2. heinäkuuta 2017

-30kg vuodessa - muuttuivatko muut vai minä?

Toukokuussa 2014
Viime vuonna olin kesäkuusta joulukuuhun töissä navetassa, ja kävelin about 70km viikossa työmatkoja ja koiralenkkejä. Ylläripylläri multa lähti melkeen kahen purupaalin verran painoa. Nyt olen taas kuukauden ollut töissä jossa pitää kävellä paljon, ja paino on jatkanut putoamistaan. Listasin yli 30kg painonpudotuksen jälkivaikutuksia joita on vuoden aikana tullut esille:

 Fyysiset:
- terveempi olo
- vaatteet sopii jopa kolme kertaa pienempinä kokoina (riippuu merkistä)
- jaksaa paremmin liikkua

Henkiset
- olen pirteämpi
- itsevarmempi
- positiivisempi

Jos nämä tällaisenaan listaa, niin eihän se ole kummoinen postaus. Joten ajattelin jutella noista vähän lisää tässä.
Kaikki sanoo, että on tosi mahtavaa ja vau, kun olen pudottanut paljon painoa ja se näkyy. En ole tottunut siihen että minusta kommentoidaan jotain positiivista.  Kuitenkin eniten minua on hämmästyttänyt, kuinka ihmisten asenteet ja se, miten minua kohdellaan, on muuttuneet. Enkä todellakaan usko, että kuvittelen jotain tällaista. Se on taatusti siitä johtuvaa, että olen nykyään ihan suht normaalin kokoinen ja näköinen.

Toukokuussa 2017
Ennen se oli ihan ok, jos olin nurkassa hiljaa, keskustelun ulkopuolella. Silloin tällöin sanoin jotain. Nyt yhtäkkiä ihmiset haluaa kuulla minun mielipiteitä, ja odottaa minun osallistuvan keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun paljon enemmän kuin aiemmin. Sitten ovat lievästi ärsyyntyneitä, kun en tee niin.
Ihan näin vuosikymmenen lihavana introverttinä eläneenä ihmisenä haluaisin kuitenkin sanoa tämän: En mie voi sormia napsauttamalla alkaa yhtäkkiä ilmaisemaan mielipiteitä (joita kyllä oli ennenkin) joille te ette aiemmin luoneet puolta ajatustakaan. Mie luontaisesti varon ilmaisemasta mielipiteitäni tai osallistumasta keskusteluihin, koska enhän mie ole aiemminkaan niin tehnyt, eikä kukaan ole minun panosta ihmeemmin kaivannut.
Ja mikä eniten huvittaa on se, että ihmiset ihan selvästi odottavat minulta isompaa puheääntä kun mitä minusta lähtee. Näyttävät yllättyneeltä kun heidän pitääkin yrittää kuunnella tarkasti mitä mie oikein sanoin. 

Vähän niin kuin mie nykyään pystyisin liikkumaan paljon nopeammin ja kapeammissa tiloissa ihan ongelmitta, mutta vieläkin hidastelen ja varon mahaa ja persettä, jotka aiemmin on jääneet kiinni joka paikkaan. Liikun hitaasti, koska ennen oli vaikea nostaa jalkoja kaiken painon alla. En laita bussissa vieläkään turvavyötä, vaikka se mahtuu kiinni ihan reilusti. Julkisella paikalla tunnen jatkuvasti olevani jonkinlaisessa valokeilassa, koska ihmiset yksinkertaisesti katsovat minua kohti enemmän. Tai vaihtoehtoisesti mie olen nostanut pääni maasta ylös ja huomaan kun minua katsotaan? Mene ja tiedä.

Tulen jotenkin tosi surulliseksi ja vihaiseksi, kun ajattelen mitä edellä tekemäni havainnot kertoo meistä ihmisistä. Tiedättekö sen sanonnan että "ulkonäkö korvaa puuttuvan älyn."? Jos näytät hyvältä niin se mitä sanot myös kuulostaa paremmalta. Ja päinvastoin. Näinkö se tosiaan on? Mulla on myös jotenkin tullut sellainen kamala mielikuva, että mitä enemmän sulla on painoa, sitä vähemmän sinua arvostetaan ihmisenä. Jos olet läski ja introvertti niin se on sama kun sie et oliskaan, jos olet "normaalihko" introvertti sinuun kiinnitetään huomiota ja sinua yritetään raahata ulos kuorestas; mikset sie ole kuin kaikki muut, miksi sie olet tuollanen?

Mutta tiedättekö mitä? Mie olen edelleen henkisesti se läskipallero jonka te olette sivuttaneet monta vuotta.

Heinäkuu 2017
Mie tunnen edelleen olevani tuo ensimmäisen kuvan tyttö. Näen sen peilistä. Ensimmäinen asia mihin kiinnitän huomiota on minun jäljellä oleva maha ja selkäläskit. Stresssaan siitä miten ne saa pois, ja apua kun yhtäkkiä olenkin lihonut 3 kiloa takaisin. Vaa'alla olen vieläkin kolmenumeroisessa lukemassa. Jotenkin vaikea käsittää että minusta on tullut tuo viimeisen kuvan tyttö, enkä näe sitä peilistä. Ja vaatteita ostaessa en aina muista, että voin ihan hyvin ostaa niitä myös "tavalliselta" puolelta. Edelleen hakeudun sinne isojen kokojen puolelle automaattisesti.

Kun katsoo tuota kuvien rajaustakin. Ennen mie aina rajasin osan hartioista ja käsivarsista pois koska olin tosi tosi leveä. Nyt tuo toinen kuva ois varmasti ihan ok ilman noita poisrajauksiakin, mutta kun olen yli 10 vuotta rajannut kuvia noin, miten sen yhtäkkiä muuttaa? Piti käyttää hirveästi itsehillintää tossa tänään aamuyöllä otetussa meikittömässä kuvassa, etten olis laittanu sitä meikkiä, rajannut kuvasta hartioita pois... Tavat on tiukassa joskus.

Oon tullu siihen tulokseen, että mie kannan noita yli 30 pudotettua kiloa edelleen mukanani. Pääseeköhän niistä koskaan eroon? Miten ulkonäöllä voi olla näin paljon merkitystä elämässä? Onko täällä muita jotka on pudottaneet paljon painoa, millasta se teillä on ollut?

Tämä teksti on syntynyt siitä, että oisin sillon lihavampana toivonut jonkun herättävän minut tämän kaltaisella tekstillä. Että minun ei tarvi olla siellä nurkassa, kaikki on itsestä kiinni. Ja niin kamalaa kun se onkin niin tässä maailmassa pitää näköjään olla laihempi, jos haluaa olla aktiivinen osa sitä. Ihan niin kuin nyt en käsitä olevani laihempi, niin en myöskään aiemmin tajunnut sitä miten pahaksi mie olin itteni päästänyt.

Tässä nyt oli tällainen asia joka minulla on ollut mielenpäällä. Ja jota piti herätä kello viideltä sunnuntaiaamuna kirjoittamaan. Tuntuu paremmalta kun sen sai ulos, kiitos kun luit tänne asti. Kertoilen viime viikosta ja Endan kuulumisia ens viikon puolella.

Hyvää viikon loppua ja uuden alkua kaikille!

24. kesäkuuta 2017

YSAO klinikkaelho koulutus täältä tullaan & ekat viikot kaupungin eläinlääkärillä

Ensin tämmönen ilonen ilmotusasia: TÄTTÄRÄTÄTTÄTTÄTTÄÄÄ Mie pääsin opiskelemaan klinikkaeläintenhoitajaks! Nytpä tietää mitä tekee sitte syyskuusta alkaen seuraavan vuoden ja 3kk.
Siellä kun on niitä lähijaksoja nii aattelin ne majailla koulun asuntolassa jos vaan sieltä sellasen paikan saa että koiran voi ottaa mukaan myös. En oo vielä oikee kerinny ottaa selvää, ku ollu muuta ajateltavaa just nyt. Syyskuussa Iisalmi siis kutsuu.

7.6 alko mulla työkokeilu Rovaniemen kaupungin eläinlääkärillä. Kesä myös tuli samoihin aikoihin, ja ei oo kovin montaa päivää kahen viikon aikana ollu jotka ois ollu alle 20 astetta plussalla, ees jossaki vaiheessa.
Ensimmäisen viikon olin ihan öö aapisenlaidalla.
Rankkaa se on toiki hoitotyö, ja jos joku ois sanonu 6 - vuotiaalle Krisselle että eläintenhoitajan työ on 80% siivoamista, oiskohan ollu niin kova hinku tälle alalle koko elämän? :D
Paljon uusia juttuja on tullu opittua, ainoa mikä mulla nyt harmittaa on se että minusta on tullu kauheen hajamielinen. Ihan ku päässä ois reikä josta osa vastaanotetuista tiedoista valuu samaa tahtia pois kun sitä tulee sisään. Ei ehkä se vaan on ihan toi silkka tiedon volyymi mitä pitää käsitellä joka päivä. Tuollaki saattaa olla 3 lääkäriä ja vaan kaks hoitajaa ja kun on kaikilla potilaat ja pyykkiä ja instrumentteja pessä ja lähetysten purkua jne. ja ku vasta oikeestaan opettelee miten noi kaikki jutut toimii... Mutta on sitä jo paljon parempi kun mitä sillon ekalla viikolla 

Painokin on pudonnut melkeen 6kg. Oon taas kävelly ihan kivasti: Aamuisin koiran kans, joskus bussipysäkille, mutta ainakin joka aamu keskustasta sillan yli työpaikalle. Tulee vähintään 4km siinä joka päivä. Sitten olen koko päivän jaloilla 6h, ei tuolla paljoo kerkeä istuskella.
Sen jälkeen kävelen työpaikalta keskustaan bussille, ja kun pääsen kotiin niin lähden Endan kans lenkille. Siinä tulee 5-6km. Ehkä ei tuu tänä vuonna jäätelö/muukesäherkku mahaa :D

Sitten vähän surullisempi ilmoitus, nimittäin Neville-kani ei enää ole meillä. Mie menin oikeesti jotenki sekasin kolme kuukautta sitte ja katoin melkeen 24/7 vaa K-poppia ja draamoja, samalla unohtu ne Nevillen vinoon kasvavat hampaat joita olin viilannu joka viikko ainaki kerran että eivät kasvais mitenkää huonosti. No unohin sitte ihan kokonaan ne hampaat, kun alkoi työkokeilut Edurolla ja tuolla ell. Ja kun ei se lopettanu syömistä ja juomista missään vaiheessa niin huomasin ne vasta kun alahampaat ei enää mahtunu suuhun ja alkoivat kasvaa silmissä. Sitte mie ajattelin että no se on muutenkin niin paljon yksin kun on ainoa pupu ja minun kylppärissä, ja se ois pitäny taas varmaa rauhottaa että ois saanu ne hampaat kunnolla, niin pistettiin Neville sitten pois. Oli se meillä jo toisela jatkoajalla ja tuli sitä melkeen vuosi kokeiltua kanin omistamista. Ei minusta mitään pupuihmistä tullu, mutta kiitos Nevillen en enää tyyliin pelkää niitä :D Ja en tiiä ehkä joku tästä suuttuu, mutta luulen että oisin sen muutenkin (vaikka noi hampaat ois pysyny hyvänä) laittanu sen tän kesän jälkeen pois. Vaikka se oli sisäsiisti kani, niin kyllä se silti levitti purua ympäriinsä ja sotki. Ja piti siihen käyttää paljon aikaa, kun se on tosiaan ainoana pupuna ollu.

Enda muisti meän kantoleikin heti ja meni ensimmäisen kannon päälle jonka bongas :D

Endan kans olen nyt yrittäny tehä töitä sen rähjäysongelman kans. Ja siis ei siinä muuta ongelmaa ole, kun että jos toinen koira ääntelee jotenkin silleen että Enda tulkitsee sen itseensä kohdistuvaksi, niin sillon se rähjää. Jos toinen koira on hiljaa, voin mennä sen kans vaikka ihan vierestä. Pelottaa mennä kaupunkiin joka on täynnä pikkuräksyjä, ne jotenki ääntelee kaikki niin omituisesti Endan mielestä :D Pitäs ehkä uskaltautua käymään Endan kans koirapuistossa, kun keskustan lähelle sellanen on kerran tullu. Muuten oon juoksuttanu sitä pellolla (en ny enää kun heinä alkaa olleen pitkää) ja kävelty metsässä hihnassa. Mutta huomaa kyllä kun se juoksentelee yksin tai pallon kans ympäri, että ois se koirakaveri kiva!


Viime sunnuntaina kävin rippijuhlissa
Mulle tuli taas se TokyoTreat Box. Mutta mie pöljä aukasin sen yks päivä töiden jälkeen ku oli väsy ja nälkä, nii jotenki se koko laatikko katos minun suuhun alta aika yksikön. Enkä ehtiny paljoo kuvailla siitä mitää videoita :D Miksei täällä oo mitää katkaravun makusta sipsiä tai muuta suolasta, ne on aivan äly hyviä! Sitte tuossa oli varmaa yks kaikkienaikojen lempparikarkki mitä oon missään syöny. Sellane että sitä pitää imeskellä, ja eka kerros on sellasta vähän niinku limsan happo suhisee suussa tyylistä, toka kerros on sellane sileä kova karkki josta liukenee nestettä ja keskellä on nestemmäinen eri makuinen sisus, joka ei ole nestemäinen jos sen karkin vaan purasee rikki. Jotenki ihanaa ku japanilaiset pistää noin paljon ajatusta jopa karkkeihin. Ja kiivin makuinen Fanta oli kans tosi kiva!

Sitte sopivasti juhannukseksi täällä laski lämpötilat melkeen nollaan ja alko satamaan. No eipä huku nii paljoo ihmsiä :D Harmitti yks päivä tällä viikolla, kun kävelin aamulla veljen tykö että lähetää töihin, niin pellolla josta kävelin ohi oli alle 20m päähän kauris synnyttäny vasan. Ja se oli tietenki se päivä kun ei sattunu kameraa mukaan, joten en saanu kuvaa siitä. Kun ajettiin siitä muutaman minuutin päästä ohi, niin se emo oli varmaan hoputtanu sen siitä metsän reunaan.

Viikon pakkomiellebiisi näin lopuksi, olkaa hyvä:




Tsemppiä pojat, kyllä te tällä kertaa voitatte!

1. kesäkuuta 2017

Kuulumisia, TokyoTreat monthly box 1. ja talviturkin heitto - videot

Humps taas meni kaks viikkoa! Kyllä täällä on paljon lumet sulanu, mutta on sitä vieläkin! Eli olin oikeassa ku kuukausi sitten sanoin että kesäkuussakin vielä on :D
Mie pääsin sinne Rovaniemen kaupungin ell. työkokeiluun ainakin kuukaudeksi, ja sain vielä SOLin astianhuoltajaks ja lastenkaitsijaks myöhemmin kesällä ja kesän jälkeen keikkatöitä. Katotaa mitä ton kuukauden jälkeen tuolla eläinlääkärillä minusta tykkäävät. Ja vielä oottelen mitä ne sieltä YSAOsta sanoo.
Mie löysin korvikkeen sipseille! Lehtikaalisipsit!
Ollaan harjoteltu Endan kans koiratanssitemppuja, se ois muuten ok, mutta mie oon oikeesti ihan ku puupökkelö, vaikka oon yksinkertaistanu yksinkertaistamisen päällekin niitä mitä teen itte siinä. Sitä videota saatte siis oottaa, mutta on mulla nyt parikin videota mitä oon saanu tänne blogiin kuvattua.

Alotetaan vaikka tosta TokyoTreat boksista. Siinä on siis sellanen idea että kerran kuussa tulee paketti jossa on kaikkia kivoja japanilaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nyt pitää sellane sanoa ennen ku katotte ton videon: Toi on minun eka vlogityylinen video 7 vuoteen. Olin siis sellane mitä nykyjään kutsutaan tubettajaks vuonna 2009-2010. Mutta minun videonlaatu oli surkee ja en mie jaksanu oikeen pitää sitä yllä niin poistin sen kanavan. Mutta puhun siis enkuksi tällä videolla varmaan kun olin tottunu ne minun muinaiset vlogitkin tekemään enkuksi. Seuraavan teen suomeks ja laitan tekstit, oli tää semmosta sönkötystä :D



Ne karkit ja snacksit oli oikeen hyviä, varsinki se sakura KitKat! Ja ei ollu ku kaks mistä en oikeen perustanu. Se gummyworm(mitä ne on suomeks en vieläkää oo ettiny tai tiiä) oli kyllä aika järkky niinku varmaa ilmeestä näkee. Ehottomasti oikeen kiva ostos. Enda oli niin hassu tossa videolla :D

Tänään on merkittävä päivä. Olen nimittäin joka vuosi 12 vuoden ajan käynyt aina 1.6 heittämässä talviturkin. Tänään oli tosi lähellä etten menny, mutta koska olen ilmeisesti sekasin niin menin kuitenki, ja otin oikeen videotaki siitä :D


En tiiä mitä toivoin saavuttavani tolla käsien läpyttämisellä, ainaki se oli huvittavan näköstä :D Tuntu ihan ku sydän ois hakannu miljoonaa ja pysähtyny ku menin tonne veden alle. En muista että ois ollu näin kylmää ikinä, aina on pystyny sentää muutaman vedon uimaan.

Sitten mie haluaisin lopuks kertoo pari ihmiskohtaamista mitä tuolla kaupungilla on tullu vastaan ku oon nyt siellä pyöriny. Ensin näin sellasen tyypin yks päivä joka pyys soittaa äidilleen. No seuraavana päivänä satuttiin yhtä aikaa kauppaan ja se alko siellä ihan ympäripäissään kyselemään ihmisiltä että saanko soittaa äidille... Huhhu.

No sitte tänä tiistaina ku olin käyny kirjottaan sen työkokeilusopparin, niin keskellä sitä kahden kauppakeskuksen yhdyskäytävää yks vanha harmittoman näkönen mies (harmaa parta, ryppyjä ja pipo päässä) katto minua sen näkösenä niinku hänellä ois jotaki asiaa.  Mie pysähdyin ja hän sanoi: "Ystävä, (tässä vaiheessa tiesin mokanneeni ja pahasti, seojokuhörhöseonjokuhörhö) saanko toivottaa sinulle taivaanisän siunausta, taivaanisän siunausta...." Ja mie lähin varmaan nopeammin kuin ikinä mistään :D Ei sillä että minulla olis mitään uskontoja vastaan. Mutta ton ensimmäisen sanan jälkeen sen miehen silmistä purskahti kyyneleitä, ja hän itkien toivotti mulle tuota siunausta :O  Ja en tiiä oonko lukenu liikaa jotaki fantasiaa ja sekotan sen nyt tahallani todellisuuteen, mutta tuli mieleen joku ennustajaukko joka näki jotaki kamalaa minun tulevaisuudessa > koki tarpeelliseksi toivottaa mulle siunausta? Kauhee kun vieläki karmii selkäpiitä, kun noin ajattelee :D

Ens viikolla alotan siis siellä eläinlääkärillä, että kattoo millon ois seuraava päivitys ja mistä aiheesta myöhemmin.

16. toukokuuta 2017

Kuulumisia ja mie en enää osta kuorintavoiteita!

Mennään nyt ensin siihen että miksi en enää osta kuorintavoiteita. Mulla on ny viikon tai vähä yli ollu outo iho kasvoilla. Tosta silmien alta ja ottasta varsinki; hilseilly ja kuiva. En tietenkää oo kerinny/jaksanu pyörähtää kauppaan mitää kuorintaa tai maskia ostaan. Mutta tänää meinas viimein lähtee järki ton kans nii Googleen kävi etsivän tie. Ja katos vaan, ku löyty tällänen ohje:

Itse tehty hunajakuorinta koko vartalolle

annostus kasvoille

1 rkl kotimaista hunajaa
1 rkl kookosöljyä
1 tl hieman karkeaa suolaa
 
(Kokonaan ja tarkemmin itse tehdyistä kuorinnoista täällä mistä ohjeen löysin.)

No ei ollu kookosöljyä, mutta laitoin ihan tavallista jotain hajutonta ruokaöljyä. Ehkä se kookosöljy on terveellisempää tai enemmän iholle tarkotettua, mutta aattelin että öljypohjaisuus siinä se pointti on. Ens kerralla sitte. Nimittäin kun mie tota käytin nii päätin siltä istumalta, että en enää osta kuorintavoiteita. Aivan siis älyttömän hyvä ohje! Ei oo jälkeekään kuivasta ihosta.
Hitsi, kun en älynnyt ottaa mitää ennen ja jälkeen kuvia! Sori, lifestylebloggauksen aloittelija täällä hei :D Mie oon blogannu 10 vuotta 90% pelkkää koiraa, nyt ku yrittää liuttaa sitä ees 75% koiraan niin on vaikeeta!

Mulla ei oo ollu lenkeillä hirveesti kamera mukana nii ei oo koirakuvia yhtää!
Pari maisemaräpsyä Saukko-ojasta löysin.

Mitäs muuten sitten? No, minun kirjablogia oon lähinnä päivittäny. Vahannu jääkiekkoa (NHL ja mömmärikisat) ympäri joitaki vuorokausia... Hmm, Endan kans ollaan käyty lenkeillä ja hiottu koiratanssitemppuja. Ihan kohta on yks iso osa semmosessa kunnossa, että kehtais kuvatakki! Mie vaan näytän edelleen norsulta posliinikaupassa nii ootellaan vielä vähän :D Muuten ollaan lenkkeilty ja katottu ku kevät tulee etanan vauhtia. Oikeesti, täällä on vieläki lunta ihan reilusti! Ainaki meän pihan ympärillä ja muutenki metsissä.

Missattiin mätsäri, mikä vähän harmitti. Zooplussan paketti tuli, ja Enda sai ruokansa ja puruluunsa. Neville ruokaa ja uuden heinätunnelin. Neville on siis kani, joka tarttu mukaan työkokeilupaikasta viime syksynä. Tuolla se edelleenki on ja syö. Oon mie yrittäny vaihdella ruokintapaikkaa ja antotapoja, että ees jotaki jännitystä senki elämään. Lämpenis vielä vähän nii se vois vaikka mennä tuohon toiseen koirantarhaan asumaan ulos, niinku se oli viime kesänki, mutta siis omassa kotonaan.

Nyt oottelen jännityksellä mitä ne sieltä Ylä-Savon ammattiopistosta sanoo kesäkuukausina kun ilmoittavat, että pääseekö sinne kouluun vai ei. Ja toinen lähempi ootettava asia on tonne Rovaniemen kaupungineläinlääkärille työkokeiluun pääsy. 
 
 

Enää tää viikko Edurolla! I will survive! (Ihan homeessa koko talo, ja tullu täsä loppua kohin oireita) Kauhia kohta on kesäkuu!

3. toukokuuta 2017

Meillä on varmaan lunta vielä kesäkuussakin...

No ei, on se paljon sulanu. Mutta on kiva ku tulee tuosta hiekkatieltä meidän pihatielle, niin ihan ku astuis johonki talvimaahan :D Tohon ei paljoo aurinko paistele niin lumi sulaa tosi hitaasti.
Toukokuuhun vaihdos meni kaverin tykönä Endan kans. Oikeen rauhallinen vappu, mutta kelit oli vähän mitä oli nii ei ollu välikskään juhlia sen erityisemmin. Kyllä koirat muuten muistaa pitkään jotaki mitä ne on oppinu hyvin! Siellä kaverin tykönä postinjakaja antaa vissiin kaikille reittinsä koirille keksejä. (Ihana :D) Sitte se anto Endalleki ku me satuttiin siihen. Endapa sylki sen keksin ensin pois, vaikka mie näin että se todellaki halus syödä. Sitte mie muistin: oon opettanu sen olemaan ottamatta vierailta mitään. Ku käytiin Kannuksen aikaan sielä veljeskodilla, ja karvakaverien testissäki on muistaakseni joku "älä ota lääkkeitä vanhukselta" kohta. Ja sama homma tiellä olevien ruokien kans. Se saattaa ehtiä ottaa sen suuhun, mutta kyllä lopulta käskystä tiputtaa, olkoot vaikka mitä lihaa ja herkkua.

Omia koulutus  -ja työjuttuja sen verran että ei tullu Tampereelle pääsykoekutsua, ei klinikkaeläinhoitajaks eikä media-alalle johon vähän viimetingassa laitoin hakemuksen. Pistin nyt hakemusta Ylä-Savon ja Amiedun klinikkaeläinhoitajalinjoille. Katotaan jos niistä tärppää. Muuten oon ettimässä nyt kesäksi työkokeilupaikkaa/kesätöitä. Niitä ei oo vielä kuulunu.

http://itseolenkuinsusi.wordpress.com
Muuten oonki sitte saikannu Zooplussan kans. No vähän oma moka se oli. Ku katoin että tilaus tulee laskulla, mutta se oiski pitäny maksaa pankkisiirrolla, niin se sitte peruuntu ku en huomannu. Se meän ruokaki oli loppunu Siinä välissä varastolta. Bozita Robur oli uusiutunu ja on pienentäny säkkikokoa. En tykkää kyllä yhtää... ("I don't like change, big rage" :D) Se reseptiki on muuttunu, saa nähä mitä Enda sanoo siitä. Mutta näytti ainaki omaan silmään menneen parempaan suuntaan.

Alitajunta vissii yrittää lähettää jotain merkkejä, ku ostin sitte marketista Endalle jotain sapuskaa hätävaraks jos se kovin kauaa vielä maailmalla seikkailee tuo meän paketti. Nii siis otin vaan jotaki hyllystä enkä kattonu sen kummemmin; no sehän oli sitte penturuokaa! Sillee VINK VINK :D

Mie meen jotenki sekasin näistä pääsiäisistä ja vapuista ku ne tulee arjen tielle :D Tiistaina olin ku nukkuneen rukous. Jos en ois ollu niin täpinöissäni minun kohisten valmistuvasta runokirjasta ja kotisivuista ja muista jutuista, oisin varmaa nukahtanu Edurolla koneen ääreen. Nukuin mie bussissa. Meinasin jäähä autonki alle sillon iltapäivällä, ku olin nii pää pilvissä unosten jäljiltä ja ylitin tietä pysäkiltä. Oli siinä puol metrii väliä, mutta maatierajotukset on jo satasessa nii kyllä sitä vähä säikähti :D

Sitä meän koiratanssivideotaki oon suunnitellu ja yrittäny tehä koreografiaa. Hitsi, mie oon jotenki valinnu vaikeen koreografian tai jotaki. Oon ihan hiestä märkä ku se loppuu. Tai todennäkösempi selitys: en oo ikinä tanssinu, missään. Pitääki yhtäkkiä liikuttaa esim. käsiä, vartaloa ja jalkoja yhtä aikaa johonki suuntaan. Ei voi vaan kävellä tönkkönä niinku tokossa. Tosin se miten mie kävelin sillon ku Mikin kans kisattiin oli jo ihan uuden tasonen tönkkö :D Ai että siitä tulee hieno siitä videosta, pitää vaa opettaa Endalle pari uutta temppua, kuten esim. liikkumaan käskystä eri suuntiin etänä. Mie taidan spoilata ens kerralla yhen tempun, jos Enda oppii sen niinku mie oon visualisoinu.

Vielä ku voittais lotossa että saa kunnon kameran jolla kuvata! En millään haluais 5 vuotta vanhalla pokkarilla säätää sitä. No jospa välttämättömyydet tulee ensin. Mie oon venyttäny ja vanuttanu enkä ole ostanu uunia vaikka se on kohta vuoden ollu rikki :D Ku levyt toimii nii ruokaa pystyy tekkeen, miksi vaivautua... Tässä kuussa mie ostan sen uunin! Yritän kytätä nyt niitä liikkeiden näytekappaleita, saattaa saada aika kivan uunin monen sadan euron alennuksella.

Kauhee, enää viikko täällä Edurolla jäljellä! Joku on taas painanu jotain pikakelausnappia...


27. huhtikuuta 2017

Laktoosittomien Skyr - rahkojen loppuarvostelu, blogin uusi ulkoasu, koiratanssia?! ja muita kuulumisia

Olin tässä kuussa mukana Hopottajien Laktoosittomat Skyr - rahkat kampanjassa. Meinasi unohtua koko hopotus, ku mie vaan söin ne enkä kirjottanu siitä heti :D Mutta nyt mie aattelin kirjottaa vähän mitä niistä olin mieltä.
Ensinnäki tykkään tosi paljon noista pakkauksista! Se sininen kansi on nätti ja kuvat pakkausten kyljessä houkuttelee ostamaan. Se on myös tosi kätevää että lusikka on samassa, voi vaan sitten ostaa kaupasta ja syyä vaikka heti.


Mauista minun suosikkeja oli veriappelsiini ja mansikka-banaani, olen jo ostanu omilla rahoilla niitä pari purkkia! Mie odotin eniten wanhan ajan vanilijaa, kun yleensä syön ja testaan kaikkea vanilijan makusta ihan omasta takaa. Mutta tämä Skyrin wanhan ajan vanilija oli kyllä pieni pettymys. Vähän sama ero kun vanilija ja vaniliinisokerilla, jälkimmäinen maistuu siltä että se on tehty keinotekoisesti. Mango-meloni oli vähän mitäänsanomaton maku, tai siis että ei se oikeen jääny mieleen. Kaikenkaikkiaan oikeen hyviä välipaloja, pitää kattoa jos leipois jotaki näitä käyttäen, varmasti antavat hyvää makua leivontaan. Tekis vaikka rahkapullia, kun nää on vielä paistonkestäviäkin.

Sitte tää blogin uus ulkoasu! Se on parempi nyt eikö vaan? Sain yhen kommentin viime postaukseen, innostuin heti värkkäämään tän ulkoasun kans, ja tällanen siiitä sitte tuli! Otin noi somenapit täältä. Mie en jotenki ite tajunnu, että se tumma entinen ulkoasu oli aika huono luettavuuden kannalta. Tykkäsin vaan ku se oli tosi violetti, joka on nykynen lempiväri :D Siksi mie toivoisin enempi kommentteja näihin minun juttuihin. Omille virheilleen, puutteilleen ja sille mikä on hyvä suunta menee niin sokeaksi. Ei sitä vaan yksin näe.

Mitäs meän elämään sitte muuta kuuluu? No mie oon nyt kulkenu Edurolla ja kirjottanu lehtijuttuja, puuhalillu blogin kans ja sujuvuuslukenu muitten juttuja. Ne minun kirjoittamat jutut tulee myös tähän blogiin myöhemmin. Sitte mie olen valmistellu sitä minun runokirjaa (markkinointia ja muuta), ja kyllä se ens kuussa tulee kirjakauppoihin ja kirjastoon! Äääk :D

Enda tykkää nyt paljon enempi lenkkeillä ku tien varret on sulanu, (vaikka se yrittää kokoajan tulla takasin toi lumi joka on sulanu) ku on nuuskittavaa ja eläinten hajuja paljon enempi. Sitte mie aattelin alkaa sen kans treenaan koiratanssijuttuja, ihan vaan huvikseen. Tuli idea, kun kuuntelin Monsta x - Beautiful biisiä ja luin tätä blogikirjotusta samaan aikaan :D
Ei me varmaankaan kilpailemaan lähdetä, mutta videon mie saatan kuvata kun esitys on siinä kunnossa, että sen kehtaa muille näyttää.


Vapuksi ei ole mitään suunnitelmia, se on taas sellanen juhlapyhä minkä ympärillä olevaa hypeä en tajua sitten millään :D EHKÄ mennään mätsäriin, mutta todennäkösesti ei oo kyytiä eikä halua mennä. Meen ehkä mielummin siihen joka on toukokuun 13. päivä. Se oiski jännää, viiden vuoden mätsäritauko päättyis. Enda on viimeks ihan kakarana käyny mätsäreissä.

Ja hei älkää nyt hiiesä tottuko näin tiheään postailuväliin, ei tule todellakaan jatkumaan! Ens kuussa ei varmasti ole kokoajan kuustuntisia päiviä aikaa/kärsivällisyyttä puuhailla blogin parissa :D

26. huhtikuuta 2017

Viikon koiravideo: Sad dog leaves Family (kyynelkanavat romahtaa)

Ajattelin kokeilla tämmöstä uutta osiota tähän blogiin kun Viikon koiravideo. En kyllä tiiä että tuleeko joka viikko tehtyä, mutta nimi on tarttuva ja hyvä, eikö? Nyt ois lukijoilla (kenellä tahansa, myös anonyymisti) mahdollisuus vaikuttaa seuraavan viikon koiravideoon! Heitä kommentilla tähän postiin tai laita meidän Facesivulle viestiä, jos keksit jonku kivan koira-aiheisen videon jonka mie voisin tähän tyyliin esitellä! Jos haluatte oikein vahvan reaktion niin laittakaa niitä "hauskoja" koiravideoita, mieluiten ameriikoista. Ainaki kennelit tietää mistä puhun :D

Idea on siis sama kun niissä react - videoissa joita kaikki ja niiden äidit, mummot ja kultakalat tekee Youtubeen, mutta mie oon vähän sitä mieltä että video ei ole ihan oikea media mulle, koska:
Ensinnäkin mie kirjotan paremmin ku puhun
2. mulla ei ole tarvittavia kuvausvälineitä taikka editointiohjelmataitoja (vielä)
ja c) ainaki tämä video on sellanen jossa romahtaa kyynelkanavat, enkä haluu ainakaan vielä sellasta kaikille näyttää.

Tässä siis tämän viikon video:



En muista millon katoin tän ekan kerran, mutta jo sillon itkeä pillitin ihan huoletta tuossa lopussa, vai olikohan se silleen, että itkin melkeen koko videon läpi :D
Muistan myös miten vaikuttunut olin noista noutojutuista, kun Mikin kanssa oli sillon haasteellista pitää edes noutokapulaa. Tämä video inspiroi minua opettamaan sille ensin muiden tavaroiden noutoa ja laatikkoon laittoa. Lopultahan se oppi nostamaan vaikka pieniä kiviä kun siltä pyysi.

Ja tämä video on siitäkin hyvä, että tuo sen sanoma ja viesti ei mene ikinä vanhaksi. Toki jos tämän haluais päivittää nykyaikaan, niin tuohon laitettais vaikka lisäksi vielä älypuhelin tai tabletti, joka vie ihmisen huomion koirasta.
Videon tähti on myös aika söpö, kun se kattoo kokoajan kouluttajaansa, että "Näinkö?" mutta ei se haittaa ollenkaan ainakaan minua :D

Mitäs mieltä te lukijat olitte tästä videosta? Onko teillä muita huomioita?