pannuun.

Sitte sähköpostissa oli tänään sellane viesti että olen voittanu jossaki Garnierin kilpailussa johon viime kuussa osallistuin nii vartalovoiteen ja hiusnaamion. Tää on jo kolmas kerta puolentoista vuoden sisään ku Garnierin facesivun kilpailusta tulee jotaki :D

Seuraavaksi siis työpaivää kuvina olkaas hyvät. Kaikki lehmäkuvat meni pilalle ku aina joku liikku tai sitte valkonen palo puhki. Ärsyttävää. Ja toki oli paljon lehmänlantaaki mutta aattelin ettei kukaan siitä kuvia halua nähä :D Endasta on lisää kuvia lauantailta Endan omalla sivulla.

Vasikoille juotavaa. Toi haisee nii hyvälle toi jauhe :D

Juomaan äkkiä

Nevillelle voikukan lehtiä ja heinää

Se jo ryntää vastaan, mikä on edistystä siitä että se vaa piilottelee :D

Mitäs siinä vesiautomaatilla juorutaan?

Ihan ku ois catwalkilla, oli pakko ottaa kuva :D

Enda juoksee pellolla

Video esine-etsinnästä. En jaksa enää tähän aikaan editoida ja halusin tän saada tänään kirjotettua nii anteeks jos jotaki ärsyttää :D

 Ja hei, varmaan huomasitte, meillä on hieno uus otsikkokuva!

Navettadieetti

Tämmönen kiva fakta minusta: Olen lihava, ylipainoinen, läski jne. ja enkä mitenkään vähän. Ylä-asteella olin vielä suht normaalipainoinen, mutta siitä se alamäki alko.
Oon yrittäny laihuttaa aiemmin monesti ja Kannuksen ekana vuonna laihuinki, vaan lihoakseni pakasteruualla ja sipseillä palloksi. Voitte parin vuoden takaisista reenivideoista käydä kyttäämässä :D

Sitte työttömänähän ei ollu muuta tekemistä ku syyä huvikseen, niin olin varmaan aika näky tossa vielä puoltoista kuukautta sitten. Viime joulukuussa oli työkkärin puolesta terveystarkastus, ja siellä oli sellanen lukema vaa'assa ettei kehtaa oikeesti ees sanoa. Ei sillä että vieläkään kehtaa :D
Sillon aloin kattoon mitä syön ja lisäsin vähän liikuntaa, mutta mitään silminhavaittavaa edistystä ei näkyny.

Mutta nyt kun oon 1,5 kuukautta kävelly töihin ja töistä pois yleensä  3,2km viitenä päivänä,(joskus lähelle 5km ja joskus vaan 1,6km) lenkittäny koiraa noin 6km päivässä, kolannu p#skaa, kärräny ja lappanu rehua, kantanu ämpäreitä ja raahannu purua niin peilistä ja vaa'asta näkyy jo pikkasen eri ihminen. Kuvassa on sama paita päällä. Ensimmäinen otettu päivälleen kaks vuotta sitten, keskimmäinen otettu kolme viikkoa sitten ja kolmas kuva on otettu tänään..

- 17kg

Että voin suositella navettadieettiä ja ylipäänsä hyötyliikuntaa kaikille oikein lämpimästi :D Jos ois joulukuussa sitte seuraava punnitus kun sopimus loppuu niin nähdään oikeen lopputulos!

Ei mee aina niinku Strömssössä - joskus kuitenki!

Eilinen aamu ei lähteny kyllä hyvin käyntiin. Heräsin vartin yli seittemän, tein kaiken mitä teen yleensä puolessatoista tunnissa nii noin 20 minuutissa. Eli käytin koiran ja laitoin vaatteet päälle. En kerinny kyllä syyä tai olla koneella :D Endaki päätti just sillon että nyt meen suuntaan x ja tuun 10min päästä takasin. Noh ehin töihin kuitenki. Mutta mie olin niiin vihanen. Ei elämä oikeesti. En oo pitkään aikaan ollu niin vihanen ku eilen aamulla. Eikä sekään auttanu että olin edellisenä iltana odottanu pyykkikoneen ja menny yhen aikaan nukkumaan.

Mie vaa toivoin koko aamun että "älkää kukaan puhuko mulle mitään ennen ku tää on menny ohi." :D No siis kyllä mie nyt sain itteni sen verran rauhotettua että pysty sanomaan huomenet ja muut normaalit kuitenki. Lehmät ja kanat ei onneks paljoo puhu, ja se työnteko oli kyllä hyvä ku pysty paiskomaan rehua kärryyn vihaisesti ja tekemään asioita nopeasti sen vihan voimalla muutenki. Ja pysty mutisemaan niille lehmille ku eihän ne sanoja ymmärrä. Se minun paha tuuli kesti koko aamun ja ku laitoin vielä viimesenä kuivikkeita ulos nii siellä se lähti niinku tuuli purjeista
Ja sitte iski se vähän nukuttu yö. Kanojen ruokkiminen jne. meni kyllä sitte ku hidastetussa filmissä verrattuna koko aikasempaan aamuun :D

Ja järkevä ihminen ois menny nukkumaan heti ku pääsee töistä. Mutta eiii, koiraihminen menee kaverinsa kanssa sosiaalistamaan koiraansa pellolle. Oon varmaan kertonukki että Endalla on inhokkirotuja kun toisista koirista puhutaan, ja yks pahimmista on kultainennoutaja. Mutta minun kaverilla Emmalla onkin maailman kiltein koira (oikeasti :D) niimpä yritettiin, että miten ne tulee keskenään toimeen.

Emma oli aiemmin testannut tätä tutustuttamismetodia parilla muullakin koiralla jotka ei tule toisten koirien kanssa toimeen, ja hyvin oli onnistunut. Joten miekin sitten uskalsin kokeilla jos tästä olisi apua.
Aada meni pellolle kyljelleen makaamaan Emman käskystä ja odotti kunnes Enda tuli itse irti haistelemaan ja tutkimaan uutta koiraa. Aluksi näki miten Endaa jännitti ja se ravaili vähän edestakaisin ja läähätti, ja kun Aada päästettiin ylös niin Endan ilmeestä näki että "o-ou mitä tuo nyt aikoo" mutta koska Aada ei tehnyt mitään niin lopputulos on niin kuin kuvista näkyy :)


Mutta hitsi ku ois älynny ottaa ton ensikohtaamisen videolle! Se oli tosi mielenkiintosta kattoo miten se Endan jännitys siinä suli, ja niitä rauhottavia signaaleja mitä Aada sille lähetti.
Mie luulen että Endalla vaan jännittää hirveästi kaikki uudet jutut ja koirat. Ja jos se toinen uusi koira on yhtään sellainen joka reagoi negatiivisesti tai pelottavan oloisesti, niin Enda päättää heti että se on vihollinen, ja rähjää.

Mutta Aada oli kyllä mahtava kun se ei ottanut yhtään katsekontaktia tai tehnyt mitään muutakaan, vain varovasti nuuski ja heilutti häntää, niin Enda ei ottanut siitä mitään paineita eikä alkanut ärisemään. Endasta kyllä näki että se on kaivannu toisen koiran kans leikkimistä, se veti aivan kauheeta rallia, eikä Aada oikeen meinannu pysyä perässäkää välillä :D

Iltanavetta oli kyllä aika vaikee, kun enhän mie ehtiny nukkua päikkäreitä. No se siivoaminen menee jo melkeen automaatilla nii ei se nii paha ollu. Mutta sitten ku ois pitäny olla kaverina siirtämässä yhtä hiehoa joka tultiin hakemaan eri paikkaan niin minun lehmäpelko oli kyllä tosi pahana. En sentään itkeny siinä heti kuitenkaa niiku viimeks ku oli siirtotilanne (en siis sen jälkeen oo siinä ollu mukana) ja juutuin jaloista kiinni mutaan, ja lehmä joka haluaa navettaan muttei ole se joka me sinne halutaan niin tulee kohti ja juoksee melkeen päälle.
Tais olla toinen vai kolmas kerta toi ku olin mukana laitumelle siirrossa ja ei se kyllä lehmäpelkoo ainakaan parantanu :D Ja mie näytin ihan mutapainijalta sen jälkeen.


Mutta joo loppu iltanavetan siivosin vasikkakarsinaa. Sitten ku menin kotia niin tuli siinä matkalla se itku. Sillon kyllä aattelin että "mitä oonko mie joku viis vuotias enkä 25" ku itkeä pillitin. Mutta viisvuotiaan tuntomerkit kyllä täyttyy ku itkee ku väsyttää ja pelottaa ja vielä nukkuu päikkäreitäki säännöllisesti :D

Tää aamu oliki sitte ihan normaali, onneksi. Vaikka se vihasena oleminen saiki tekemään asioita nopeammin niin en mie kyllä toivois että olisin aina vihanen ja tekisin töitä. Se jotenki kulutti enemmän ku sydän pamppaili ylimääräsiä ja riuhto menemään. Ja muuten poimin varmaan maailman tuoreimman munan. Just näin kun se pullahti sieltä perästä ulos ku menin niitä keräämään :D

Ens kerralla puhunki sitte navettadieetistä ;)

Ensimmäinen kuukausi työkokeilua

Kesäkuussa menin ekan kerran navettaan melkeen viiteen vuoteen. Ja se kyllä näky. Mie olin ihan öönä aapisen laidassa sen ekan viikon ja tuntu että oon koko ajan ihan tiellä. Lisäksi mie olin niin rapakunnossa, että hyvä kun selvisin päivistä läpi, vaikken melkeen mitään tehnytkään. Unirytmikin korjaantui kerta heitolla kun ei jaksanut enää iltanavetan jälkeen roikkua koneella.
Mutta kunto alkoikin ylläri ylläri nousta kohisten (siis en mie vieläkään mikään super bodari ole, mutta kun lähtötilanteeseen vertaa) ja nyt jo tuntuu etten ihan jatkuvasti tiellä ole ja saa tehtyäki jotaki.

Minun sellanen tyypillinen päivä on yleensä tän näkönen:

• klo 5.50 herään, istun sängyn laidalla viis minuuttia, puen vaatteet päälle ja lähden käyttään Endan lenkillä. Kävellään muutama kilometri ja tullaan takasin. Nyt on myös tuolta takaa noi pellot ajettu niin oon lisänny myös pellolla juoksutusta tuohon ja vähän vähentäny kävelyä että on enempi aikaa juossa siellä.
• noin klo 7 syön jotaki, käyn koneella ja katon sähköpostit ja muut. Puen navettavaatteet ja pesen naaman ja hampaat.
• noin klo 7.30 lähden kävelemään täältä töihin sonnustautuneena maantierosvoksi, kun pitää peittää naama etten syö kahtamiljoonaa sääskeä :D Ei oo yks eikä kaks kertaa ku on autot hidastanu ja kattonu että mikä hiippari toi on :D
• noin klo 8 oon perillä ja menen navettaan. Siellä mie kolaan lannat pois ja putsaan parret ja laitan uutta purua. Laitan myös vasikoille maidon lämpiämään ja ruokin ulkohiehot ja laitan vedet niille. Sitten jos on niin kärrään vanhaa rehua ruokintapöydältä tunkiolle. Juotan vasikoita, lakasen ruokintapöydän. Raahaan purupalikoita sisälle... Navetan jälkeen mie yleensä ruokin kanat, haen munat ja laitan niille myös vedet.
• Sitten menen yleensä takasin kotia ja tulen illalla uudestaan ja toistan ton navettaosion :D

Mutta on ollu kyllä kiva kun ei tartte ostaa enää kaupan munia, vaan saa syödä sellasia joista tasan tarkkaan tietää millasissa HYVISSÄ tilavissa oloissa ne kanat elää. Ja noi hitsin lehmät poikii aina sillon ku mie en siellä ole, joten en ole nähny vieläkään ku lehmä poikii! Aina Kannuksessaki missasin ne. Joku lehmien salaliitto tässä selvästi on :D Muuten on kyllä nähny ja oppinu paljon enemmän tässä yhdessä kuukaudessa, kun mitä tuntu että sinä "navettavuonna" koulussa tuli opittua.

KanIlla on kanA kavereita :D

Päivällä käyn Endan kanssa toisen kerran pihalla ja sillon leikitään ja treenataan juttuja. Sitten teen ruokaa ja oon koneella siihen asti että pitää lähteä takaisn. Enda vaan on keksiny että naapurissa on kissa ja kissan ruokaa. Endahan rakastaa molempia, niin jos en ole tarkkana, se kipaisee sinne alta aikayksikön. Yks ilta kyllä melkeen sain sydärin kun hain sitä taas sieltä niin siellä se söi poronpaskaa ja parin metrin päässä oli ne paskan tuottajat :D Siellä se niiden kans hengaili ja juoksi niiden vieressä haukkumatta, kun ne lähti leikkimään, niin Endakin vaikutti ihan vaan varovasti leikkivän. Miehän huusin sen pois sieltä kuitenkin, kun pelkäsin että mitä jos ne porot juoksee kauas. Enda tais vähän säikähtää että mitä tuo yks nyt kesken leikin puuttuu asioihin, mutta tuli kuitenki. Ja ku me lähettii siitä nii porot jäi kattoo perään, ja vähän tuliki perässä sen näkösenä että "mihin menet meän uuen kaverin kans." Oli kyllä kumma toi porojen kans kaveeraus, kun jos niitä meillä on niin sehän nostaa vuosisadan metakan joka kerta :D

Sahattiin silmää kohti kasvava sarvi poikki

Kuitenkin pääsyy miksi just tonne menin työkokeiluun ei ole se että se on lähellä, eikä sekään että yritän päästä lehmäpelostani yli, vaan se että pääsen kulkemaan eläinlääkärin matkassa ja auttamaan pienellä kotivastaanotolla silloin kun potilaita on. Poikkeamia tuohon tavalliseen päivään onkin ne kun reissaan hänen mukanaan. Ollaan käyty muutamalla eri navetallakin mm. nupouttamassa ja kierukoita laittamassa, niin on ollu kyllä mielenkiintosta nähdä erilaisia navettoja :D Ja iltaisin ja viikonloppuisin tulee lähinnä pieneläinpotilaita (ollu pari hevosen rokotusta ja ponin ja minihevosen!) käymään kotona tai on kotikäyntejä. Enhän mie siellä hirveesti osaa tai saa tehdä mitä "oikeat" klinikkahoitajat tekee, mutta toivottavasti tässä puolen vuoden aikana oppis sitäki juttua vähän enempi. Suunnitelmana on sitte hakee ens keväällä uudestaan kouluun, tai oppisopimuksella johonkin kun on jo pikkusen kokemusta alla.

Lehemä

On tää kyllä hirveesti piristäny minua, kun ei tartte ihan toimettomana enää olla. Pääsee ulos talosta ja liikkuu enemmän... Ja sillähän on ollu sellanen vaikutus että on aika kivasti painoakin pudonut. Jos se tähän tahtiin lähtee niin joulukuussa vois olla jo normaalipainoa aika lähellä :D Aloinhan mie jo ennen viime joulua vähän kattomaan mitä syön, mutta ei se oikeen innostanu eikä edistystä nähnyt. Nyt ollaan jo yli 10kg päässä pahimmasta luvusta minkä silloin vaa'asta näin! Mutta mie teen navettadieetistä postauksen myöhemmin :D

Tulevat postaukset ei sitte tällasia mammutteja ole, mutta näin tässsä käy kun yrittää puoltoista kuukautta tiivistää yhteen tekstiin. Kiva jos jaksoit lukee loppuun asti. Pistäkääs kommentteja ja tykkäyksiä!