-30kg vuodessa - muuttuivatko muut vai minä?

Toukokuussa 2014

Viime vuonna olin kesäkuusta joulukuuhun töissä navetassa, ja kävelin about 70km viikossa työmatkoja ja koiralenkkejä. Ylläripylläri multa lähti melkeen kahen purupaalin verran painoa. Nyt olen taas kuukauden ollut töissä jossa pitää kävellä paljon, ja paino on jatkanut putoamistaan. Listasin yli 30kg painonpudotuksen jälkivaikutuksia joita on vuoden aikana tullut esille:

 Fyysiset:
- terveempi olo
- vaatteet sopii jopa kolme kertaa pienempinä kokoina (riippuu merkistä)
- jaksaa paremmin liikkua

Henkiset
- olen pirteämpi
- itsevarmempi
- positiivisempi

Jos nämä tällaisenaan listaa, niin eihän se ole kummoinen postaus. Joten ajattelin jutella noista vähän lisää tässä.
Kaikki sanoo, että on tosi mahtavaa ja vau, kun olen pudottanut paljon painoa ja se näkyy. En ole tottunut siihen että minusta kommentoidaan jotain positiivista.  Kuitenkin eniten minua on hämmästyttänyt, kuinka ihmisten asenteet ja se, miten minua kohdellaan, on muuttuneet. Enkä todellakaan usko, että kuvittelen jotain tällaista. Se on taatusti siitä johtuvaa, että olen nykyään ihan suht normaalin kokoinen ja näköinen.

Toukokuussa 2017

Ennen se oli ihan ok, jos olin nurkassa hiljaa, keskustelun ulkopuolella. Silloin tällöin sanoin jotain. Nyt yhtäkkiä ihmiset haluaa kuulla minun mielipiteitä, ja odottaa minun osallistuvan keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun paljon enemmän kuin aiemmin. Sitten ovat lievästi ärsyyntyneitä, kun en tee niin.
Ihan näin vuosikymmenen lihavana introverttinä eläneenä ihmisenä haluaisin kuitenkin sanoa tämän: En mie voi sormia napsauttamalla alkaa yhtäkkiä ilmaisemaan mielipiteitä (joita kyllä oli ennenkin) joille te ette aiemmin luoneet puolta ajatustakaan. Mie luontaisesti varon ilmaisemasta mielipiteitäni tai osallistumasta keskusteluihin, koska enhän mie ole aiemminkaan niin tehnyt, eikä kukaan ole minun panosta ihmeemmin kaivannut.
Ja mikä eniten huvittaa on se, että ihmiset ihan selvästi odottavat minulta isompaa puheääntä kun mitä minusta lähtee. Näyttävät yllättyneeltä kun heidän pitääkin yrittää kuunnella tarkasti mitä mie oikein sanoin. 

Vähän niin kuin mie nykyään pystyisin liikkumaan paljon nopeammin ja kapeammissa tiloissa ihan ongelmitta, mutta vieläkin hidastelen ja varon mahaa ja persettä, jotka aiemmin on jääneet kiinni joka paikkaan. Liikun hitaasti, koska ennen oli vaikea nostaa jalkoja kaiken painon alla. En laita bussissa vieläkään turvavyötä, vaikka se mahtuu kiinni ihan reilusti. Julkisella paikalla tunnen jatkuvasti olevani jonkinlaisessa valokeilassa, koska ihmiset yksinkertaisesti katsovat minua kohti enemmän. Tai vaihtoehtoisesti mie olen nostanut pääni maasta ylös ja huomaan kun minua katsotaan? Mene ja tiedä.

Tulen jotenkin tosi surulliseksi ja vihaiseksi, kun ajattelen mitä edellä tekemäni havainnot kertoo meistä ihmisistä. Tiedättekö sen sanonnan että "ulkonäkö korvaa puuttuvan älyn."? Jos näytät hyvältä niin se mitä sanot myös kuulostaa paremmalta. Ja päinvastoin. Näinkö se tosiaan on? Mulla on myös jotenkin tullut sellainen kamala mielikuva, että mitä enemmän sulla on painoa, sitä vähemmän sinua arvostetaan ihmisenä. Jos olet läski ja introvertti niin se on sama kun sie et oliskaan, jos olet "normaalihko" introvertti sinuun kiinnitetään huomiota ja sinua yritetään raahata ulos kuorestas; mikset sie ole kuin kaikki muut, miksi sie olet tuollanen?

Mutta tiedättekö mitä? Mie olen edelleen henkisesti se läskipallero jonka te olette sivuttaneet monta vuotta.

Heinäkuu 2017

Mie tunnen edelleen olevani tuo ensimmäisen kuvan tyttö. Näen sen peilistä. Ensimmäinen asia mihin kiinnitän huomiota on minun jäljellä oleva maha ja selkäläskit. Stresssaan siitä miten ne saa pois, ja apua kun yhtäkkiä olenkin lihonut 3 kiloa takaisin. Vaa'alla olen vieläkin kolmenumeroisessa lukemassa. Jotenkin vaikea käsittää että minusta on tullut tuo viimeisen kuvan tyttö, enkä näe sitä peilistä. Ja vaatteita ostaessa en aina muista, että voin ihan hyvin ostaa niitä myös "tavalliselta" puolelta. Edelleen hakeudun sinne isojen kokojen puolelle automaattisesti.

Kun katsoo tuota kuvien rajaustakin. Ennen mie aina rajasin osan hartioista ja käsivarsista pois koska olin tosi tosi leveä. Nyt tuo toinen kuva ois varmasti ihan ok ilman noita poisrajauksiakin, mutta kun olen yli 10 vuotta rajannut kuvia noin, miten sen yhtäkkiä muuttaa? Piti käyttää hirveästi itsehillintää tossa tänään aamuyöllä otetussa meikittömässä kuvassa, etten olis laittanu sitä meikkiä, rajannut kuvasta hartioita pois... Tavat on tiukassa joskus.

Oon tullu siihen tulokseen, että mie kannan noita yli 30 pudotettua kiloa edelleen mukanani. Pääseeköhän niistä koskaan eroon? Miten ulkonäöllä voi olla näin paljon merkitystä elämässä? Onko täällä muita jotka on pudottaneet paljon painoa, millasta se teillä on ollut?

Tämä teksti on syntynyt siitä, että oisin sillon lihavampana toivonut jonkun herättävän minut tämän kaltaisella tekstillä. Että minun ei tarvi olla siellä nurkassa, kaikki on itsestä kiinni. Ja niin kamalaa kun se onkin niin tässä maailmassa pitää näköjään olla laihempi, jos haluaa olla aktiivinen osa sitä. Ihan niin kuin nyt en käsitä olevani laihempi, niin en myöskään aiemmin tajunnut sitä miten pahaksi mie olin itteni päästänyt.

Tässä nyt oli tällainen asia joka minulla on ollut mielenpäällä. Ja jota piti herätä kello viideltä sunnuntaiaamuna kirjoittamaan. Tuntuu paremmalta kun sen sai ulos, kiitos kun luit tänne asti. Kertoilen viime viikosta ja Endan kuulumisia ens viikon puolella.

Hyvää viikon loppua ja uuden alkua kaikille!

YSAO klinikkaelho koulutus täältä tullaan & ekat viikot kaupungin eläinlääkärillä

Ensin tämmönen ilonen ilmotusasia: TÄTTÄRÄTÄTTÄTTÄTTÄÄÄ Mie pääsin opiskelemaan klinikkaeläintenhoitajaks! Nytpä tietää mitä tekee sitte syyskuusta alkaen seuraavan vuoden ja 3kk.
Siellä kun on niitä lähijaksoja nii aattelin ne majailla koulun asuntolassa jos vaan sieltä sellasen paikan saa että koiran voi ottaa mukaan myös. En oo vielä oikee kerinny ottaa selvää, ku ollu muuta ajateltavaa just nyt. Syyskuussa Iisalmi siis kutsuu.

7.6 alko mulla työkokeilu Rovaniemen kaupungin eläinlääkärillä. Kesä myös tuli samoihin aikoihin, ja ei oo kovin montaa päivää kahen viikon aikana ollu jotka ois ollu alle 20 astetta plussalla, ees jossaki vaiheessa.
Ensimmäisen viikon olin ihan öö aapisenlaidalla.
Rankkaa se on toiki hoitotyö, ja jos joku ois sanonu 6 - vuotiaalle Krisselle että eläintenhoitajan työ on 80% siivoamista, oiskohan ollu niin kova hinku tälle alalle koko elämän? :D
Paljon uusia juttuja on tullu opittua, ainoa mikä mulla nyt harmittaa on se että minusta on tullu kauheen hajamielinen. Ihan ku päässä ois reikä josta osa vastaanotetuista tiedoista valuu samaa tahtia pois kun sitä tulee sisään. Ei ehkä se vaan on ihan toi silkka tiedon volyymi mitä pitää käsitellä joka päivä. Tuollaki saattaa olla 3 lääkäriä ja vaan kaks hoitajaa ja kun on kaikilla potilaat ja pyykkiä ja instrumentteja pessä ja lähetysten purkua jne. ja ku vasta oikeestaan opettelee miten noi kaikki jutut toimii... Mutta on sitä jo paljon parempi kun mitä sillon ekalla viikolla 

Painokin on pudonnut melkeen 6kg. Oon taas kävelly ihan kivasti: Aamuisin koiran kans, joskus bussipysäkille, mutta ainakin joka aamu keskustasta sillan yli työpaikalle. Tulee vähintään 4km siinä joka päivä. Sitten olen koko päivän jaloilla 6h, ei tuolla paljoo kerkeä istuskella.
Sen jälkeen kävelen työpaikalta keskustaan bussille, ja kun pääsen kotiin niin lähden Endan kans lenkille. Siinä tulee 5-6km. Ehkä ei tuu tänä vuonna jäätelö/muukesäherkku mahaa :D

Sitten vähän surullisempi ilmoitus, nimittäin Neville-kani ei enää ole meillä. Mie menin oikeesti jotenki sekasin kolme kuukautta sitte ja katoin melkeen 24/7 vaa K-poppia ja draamoja, samalla unohtu ne Nevillen vinoon kasvavat hampaat joita olin viilannu joka viikko ainaki kerran että eivät kasvais mitenkää huonosti. No unohin sitte ihan kokonaan ne hampaat, kun alkoi työkokeilut Edurolla ja tuolla ell. Ja kun ei se lopettanu syömistä ja juomista missään vaiheessa niin huomasin ne vasta kun alahampaat ei enää mahtunu suuhun ja alkoivat kasvaa silmissä. Sitte mie ajattelin että no se on muutenkin niin paljon yksin kun on ainoa pupu ja minun kylppärissä, ja se ois pitäny taas varmaa rauhottaa että ois saanu ne hampaat kunnolla, niin pistettiin Neville sitten pois. Oli se meillä jo toisela jatkoajalla ja tuli sitä melkeen vuosi kokeiltua kanin omistamista. Ei minusta mitään pupuihmistä tullu, mutta kiitos Nevillen en enää tyyliin pelkää niitä :D Ja en tiiä ehkä joku tästä suuttuu, mutta luulen että oisin sen muutenkin (vaikka noi hampaat ois pysyny hyvänä) laittanu sen tän kesän jälkeen pois. Vaikka se oli sisäsiisti kani, niin kyllä se silti levitti purua ympäriinsä ja sotki. Ja piti siihen käyttää paljon aikaa, kun se on tosiaan ainoana pupuna ollu.

Enda muisti meän kantoleikin heti ja meni ensimmäisen kannon päälle jonka bongas :D

Endan kans olen nyt yrittäny tehä töitä sen rähjäysongelman kans. Ja siis ei siinä muuta ongelmaa ole, kun että jos toinen koira ääntelee jotenkin silleen että Enda tulkitsee sen itseensä kohdistuvaksi, niin sillon se rähjää. Jos toinen koira on hiljaa, voin mennä sen kans vaikka ihan vierestä. Pelottaa mennä kaupunkiin joka on täynnä pikkuräksyjä, ne jotenki ääntelee kaikki niin omituisesti Endan mielestä :D Pitäs ehkä uskaltautua käymään Endan kans koirapuistossa, kun keskustan lähelle sellanen on kerran tullu. Muuten oon juoksuttanu sitä pellolla (en ny enää kun heinä alkaa olleen pitkää) ja kävelty metsässä hihnassa. Mutta huomaa kyllä kun se juoksentelee yksin tai pallon kans ympäri, että ois se koirakaveri kiva!

Viime sunnuntaina kävin rippijuhlissa

Mulle tuli taas se TokyoTreat Box. Mutta mie pöljä aukasin sen yks päivä töiden jälkeen ku oli väsy ja nälkä, nii jotenki se koko laatikko katos minun suuhun alta aika yksikön. Enkä ehtiny paljoo kuvailla siitä mitää videoita :D Miksei täällä oo mitää katkaravun makusta sipsiä tai muuta suolasta, ne on aivan äly hyviä! Sitte tuossa oli varmaa yks kaikkienaikojen lempparikarkki mitä oon missään syöny. Sellane että sitä pitää imeskellä, ja eka kerros on sellasta vähän niinku limsan happo suhisee suussa tyylistä, toka kerros on sellane sileä kova karkki josta liukenee nestettä ja keskellä on nestemmäinen eri makuinen sisus, joka ei ole nestemäinen jos sen karkin vaan purasee rikki. Jotenki ihanaa ku japanilaiset pistää noin paljon ajatusta jopa karkkeihin. Ja kiivin makuinen Fanta oli kans tosi kiva!

Sitte sopivasti juhannukseksi täällä laski lämpötilat melkeen nollaan ja alko satamaan. No eipä huku nii paljoo ihmsiä :D Harmitti yks päivä tällä viikolla, kun kävelin aamulla veljen tykö että lähetää töihin, niin pellolla josta kävelin ohi oli alle 20m päähän kauris synnyttäny vasan. Ja se oli tietenki se päivä kun ei sattunu kameraa mukaan, joten en saanu kuvaa siitä. Kun ajettiin siitä muutaman minuutin päästä ohi, niin se emo oli varmaan hoputtanu sen siitä metsän reunaan.

Viikon pakkomiellebiisi näin lopuksi, olkaa hyvä:




Tsemppiä pojat, kyllä te tällä kertaa voitatte!

Vuoden alun kuulumisia kuvia ja video lenkiltä

Humps, meni taas kolme viikkoa, joulu ja uusivuosi äkkiä. Jouluna söin kauheen ruokamäärän lisäks enemmän karkkia ku koko vuonna yhteensä niin aika paljon tuli mahaa takasin. Mutta heti helpotti ku joulu loppu ja pääs normaaliin syömisrytmiin... Ja onhan tässä seki että en oo liikkunu yhtä paljon ku sillon ku piti kävellä pelkästään jo yli 60km viikossa...

29.12 tuli vuosi ilman Mikiä täyteen. Yritin kirjottaa tota muistosivua, mutta alko vaan itkettään niin kauheesti ettei siitä tullu mitään. Kyllä mie sen vielä kirjotan ja laitan nätisti kun pystyn. Kyllä sitä tänä vuonna taitaa olla toisen koiran aika. Mutten oikeen uskalla vielä ees kattoa tai ees vakavissani aatella, ettei tuu mitään sanotaanko "heräteostoksia" tehtyä :D

Huomasin että en oo Nevillestä tänne puhunu mitään tai laittanu kuvia. Mutta tuolla kylppärin valtakunnassaan se elelee ja syö :D En mie oikeen oo jaksanu sitä kouluttaa, molemmilla loppuu kärsivällisyys ku mie en oikeen osaa ja Neville ei vastaa houkutteluihin kovin hyvin.

Uusivuosi vaihtui rauhassa kotona sarjoja kattoen. En nähny raketin rakettia, ja ei kyllä ollu välikskään.

Sinistä yks ilta

Liikuntaa lisätäkseni oon alkanu viemää roskapusseja Endan kans yksitellen tonne yli kilsan päähän roskasäiliöön, ku tulee siitä muutama kilsa lisää viikossa. Ja sitte sellane mitä en ikinä uskonu tekeväni: oon alkanu juoksemaan. Toki se vauhti vastaa normaalikuntosen reipasta kävelyvauhtia, mutta kuitenki. Tässä video meän tyypillisestä lenkistä. En kyllä joka kerta juokse, ja Enda hämäänty kamerasta niin se vaan kääntyili kokoajan minuun päin. Yritin siksi heittää tota hanskaa sille, kun sen saa juoksemaan suoraa jos se kantaa jotaki. Niin mie opetin sen juoksemaan tossa minun eessä.



Jos joku ois vuosi sitte sanonu, että "Sie muuten juokset lenkeillä ens vuonna." mie olisin todennäköisesti kysyny että "Niin missä rinnakkaistodellisuudessa tämä tapahtuu?" :D

Tänään kävin myös kaupasa ja apteekissa ja leikin turistia tuolla. Pari kuvaa alla. Ja vähän eri lenkeillä napattuja kuvia myös. Hitsi ku täällä kestää toi joulu ikuisuuden :D Joulukaupunki ja turisteja joojoo.
En mie silti siitä tykkää :D

Oisko teillä jotain temppuideoita koiralle ja kanille? (Erikseen :D) Mie en keksi oikeen...

Hieno sumu pakkasela

Aurinko laskee selkäsi taa...

Väähän lunta

Pihalta

Joulupuu

Kävelykadulta

Bussipysäkkiä vastapäätä

Mie aina valitan niistä turisteista jotka kuvaa mäkkäriä :D
Tuli ittekki otettua tahaton mäkkäriselfie :D

Työkokeilun loppuaika, kiitoksia, Enda testaa Purina DentaLifea ja mie -33kg!

Letkutetaan Ipanaa

Marraskuu oli sillee melko tapahtumaköyhä että kaikki meni vähän niinku urassa eikä mitää oikee tapahtunu mistä ois voinu joka viikko kirjottaa. Plus että olin jostain syystä tosi väsyny. Nukahin varmaa pari kertaa tonne matkalle ku illalla kävelin kotia navetalta ja tosi monta kertaa koneen ääreen :D Jos jotain pitää marraskuusta mainita niin varmaankin että Ipana - lehmä navetassa oli kipeä ja sen juoksutusmaha piti laittaa takasin paikoilleen ja tuolla noi tiet ja pihat oli ihan luistinratoina. Tuli monta kertaa Kannuksen aikainen hevosviikko mieleen, kuinka se Kaustisen piha oli ihan jäässä ja minua piti taluttaa sen pihan poikki että pysyin pystyssä :D En kaatunu nyt muuten ku kerran, mikä on varmaanki sen ansiota että koostun nykyään muustaki ku luista ja läskistä..

Niin, marraskuussa saatiin Endan kanssa testata Purinan uusia DentaLife hammaspurutikkuja Smartsonin testaajina. Tässä on tällane lyhyt video



Siitä piti tulla paljon parempi, mutta tein kiireellä nii ei oikeen kerinny. Enda tykkää noista ihan hulluna. En taida kuitenkaan hammashoitotarkoitukseen noita ostaa, mutta makupaloiksi kyllä. Se pysyy tosi hyvin irti kun tietää että tollanen on taskussa :D Vehnäallergisten koirien ei kannata ainakaan vielä tota ostaa, toivottavasti tarpeeks moni muukin pisti palautetta että korvaisivat vehnäjauhot jollain muulla!

Sitten tuli joulukuu ja tuntu niinku joku ois painanu jotain pikakelausnappia. Aika menee älyttömän nopeasti. Eilen oli viimeinen päivä minun työkokeilusta. Mulla niin harmitti ku työkkärin palautelomake oli raksi ruutuun tyyppiä. Mie en voinu kertoa miten tää puoli vuotta on kääntäny minun elämän ihan ympäri. Puoli vuotta sitten mie olin masentunu, yksinäinen, todella lihava, en halunnu tehä mitään ja ainoa mikä minut piti käynnissä oli Enda. Menneisyyden mie ei ois uskonu, että navetassa työskentely lisää elinvuosia taikka muuttaa yhtään mitään (varsinki kun vieläki pelkään lehmiä) mutta niin vaan on käyny. Ja mie oon todella kiitollinen, kun jaksoivat tuolla sen aikaa minua kattella, että minusta tuli ees jotenki hyödyllinen. Alussa nimitäin oli sellasta räpeltämistä ettei mitää rajaa :D

Mie puoli vuotta sitten ja mie nyt ollaan niinku kaks eri ihmistä. Nyt tuntuu niinku ois joku suunta elämälle. Tiiän mitä haluan tehdä seuraavan puolen vuoden päästä, ja sillä aikaa saan jatkaa tuolla tilalla osa-aikasena palkkatuella! Ehkä kesäkuussa saatte lukea postauksen missä olen mie 50kg kevyempänä :D

Mutta tässä siis mie -33kg

Laittelen joulukorttikuvan tänne tässä joku päivä ennen joulua ja ennen kun vuosi loppuu niin on mulla muutaki asiaa, joten odotelkaas niitä :)

Oulun reissu Endan kans, navetta(dietti) juttuja ja muita kuulumisia

Ja ku kaikki kuitenki tulee ensimmäisenä kyttäämään, että miten ne läskit on lähteny nii alotetaan siitä. Eli tässäpä nyt tämän päivän tilanne:

-26kg

Sai käyä ostaan uuet housut ku kaikki muut paitsi navettahousut ja collegehousut tippuu jo pois jalasta :D Koosta 52 on lähetty ja tänää sovin kokoon 46. Että normaalia kohti koko ajan. Ja oon huomannu että selästäki on alkanu vararavinto häviämään ja muuttumaan lihakseksi. Yks päivä vaa huomasin että hitsi ku on tosta selästä kipee, että mikä toi on, aijaaaa siellä on lihaksiaki nykyään :D Paino ei sillee isoina numeroina oo moneen viikkoon tippunu, mutta onneks on tää kuva nii ei mee motivaatio vaa'an takia.

Käytiin tossa pari viikkoa sitten Oulussa Oriola Road Showssa kuuntelemassa luento koiran madoista ja madotuksesta ja keräämässä messuilta ilmaisnäytteitä :D Otin Endan sinne mukaan ku se ei oo sitten Kannuksen paljoa autossa ollu. Ihan tosi rauhallisesti se siellä oli ollu takakontissa, ja kun käytiin Oulussa kaupunki-olosuhteita kattomassa nii ei rähjänny ku 1/3 koirasta joita siinä nähtiin. Ja sekin oli sen takia kun se rohisti pelottavasti kun kiskoi meidän luo minkä pääsi.

Navetassa oli aika pitkään lomittajat ja mie niin en "saanu" siivoilla, siksi varmaa toi painonpudotuski vähän seistahtu, mutta nyt oon taas pari viikkoa siellä siivoillu lähes yksikseni. Yks päivä siellä oli parressa yhtäkkiä kuollu lehmä, mikä on kuulemma aika harvinaista. Yleensä ne on syömättä tai muuten kipeän olosia ennen ku tohon asti mennään. Sitte vähän aikaa siitä nii siellä ootti aamulla vasikka lattialla! Vähän aikaa meni siinä puolinukuksissa tajuta että "nii tossa tuijottelee vasikka lattialla." :D

Toissapäivänä sinne synty yks vasikka ja tänään sinne putkahti kaks lisää. Oisin muute varmaa menny sinne, mutta olin jo kaupungissa. Sovittiin tää vapaaks ku viikonloppuna on paljon pikkuelukoita. Onneks oli pikatuuraaja vapaana!

Eläinlääkärihommia on ollu jonku verran. Pari rokotusta ja kynsien leikkuuta. Oli koiran kastraatio, ja sai pukee oikeen hengityssuojaimet ja sen myssyn ja kaikkee :D Sitte otettii verinäyte ja ultrattiin koira. Hoidettiin yks haava kotikäynnillä. Ihmiset soittaa mulle että "Niin ku tällä on tämmönen nii mitä nyt tehdään tai että ku oot siellä eläinlääkärillä niin millon sillä ois aikaa asialle x".  Ja minun vakiovastaus on että "Kyllä se kannattaa käyttää lääkärissä. Soita sille aika." Ihan kivoja tollaset, mie oon vähän niinku joku mikä se tyyppi nyt on ärsyttävä niitten keräysten kans... Feissari! Tolle eläinlääkärivastaanotolle siis. Paitsi että ei ihmiset yleensä omasta tahostaan feissaria lähesty :D Enemmän sitte keikkabuukkari? :D

Hoitajakissan kans ooteltiin että potilas herää

Yks hauska tai "hauska" juttu pitää kertoo vielä tästä viikosta. Poistettiin tossa yks päivä suutarinlapselta hammaskivee. Mie sitte katoin siinä ku se raaputteli se raaputellija ja kuulu se korkee ääni ja raaputus. Ja yhtäkkiä alko mahaan sattuun ja mie että onko mulla nälkä vai... ja sitte mulla pimeni silmissä ku kaikki veri pakeni päästä. Ehin mennä kyykkyyn enkä pyörtyny, mikä oli hyvä. Ja mie oon luullu olevani kalpea mutta ei sitte vissii, kyllä sillon oli ihan valkonen. Mutta sillee kiva tietää missä nää omat rajat menee: Kuolleita lintuja, okkeei, nyljenki ne vielä. Kuollu lehmä, jaaaa leikkaushaavasta tulee verta jaaaa, vetasen oman peukalon puukolla auki ku aukasen purusäkkiä (ekana paivänä ilman lomittajia :D): rauhallisesti "heei missä täällä on laastarit?" No nyt saa harjotella ku on viikonloppuna tulossa hammaskiven poistoa. Etten pyörtys.

Endalle kuuluu autoilun lisäksi muutenki oikeen hyvää. Ollaan käyty pari kertaa vapaapäivänä tuolla työpaikalla kattomassa niiden koiria, eikä se niille mitään sano, paitsi jos se on tolpassa kiinni ja ne on irti. Se jopa vältteli pikku Jeppeä, sillee "mikä toi on, kakara, yäk!" Ja kyllä se on nyt eilisen jälkeen ihan virallista kun käytiin juoksutamassa koiria Emman kans, Endalla on ainaki yks koirakaveri, ja vielä kultsu!

Varmasti jotaki unohtu kertoilla, mutta ei voi mittää. Jos sitä yrittäis palata siihen kerta viikkoa tahtiin nii muistais kaikki. No ainaki nyt on kivoja kuvia tässä tekstin lomassa :D

Kahen viikon kuulumiset

Ei oikeen tapahtunu toissaviikolla mitään tavallisuudesta poikkeavaa nii en jaksanu blogiinkaan kirjotella mutta nyt on vähäsen erinlaista nii tulin kirjottelemaan :D

Kastroitiin pässi tossa yks päivä. Se oli söpö kun tuli sinne vastaanotolle koiran valjaissa ja talutushihnassa :D Ja ihmettelin ku ei alkanu hirveesti ees ällöttään ne veret ja ihonriekaleet.
Sitte kävi pari rokotettavaa ja ultrassaki yks koira.

Pimu kävi meillä pari päivää hoidossa, ihana sellane pieni koira kyllä ois. Sheltti ehkä. Mutta pitäs ettiä semmone kasvattaja, joka ei oo suuttunu siitä että kehtaan julkassa ajellun koiran kuvia Facebookissa, nii en tiiä jaksanko. Pimulla oli pieni karvanlähtö:

Oli outoa ku koira ei pysynykkää "itestään" paikoillaan ku otti kuvaa :D Ja hitsi ku jäi noi koristekarvat trimmaamatta, mutta en löytäny minun trimmisaksia mistään eikä ton kokoselta viitti oransseilla Fiskarsseilla mitään saksia, ei tuu kaunista jälkeä :D

Voivoi tuota minun ihoa... Muuten melkee kiva kuva :D

Kävin myös pitkästä aikaa tuola työpaikan suunnalla Endan kans kävelyllä nii, siellä on sellane suora missä on lehmiä laitumella. Enda ei ihme kyllä hauku niitä, mutta ois pitäny kyllä olla kamera mukana. Mahto näyttää mahtavalta ku me kävellään nii kaikki lehmät seuraa meitä nii pitkälle ku aitausta riittää :D

Endalla alko viimeinki juoksut, 8kk väli ei oo ollenkaa paha!

Tänää kävi sellane nuori australianterrieri meillä kotona kynsienleikkuussa. Ihan ku tassua ois leikattu eikä kynnenpalasta :D Mutta ens viikola uudestaan niin eiköhän me saada se tottumaan! Ja pääsen harjottelemaan nyppimistäki sitä mukaan ku karva kypsyy.

Kävin tossa viimeviikola kaupungissa ja vaa'alla. Kokonaisluku on nyt -21kg eli puotin viimekuussa sillee kilon viikkovauhtia. Jos jatkais tällä vauhdilla nii totaalipudotus vois olla lähellä 40kg kun työt loppuu!

"Rain? Rain... is my favorite too! We can stomp around in puddles.... there's cool umbrellas, lighting storms.... " - Joy

"More like when the rain runs down our back and makes our shoes soggy. And we get all cold and shivery.... and everything just starts feeling droopy...." - Sadness / Inside out - Mielen sopukoissa

Sadetta on kyllä riittäny ja mie oon kyllä Surun leirissä tän asian kans. Muutaman kerran on ku suihkusta tullu ku pitää käydä jotain navetan ulkopuolella tekemässä. Ja Endakaan ei oikeen tykkää. Se näyttää maailman surkeimmalta koiralta ku joutuu inhottavaan märkään tekemään asiansa :D Vaikka yritänki käyttää sitä pihalla sateiden välissä. Ollaan tällä viikolla tehty esine-etsintää sisällä ku ei tuolla sateessa viitti tarpoa enempää ku pakko.

 Katoin ton Inside outin tässä tällä viikolla, ja voi että ku oli hyvä! Löyty pitkästä aikaa sellane leffa jonka vois ostaa ittellekki. Joojoo lasten leffa ja blaablaablaa, mutta hei mulla on vaikka mitä Disneyleffojaki ja kaikki Muumit hankittu ittele vasta näin aikuisiällä. Niistä saa enemmän irti ku mitä sillon lapsena. Toki niissä on niitä lapsellisia kohtia, mutta on myös hauskoja juttuja joita ei sillon tajunnu. Tai joku viesti mitä ne tekijät haluaa välittää joka ei sillon pienempänä auennu.

Tälläki viikolla oli pari eläinlääkäripäivää, mikä oli tosi kiva. Huomaa kyllä että alkaa jahtikausi kohta ku suurin osa oli mettäkoiria. Ja mie oon kyllä huono naapuri kun en tunnistanu sellasta, joka asuu varmaa 50 m päässä minusta :D Toi työ on kyllä kiva, näkee tuttuja ja puolituttuja vaikka millä mitalla. Onnistuin myös kohtaamaan yhden vanhuksen tossa työmatkalla kun lähdin aamunavetasta, ja oli pakko mennä juttelemaan sen kans :D

Noh, sitte se keskustelu ei ollukaan niin kiva ku ihan yhtäkkiä se alko sanomaan jotain että "Tiiätkö mikä auttaa paino-ongelmien kans? Vihannekset ja liikunta! Meidän pitää itse päättää että me tehdään jotakin eikö vain? Ylipainokin on sairaus." Kyllä sillä vähän silmät levis ku kerroin että joo-o olen jo kakskyt kiloa puottanu tässä kesän aikana, mutta jatko vaan saarnaansa ja "Niinhän se on että kaikki nisut ja makeiset on niin houkuttelevaa nykyään, (no onko sinun sitte pakko tarjota pullaa jos meinaat myöhemmin siitä noin syyllistää?) ja itse pitää valita syökö niitä vai ei." Sen jälkeen kyllä lähin melko äkkiä ettei tullu sanottua mitää pahaa takasin. Mutta kyllä sitä taas muistutettiin, että ei sitä kannata lopettaa sitä painon pudottamista jos vieläki noin läskiltä vaikuttaa...

Tuli sitä perjantaina hoidettua vähän minun lehmäpelkoaki. Mie vein ulos tarhaan yksin kuivikkeita, niin kestin varmaa kokonaiset 15min ennen ku paniikki tuli. Sitte piti pyytää kaveri. Mutta mie en kyllä yhtään tykkää noin pelätä, ku tuntu että happi loppuu siellä aitauksessa vaikka olin ulkona. Siinä vaa on jotaki ku ne on monta ja ne liikkuu nopeasti. No kyllä se tästä, kai.

Navettadieetti

Tämmönen kiva fakta minusta: Olen lihava, ylipainoinen, läski jne. ja enkä mitenkään vähän. Ylä-asteella olin vielä suht normaalipainoinen, mutta siitä se alamäki alko.
Oon yrittäny laihuttaa aiemmin monesti ja Kannuksen ekana vuonna laihuinki, vaan lihoakseni pakasteruualla ja sipseillä palloksi. Voitte parin vuoden takaisista reenivideoista käydä kyttäämässä :D

Sitte työttömänähän ei ollu muuta tekemistä ku syyä huvikseen, niin olin varmaan aika näky tossa vielä puoltoista kuukautta sitten. Viime joulukuussa oli työkkärin puolesta terveystarkastus, ja siellä oli sellanen lukema vaa'assa ettei kehtaa oikeesti ees sanoa. Ei sillä että vieläkään kehtaa :D
Sillon aloin kattoon mitä syön ja lisäsin vähän liikuntaa, mutta mitään silminhavaittavaa edistystä ei näkyny.

Mutta nyt kun oon 1,5 kuukautta kävelly töihin ja töistä pois yleensä  3,2km viitenä päivänä,(joskus lähelle 5km ja joskus vaan 1,6km) lenkittäny koiraa noin 6km päivässä, kolannu p#skaa, kärräny ja lappanu rehua, kantanu ämpäreitä ja raahannu purua niin peilistä ja vaa'asta näkyy jo pikkasen eri ihminen. Kuvassa on sama paita päällä. Ensimmäinen otettu päivälleen kaks vuotta sitten, keskimmäinen otettu kolme viikkoa sitten ja kolmas kuva on otettu tänään..

- 17kg

Että voin suositella navettadieettiä ja ylipäänsä hyötyliikuntaa kaikille oikein lämpimästi :D Jos ois joulukuussa sitte seuraava punnitus kun sopimus loppuu niin nähdään oikeen lopputulos!