Tapasin itseni 60 vuoden päästä, Hearthstone ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa... Mikähän tässäkin on, mie tykkään pitää blogia, ja mulla oli tuolla pari tekstiluonnostakin tammikuulta, mutten vaan julkassu niitä. Nyt on jo liian myöhäistä suunnitella vuotta, niin kerron sitten kun asioita tapahtuu ja mainitsen että suunnittelin tämän jo tammikuussa :D

Ihan näin vaan off the topic, katon tota kanavaa joskus Youtubessa, ja kommentoin tähän videoon että Barry oli melkeen velkaa mulle uuden koneen ku melkeen lensi juotavat näytölle ku naurahdin suu täynnä :D Ja Barry vastas minun kommenttiin!!! I have succeeded now!



Alotetaan tosta otsikon clickbaitista, se kuitenkin eniten kiinnostaa. Miten ihmeessä mie oon nähny itteni 60 vuoden päästä? Niinkun kaikki tämmöset tarinat, (vanhukset kaupungilla juttelee mulle usein) tämäkin oli kauppakeskuksessa jossa luin kirjaa kun odotin kaveria. Yhtäkkiä minun viereen istuu ja hivuttautuu sellanen ryppyinen vanha mummo rollaattorin kanssa. Hän katsoo minua muutaman sekunnin ja sitten alkaa puhua:

Mikä kirja se on? Hänkin luki nuorena paljon, se on kuin menisi aina uuteen maailmaan. Nyt ei enää voi lukea, silmät ovat menneet niin huonoiksi. Katso nyt tätäkin, ja hän näyttää jonkinlaista haavaa silmän nurkassa. Puhumme kirjoista hetken. Sitten olemme vähän aikaa hiljaa. Mie kysyn että saiko hän hoidettua asioita kaupungilla, odottaako hän jotain. Pitää tarkistaa että veljenpoika on hengissä, sitten kun näen hänet lähden takaisin kotiin. Mutta mitä siellä kotona tekee, kun asun yksin. Miekin asun yksin, on mulla koira seurana. Silloin hänen silmänsä syttyivät ja hän alkoi puhua nopeasti: Minä vietin koko nuoruuteni elukoitten kanssa. Kun menimme Ruotsiin evakkoon, piti minun paimentaa lehmiä jotka kulkivat meidän kanssa evakkotiellä. Ne eivät pelänneet yläpuolella lentäviä lentokoneita ollenkaan! Meillä oli paljon eläimiä kun minä olin nuori. Hevosia, lehmiä, kissoja ja koiria ja minä hoidin ne kaikki ja naapurin koirankin kun olin siellä piikana. Aina kun äiti keitti lihakeittoa, joen toisella puolella asuva koira tuli joka kerta ikkunan alle odottamaan, se oli oppinut siihen että äiti aina heitti sille pussillisen jonka se vei mennessään kotiin. Joo eläimet ovat viisaita. Jopa hevoset eivät antaneet vieraiden koskea pikkulapsiin, ja minäkään en ole ikinä eläinten vuoksi loukkaantunut. Aina kun lehmät karkasivat aidasta, ne pystyi vain mennä hakemaan. Ne kerääntyivät minun ympärilleni ja tulivat kiltisti kotiin.

Hetken päästä sain puhelimesta Endan kuvan esiin: Voi että kun on kaunis! Todella kaunis! Näyttää viisaalta. On nämä nykyajan kännykät, minulla on vielä lankapuhelin. Mutta kun on tahdistin niin siinä tuntuu joka kerta isku kun soitan puhelimella, kai virta tulee siihen seinästä. En ole neljään vuoteen soittanut silläkään kapineella...

Puhuimme paljon muutakin, mutta en muista niin hyvin, että voisin ylös kirjata. Eikä tämäkään niin tarkka transkriptio ole että voisin lainausmerkkejä käyttää :D Tämä keskustelu jää varmasti minun mieleen pitkäksi aikaa, oikeesti tunsin ihan niinku ois puhunu itteni kanssa. Oli jotenkin niin samanlainen viba ja eläinrakas ihminen ja vielä paljon lukenut. Ja yksin. Siitä johdannaisena mie haluaisin suositella teille tämmöstä: Nuoret ihmiset, jos teillä on ees 10 minuuttia aikaa ja odottelette jotakin, nostakaa pää älypuhelimesta, menkää jonkun yksin istuvan vanhuksen luokse ja yrittäkää aloittaa keskustelu aiheesta x. Kysykää aluksi vaikka kellonaikaa tai puhukaa säästä, se alkaa siitä. Ihan sama vaikka suomalaiset ei puhu vieraille omasta aloitteesta tai jotain muuta sellasta paskaa. Oikeesti. Kohta ei ole tollasia ihmisiä jotka kertoo jostain mitä tapahtu 80 vuotta sitten niin kuin se olisi ollut eilen.

Harjottelu päätty ja kohta alkaa uus, tehdään silleen että teen harjotteluna tän talven ja meen sitten koulun klinikalle kun pääsen. Työkokemuksen lisäksi sain jätettyä sinne jotain konkreettista (tai onko se konkreettista kun se on netissä?) Nimittäin tein kaupungin eläinlääkärille omat Facebook-sivut!

Muuten aika on mennyt draamoja katsellessa, minusta on edelleen mysteeri että miten hemmetissä mie oon oppinu japania niin hyvin että pystyn kattoon niitä ilman tekstejä? Mie muuten näin tossa joku aika sitte ensimmäisen unen mikä oli koreaksi. Oli jääny Spotify päälle, niin sieltä musiikki sekottu uneen jossa olin sellasessa ohjelmassa kun I Can See Your Voice. (Se on muuten tosi hyvä, kattokaa, ei tartte osata koreaa, lukekaa jostaki mitä siinä tapahtuu) Jätän videon tähän, miettikääpä, osaako tuo ihminen teidän mielestä laulaa, ja sitten olkaa yllättyneitä tai saatte sanoa "mitäs minä sanoin!"



Siinä unessa mie olin siellä sellasena kilpailijana joka oli sävelkuuro, ja ne luuli että mie osaan laulaa vaikken osaa. Mie olin just kattonu jonku haastattelun missä oli iKon bändi, niin ne sitten oli siinä minun unessa se artisti joka arvaili että osaako ihmiset laulaa vai ei. Ja se oli aivan kamala se uni, ku mie oon isokokoinen niinku Suomen mittakaavassakin, niin minun "Mitä jos joskus matkustan japaniin/koreaan enkä mahu bussin penkille" painajainen oli totta. Muuten hyvä uni, mutta mie olin niinku joku jättiläinen :D

Olympialaisia on ollu hauskaa kattoa, näin k-pop fanin näkökulmasta. Tunnistelee niitä bändejä siellä aika hyvin ja tuntuu niin kotoisalta :D Ja hauskaa on ollu kattoo ku Korealle pikaluistelu on niinku Suomen jääkiekko, silleen me voitetaan, me ollaan tässä lajissa maailman parhaimmistoa vaikka ollaan pieni maa!

Endan kanssa ollaan kävelty, pakkasilla vähemmän, koska se ei mene pihaa kauemmas vaikka raahaan sen hihnassa tielle asti :D Mie katoin muuten just tosi hyvän temppututoriaalin takaperin pujottelun jalkojen välistä opetteluun, oon miettiny pitäskö alottaa se. Ja pitää muuten sanoa, mie oon ollu niin vastaan kaikkia Pedigree moskaa, Dentastixit on vitsi ja sitä rataa. Se on ihan totta. Mutta. Nyt ne teki kerranki semmosen mikä irrottaaki jotaki! Tuone klinikale tuli ilmaisnäytteitä Dentaflexiä ja stixejä ja annoin Endalle yhen flex version, siltä lähti aika paljon irti hammaskiveä. Ei toki kaikkea ja pitää tässä joku päivä käyä noi kulmahampaat putsaamassa mutta siis kun vertaa tavan detastixiin nii ihan ku yö ja päivä.

Waaaaaaa :D 2 vuoden työn tulos :D

Ja oon varmaan sanonu ennenki, mutta mie pelaan sellasta korttipeliä netissä kun Hearthstone. Mie oon aina ollu jumissa Rank 16-17. Toukokuussa tulee kaks vuotta pelaamista täyteen. Eilen mie tein yhen pakan, jota näin jonku minun vastustajan pelaavan, kun se näytti hauskalta. Mulla ei ollu kaikkia kortteja koska en kuluta rahaa tuohon peliin, joten sävelsin varmaan puolet pakasta niillä mitä oon kerryttäny. Mie kiipesin kolmessa tunnissa Rank 17 Rank 9:iin! Sillee vau, tältä se tuntuu ku voittaa suurimman osan ajasta! Ja siis en yleensä pelaa montaa tuntia putkeen, mutta pelkäsin että voittoputki menee rikki jos lopetan :D

Varmasti on jääny paljon asioita kirjottamatta, mutta oma vika ku hamstraan ne tonne luonnoksiin ja sitten ne ei mene enää tähän nykyiseen tekstiin mitenkään päin. Kuulostellaan taas parin kuukauden päästä!
(Yritän käänteispsykologiaa itseeni)

Ja näköjään minun uus päätösosio joka blogitekstiin, jossa kerron mitä oon viime aikoina kuunnellu Youtuben avulla. On mulla tässäki kuussa taas biisejä joita kuuntelen, mutta mie pistän tähän nyt ensimmäisen uuden bändin minkä löysin tänä vuonna ja ensimmäisen biisin vuoden 2018 Spotify listassa.

Uutta bändiä. Oikeen eeppinen ja tuo tanssi on aika luova ja vaikeen näkönen.




Ja vähän vanhempi bändi, mulle uus. Mie oikeesti rakastan sitä miten paljon ne K-popissa panostaa musiikkivideoihin! Ja tää jäi soimaan päähän, mikä on aina hyvä merkki.

 

Human mind is a scary thing. A powerful thing. And yet it can break like glass. - RIP Kim Jonghyun -

You worked hard. Please rest now. You did well. Goodbye.

I've been so sad this whole week. I found out about the news at work. It took everything I had not to burst into tears right there and then. I'm not a hardcore Shawol, but I like their music and watch stuff about SHINee a lot. To be honest I still can't believe it. Even though I read his suicide letter and watched his last broadcast to fans... I saw and felt how far gone he already must have been but somehow I'm still waiting for someone to say that this isn't real.

His death and how it has been displayed online got me thinking about a lot of things. And I felt I had to write it somewhere so that I can get it out of my head.This is eating me from the inside and I know from experience that these kinds of thoughts are not something one should carry with them. And I don't know if this can help anyone but maybe there are people who feel like me, and maybe find something from this post they can relate to.



It physically hurts my heart to read his letter. He felt so alone and like his life had gone in a completely wrong direction. He felt pressured by his music and fame. How could things have gotten so bad for him? How he worked and made plans while already knowing that he isn't going to be here much longer? How he convinced himself that he had no other choice but to end his life... Then I remembered I've had a similar conversation with myself five years ago, and again three years later. The only difference is that I managed to talk myself out of it.

You see I had convinced myself, that I had no one left, I felt so guilty towards my parents and my brother. I had horrible nightmares all the time and I didn't sleep much/at all. I wasn't happy to be who I was, or how I looked and how my life was going at that time. It felt like I was in a dark box with a person I hated, and that person was me.

Human mind is a scary thing. A powerful thing. And yet it can break like glass.



I'm glad that I wasn't brave enough to murder a person, to leave. That I ultimately felt I had no right to leave. I mean I couldn't even see my parents off. If I couldn't face their untimely deaths, how could I face my own? How could I do it to them? Well I can't. And I never will.

I found my solace in writing. I can now let go of negative feelings by writing them down in one form or another. But I can totally understand how creating and publishing things can turn against you like it did with Jonghyun,  I felt pressure when I self-published my poems this year. And I'm still afraid to promote them properly. I closed down my vlog channel with over 50 videos years ago just because I had one hater. This blog I've had for 11 years... At times I stop writing it for months, the Blogger icon seems to be whispering to me: "Do you really dare to write all this shit, there's nothing going on in your life, try and make a post about that!" Sometimes I hear those words in my head.

I don't know how public figures like K-idols and writers and such do it to be honest. There could be thousands, or tens of thousands, even millions who don't like you and aren't afraid to voice their opinions very loudly straight to you. 

Through a mask and a safe distance that the Internet provides. 

Then a thing about the media circus. I'm really afraid this will become "the second Chester.". They will get money from the songs, photos and MV Jonhyun was working on shortly before his death. And from all of his previous work. Much more now that he is no longer with us. I'm sure people make "merch to remember him by". Personally I don't just get that... There are better things to help us remember those who have left. And so if those profits don't go directly to his mother and sister, or towards updating and developing South-Korea's mental health care, I will lose all my faith in people in charge of those things at his company.

Then there is the funeral hype. My YT recommendations are full of videos like "Shinee members can't hold back their tears at his funeral." "Super Juniors Leeteuk Cries at Funeral." "Members from this and that band go to say goodbye. DO YOU REALLY NEED TO BE ABLE TO HOLD YOUR TEARS AT A FREAKING FUNERAL?! DO YOU REALLY CARE THAT MUCH  ABOUT WHO WENT TO A FUNERAL? To make tens of videos about the subject... And I shudder to think there actually are people who use someones death to draw traffic to their channel and make money in the process...

The poor people in K-pop. They think they are gonna, get rich, famous, highly regarded, win loads of awards, have lots of fans. But all of it comes at such a terrible price, being made to spend hours training and performing from such a young age, not being able to see and contact your family and friends whenever you want, being forced to go on unhealthy diets, getting constantly watched and criticized by people very insensitively. Being forced to do things when you are unhealthy and need treatment and rest... These K-pop idols appear so happy and cheerful and carefree on TV shows, but it seems like that because they are putting on an act. They can't be free to show their true emotions and say how they really feel, because if they do it'll make their company look as bad as they really are. It seems that once you sign to a company you are basically signing your life away and letting yourself be a puppet to entertain people.

Damn it has taken me days to get to this point in the text. Bear with me.

I feel conflicted. My time with K-pop has been short, 9 months. And when I learned about those dark things behind the glamour... I mean they are people who I have come to respect, and they have chosen this difficult path in life. I wish there was a way to support the artists without supporting a bad company. But it's impossible. That is why I think, as fans we need to maintain a levelheaded, critical thinking towards what the companies are trying to sell to us. Maybe the idols we love can't say anything because of the backlash but last I checked, their censorship doesn't cover the fans. We can say if something they do isn't right. I hope we can start to change those unfair things to a more humane direction.

But I don't think we can change the main culprit so easily. To do that we would need to change a mindset that is considered normal and even admirable throughout most of Asia: the work till you succeed or drop from exhaustion. Or both. I'm sure it's a culture thing when I don't just get how overworking can be a common and a valid reason of death. 

And the one who came up with the phrase "If you have time to sleep and dream, use that time to achieve your dreams instead." or something along those lines, needs to have their head checked. Lack of sleep kills you. Either you go crazy to a degree or your body starts to break down. I tried that no- sleep thing too, involuntarily,  so I know. It just makes all the bad things and thoughts 100 times worse. And no wonder K-pop idols don't feel like their hard work is enough. It's like walking through a marsh without waterproof shoes. You feel weak and like you are stuck, even trying to do things normally is incredibly difficult. 

I don't have a clear ending point to this ramble but I think I said everything I wanted, or at least the things I remember wanting to say. Please be kinder to those who you don't know. Stay strong Shawols, SHINee, everyone. Have a good end of the year. And Jonghyun. I don't really know if there is an afterlife or not, and even though I wish you feel better now, I also wish you regret leaving so many people behind to grieve. Even a little. Do you see now how much you actually had, when you thought you had nothing?

Ihonhoidon tehopäivä, vuoden eka mustikkaretki Endan kans ja kuvia

Kyllä tolla rupukameralla 1/10 000 kuvasta joskus vielä onnistuu :D
Vähä kontrastia vaa lisäsin

Alkoi tuossa viikon alussa iho näyttää aika kurjalle ku ei ole ollu pitkään aikaan antibioottia päällä, nii etin sitte epätoivosena kaikkea mitä sille vois tehhä. Yks mitä mie teen sitte jos jää joskus ylimäärästä rahaa, on ostaa niitä käden ja jalan maksavia kauan kestäviä koreabeauty ihonhoitopaketteja. Tai varmaan pitää löytää joku yks hyvä ja mieluiten alennuksella. Ainaki mitä oon Youtubesta kattonu nii ne toimii aika hyvin!

Mutta mitä nyt välittömästi löysin ja johon oli ainekset oli kananmunanvalkuaisesta tehty mustapäälaastari ja tein sen hunaja-suola-kookosöljykuorinnan mitä oon aikasemmin tehny. Ja kyllä se autto vähän! Ei ne kaikki vieläkään lähteny, mutta rauhoittuivat ja eivät oo kipeitä enää. Ja minun ihohuokoset on pienentyny ihan olemattomiin!

Eka rivi on maanantailta, toka rivi eilen illalla ja iso kuva tänään
puhdistuksen ja kosteusvoiteen jälkeen.

Tässä tämmönen vaihe vaiheelta listaus jos joku haluaa alkaa kans pitämään tollasia ihonhoidon tehopuhdistuspäiviä kerran viikossa niinku mie alan nyt tekemään!

1. Lämpimällä vedellä pesen kasvot
2. Hunaja-suola-kookosöljy kuorinta, antaa vaikuttaa 5min
3. Lämmintä vettä ja pesen sillä ton kuorinnan hyvin pois
4. Hieman vatkattua kananmunan valkuaista iholle, ja kuten kuvassa näkyy. Annan olla niin että kuivuu ja sitte repasen pois. Voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla.
5. Ihan vähän kasvonpesuainetta ja pesen ihon uudelleen
6. Laitan Baciron ac 5% geeliä näppyjen päälle ja annan sen vaikuttaa
7. Pesen sen pois niin kuin normaalisti pesen ihon päivittäin ja laitan kosteusvoiteen

En tiiä teenkö jotenki väärässä järjestyksessä, mutta minusta noin ei jää mitään ylimäärästä iholle eikä tukkiudu ihohuokoset, koska tuo kananmuna kiristää ja pienentää niitä.

Meän takapihalla on muinainen mansikkamaa, vielä sielä yks kasvi oli sitkeästi :D

Sitte eilen käytiin mustikassa tuolla meän takana olevassa vaarassa. Oli sielä jo jonku verran, mutta enemmän on varmaan vähän myöhemmin. Mie en jotenki käsittäny ottaa kameraa mukaan, mutta meen mie vielä monesti. Meinasin vähä eksyä mettään, mutta tiesin kyllä että kunhan kävelee vaa alaspäin nii tie tulee vastaan. Mutta kyllä sitä vähä sillee rupes hätä tuleen puseroon.

Sitte en tiiä mistä keksin, mutta sanoin vaan Endalle että "Hei, Enda mennään kotia, mennään." Niin se lähti kävelemään ihan niinku tietäis mihin se on menossa. Ja niin vain se johdatti minut suoraa sinne mistä oltiin mettään tultu. Ja mie en oo ees opettanu sille koskaan mitään tollasta :D Mutta kun se tietää mitä "mennään" tarkottaa ja tietää mikä "koti" on niin sehän on periaatteessa ihan yksinkertainen yhdistää? Mutta on toi vaan tosi jännää mitä kaikkea tietoa koirat päihinsä varastoi, ja pystyy niitä noin käyttämään!

Lenkillä Enda tietää että jos on virtaavaa vettä niin sinne saa
mennä juomaan. Se ei enää ees yritä koskea niihin lätäköihin
tai muuten seisovaan veteen vaikka ojassa :

No sitte tultiin siihen meän takana olevalle pellolle sieltä mettästä, niin Enda sai hajun jostaki ja ampaisi puolessa sekunnissa sata metriä suuntaan x. Mutta mie näin että se oli siihen meän naapuriin päin, niin menin sitten sen hakemaan sieltä kun sain kotoa haettua talutushihnan.

Siinä ois kyllä ollu aivan mahtavaa jos ois ollu kamera! Minua nimittäin ootti sielä aikamoinen näky: Poro söi heinää siinä pihan laidassa, ja Enda söi poron takana poronp*skaa :D Ihan ku olisivat molemmat laiduntaneet siinä. Poro lähti pois ku se huomas minut, ja Enda jatkoi keskittyneesti syöntiä. Vasta kolmannella kerralla kuuli kun kutsuin sitä ja näytti hyvin yllättyneeltä kun olin ilmestynyt siihen :D Endan mielestä ihan selvästi isot elukat ei oo metsästettäviä, vain pikkuelukat :D

Joku kukka pihalta, tääki onnistu ihan ok!

Ens viikola käydään Endan kans ehkä vähän reissussa. Sitä ennen pitäs saaha aikaseksi vähä siivota tätä kämppää ja laittaa puita ja jotaki.. Kääk alle kuukausi että koulu alkaa!

Kuulumisia, musiikista, masennuksesta ja blogikirjoitusblokista

Viime postaukselle tuli hurjan paljon katselukertoja ja kommentteja, kiitos paljon niistä! Ja en tiiä inspiroinko mie muitaki kirjottaan painojutuista, vai ohjaako face vaa mulle painojuttuja, ku näin monta kirjotusta aiheesta sen jälkeen. Ja pari uutta lukijaakin, tervetuloa! Kestäkää epäsäännöllistä päivittelyä :D

Viimeset kaks viikkoa työkokeilusta meni tosi nopeesti, ja hitsi ku tuntu että just oppi suurinpiirtein juttuja nii sitte se oliki ohi :D Mutta sen ainaki oppi että ihmiset tulee mihin tahansa sankoin joukoin jos on alennuksia. Niinku rokotusvastaanotolle. Sai kyllä olla kahtena tai kolmena kappaleena ku oli nii kiire aamuisin. Ja yks päivä tuli nii iso kuorma sinisiä laatikoita että purkasin niitä vielä unissanikin :D Toivottavasti pääsen tonne vielä sillonkin kun on koulun kautta harjotteluita!

Mie tiesin että lupasin kirjottaa jo aikasemmin, mutta en mie tiiä. Jotenki nii väsytti, nukuin ensin varmaa viikon, ton työkokeilun jälkeen. Sitte jumituin koneen äärelle ku alko sadekelit ja ku ne loppu nii oon ollu pihalla paljon Endan kans. Nyt ne ajo pellot, nii päästään sitte tonne omalle pellolle rälläilemään kun saavat paalattua. Sain muuten mökkeilevältä naapurilta heidän itse tekemää hunajaa. Hitsi ku siitä tuli hyvä kuorinta ja se on tosi hyvää teen kans. He ehtivät lähteä ennen ku sain itteni liikkeelle täältä, toivottavasti tää tavoittaa nyt heidät, kiitos paljon!



Pari päivää sitten tuli sellanen uutinen mitä en ois halunnu kuulla koskaan. Yks minun kirjoittajainspiraatioista, Linkin Parkin vokalisti teki itsemurhan. Eipä se tämäkään vuosi taida olla sen parempi julkkiksille kun viime vuosikaan. Mutta jos ihmiset oikeesti kuuntelee tota uusinta albumia, ei sitä musiikkia (josta kaikki veti herneen nenään ja haukku koko bändin maanrakoon), vaan niitä lyriikoita... En ole yllättynyt tästä ratkaisusta mihin hän päätyi. Et sie pysty kirjottamaan mitään masentavaa vakuuttavasti jos et ole itse maassa, yks iso hätähuuto koko albumi. Piilotettuna pirteän musiikin taakse. Muistelee äitiään yhdessä kappaleessa, muistelee aiempaa ja nykyistä huumeiden ja päihteidenkäyttöä, nuoruuttaan, sanoo että roikkuu reunalla monessa kappaleessa, ei voi enää pelastaa ja haluaa hidastaa muttei pysty... Kuka välittää jos vielä yksi valo sammuu taivaalta jossa on miljoona tähteä... Mie itkin niitä jo ennen tuota uutista, mutta nyt mie itken ihan tosissaan ku kuuntelen noita. Kamalaa.



Mieki oon ollu masentunu. Ihan ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana kun äiti kuoli. Ei mitenkään diagnosoidusti, mutta muistan vaan yhtäkkiä alkaneeni lukemaan tosi paljon ja en muista paljoa siitä seuraavasta vuodesta. Mutta jotenki tuntuu että olin niin nuori etten tajunnu olevani masentunut? Onkohan tossa mitää järkeä :D

Oli Linkin Parkilla aiemminkin masentavia ja emo kappaleita. Siksi niitä löytyyki paljon minun 2012-2014 soittolistalta Spotifysta. Muutenki se on ihan täynnä kaikkea masentavaa musiikkia. Se oli sitä aikaa kun olin tosi masentunut. Ei mulle sillonkaan diagnosoitu sitä tai mitään, mutta ei se ole normaalia jos ei pysty nukkumaan tai nukkuu liikaa, näkee painajaisia joka yö, syö vaikka ei oo nälkä täyttääkseen tyhjyyttä... Lukee kirjoja itsemurhista ja mielisairauksista, katsoo surullisia elokuvia minkä kerkeää... Menin vähän niin kun "pois päältä" kun isä kuoli. En tiiä mitä sitä ois tehny jos en ois ollu Kannuksessa ihmisiä ympärillä ja ei ois ollu koiria. Kestin mie muutaman kuukauden tolleen puolivaloilla, sitte yks päivä ku piti mennä kennelvuoroon ja kesäloma olis alkanu nii mie aloin muistaakseni ruokalassa itkemään että en mie jaksa. Vähä tosiaa hämärän peitossa koko vuosi. Sinä kesänä mie en käyny missään tai kenenkään tykönä, olin täällä ja koulutin koiria pihalla. Rauhotuin ja hain itteni suurinpiirtein takasin.



Sitte kolmas masennuskausi tuli toissavuonna, olin melkeen yksin kokonaisen vuoden. Vähän oma vikahan se oli kun erakoiduin tänne, mutta en mie tiiä. Se oli sillon ku olin painavimmillani. Sitte Miki piti laittaa pois sen vuoden lopussa. Sillon en menny pois päältä, vaan vähän niinku päin vastoin. Mie itkin kolme päivää putkeen ja sen jälkeen ajattelin että ei, minun pitää nyt tehä jotaki. Aloin lenkkeileen kunnolla Endan kans. Aiemmin oltiin hidasteltu ihan huomaamatta, kun Miki oli hidastunut vanhemmiten. Lenkit nopeutu ja aloin kattoon mitä söin. Sitte alkoki työkokeilu navetassa ja tää blogi kesäkuussa.

Nyt on kaikki tosi hyvällä mallilla ja menossa etteenpäin! Sain tehtyä yhen bucket list jutuistani, kun julkaisin kirjan, josta runovideo tossa alla. Löysin jotakin mitä haluun tehdä, pääsin kouluun, oon saanu pari uutta kaveriaki, uuden harrastuksen k- ja j- popista ja aasialaisista draamoista... Ja koska en taas tiiä mihin mie laitoin kameran niin pistin tähän postaukseen tekstin väliin videoita joita voitte katella ja kuunnella :D Toi eka on nykynen kappale jota kuuntelen repeatilla, toivon että se voittais, ku kaikki on kohallaan tossa biisissä ja koreografiassa ja videossa. Mutta ei ne voita ku EXO tuli tässä kuussa takasin. Toka on Linkin Parkia niin kuin aiheeseen sopii. Kolmas on eka k-pop biisi ja bändi jota fanitin sillon 4kk sitten kun kaikki alko... Hitsi ku aika vaan menee :D



Mulle tuli viimene Tokyotreat box, pitää kuvata siit video ja laittaa tänne, se vois olla vaikka seuraavan kirjotuksen pääaihe.

Kaikkien blogipäivitysten äiti - Kukamitämissähäh ja Hopotuksia

Enda Helmikuu 2017

Siinä ne sulassa sovussa lenkin jälkeen

Tuota nooin, ei tässä näin pitkää taukoo pitäny pitää, nyt on sitte kahen kuukauden asiat kirjottamatta tänne. Mutta jotenki ku aina näin ton bloggerin kuvakkeen nii tuli sellane kauhee ahistus, ku ei oikee oo mitää tapahtunu. Ja vaikka oliski nii se oli nii pientä, että kehtaako siitä ny kirjottaa omaa postaustaan... Plus mie putosin Youtubessa semmoseen syvennykseen että en oo vieläkään sieltä täysin ulkona, mutta siitä tossa myöhemmin.
Toisaalta helmikuu ei ollu mitenkään tapahtumarikas, kävi meillä Pimu hoidossa pari yötä. Se oli kyllä yllättävää miten Enda anto sen mennä täälä niinku se tahto. Jopa nukuttiin kaikki samassa sängyssä yöt! Ja siitä huomas lenkeillä että Enda tykkäs hirveesti ku oli toinen koira mukana. Pimu vaan ei pysyny hetkeäkään täysin paikoillaan niin kaikki yksittäiskuvat mitä mie yritin siitä ottaa on ihan tärähtäny :D

Maaliskuun alussa päästiin mukaan Hopottajien Purina Beyond Simply 9 koiranruokatestiryhmään. Se oli yllättävän hyvä ruoka, vaikka kyllä sen haisto että vähän yli puolet on viljaa. Endalle piti syöttää kaksinkertanen määrä omaan ruokaan verrattuna, että se jotenki pysy lihoissa. Mutta siis maha oli sen vähän yli viikon tosi hyvä, ja Enda selvästi tykkäs siitä ruuan maustakin. Ja se pakkaus oli oikeen kätevä ja kestävän olonen. Ihan kivan värinenki, sellanen terveellisen mielikuvan antava vihree. Lisätietoja ruuasta voi lukea täältä. Ja sosiaalisesta mediasta löytää juttua hashtageilla #purina ja #beyondsimply9
Ilmoittauduin myös toiseen Hopottajien kampanjaan, laktoosittomia Skyr - rahkoja testaamaan, niitä vaan en ole vielä kerinny hakemaan kaupasta. Sosiaalisessa mediassa #skyrsuomi hashtagilla lisää juttua ja muiden kokemuksia.

Ja sitten siihen pääsyyhyn miksi en ole tänä kuukautena pihahtanutksaan blogin puoella. Tiedättehän kun katsoo Youtube videoita, ja siellä on se suositellut videot siinä oikeassa reunassa? Katoin yks ilta jotain niitä prank-videoita erilaisia, ja siellä oli sellanen sitte seuraavana ku K-POP Ghost Pranks tai joku vastaava. No mie sitte katoin sen videon ja aattelin että oi noi on ihan hauskan näkösiä ohjelmia ku tollasia on, millasiahan noi täydet ohjelmat on? Siitä se sitte lähti. Mie oon viimeset kolme viikkoa kattonu päiväkausia k-pop ryhmien variety/reality ohjelmia video toisensa jälkeen. Ja sitte tietenki niissä soi sitä musiikkia mitä ne tekee, ja oli musiikkiesityksiä niissä ite ohjelmissa. Siitä sitte alko Youtube sylkemään niitä musiikkivideoita. Ja k-pop survival show't on kans yks musta aukko. Niitä ei vaa voi olla kattomatta ja tykästymättä niihin ihmisiin ja biiseihin niissä. Ne siis kilpailuttaa siinä niitä harjottelijoita jotka ei oo vielä virallisesti missää ryhmässä toisiaan vastaan, ja se ryhmä joka voittaa saa sitte virallisesti debytoida. Nyt mulla on sitte ainaki kuus ryhmää joiden sarjoja ja videoita toistan loopilla ja kuuntelen niiden musiikkia. Mie joka on lähes halveksunu länsimaista pop-musiikkia :D

Joka ikisessä korealaisessa ohjelmassa on ainaki yks jakso
missä joku joko puhuu siitä, tekee sitä tai syö sitä - kimchi.
Mieki tein sitte eilen jääkaappiin tekeytymään omani.

Mulla jotenki naurattaa itteni. Kävi niinku animen kans: "Mie katon vaan pari sarjaa että tiiän mistä se japanihössötys johtuu." --> kolme vuotta myöhemmin +300 sarjaa/elokuvaa katottuna, katon japanilaisia draamasarjoja, pystyn kattoon edellämainittuja jo ilman tekstejä ja ymmärtämään 80% siitä mitä ne sanoo, kuuntelen nykyään paljon japanilaista musiikkia johon päädyin noista sarjoista ja leffoista :D  Ja noista draamasarjoista ja leffoista mie oon edenny kattomaan korealaisia draamasarjoja ja elokuvia. Aika monesta sarjasta on sekä korealainen että japanilainen versio ja katoin muutamasta sarjasta molemmat ja siitä se sitten lähti. Nyt nitä korealaisiakin sarjoja on vyön alla jo useampi kymmen, ellei jo sataa lähesty. Että ehkä se oli vaan ajan kysymys ennen ku olisin muutenki alkanu kuuntelemaan musiikkia niistä, mutten vielä vaa ollu siellä asti.

Ja mie ihan selkeesti opin kieliä foneettisesti tosi hyvin. Nimittäin ku lisäs ton musiikin kuuntelun ja yhdisti sen noihin videoihin ja sarjoihin, niin nyt mie ymmärrän kohta koreaaki paremmin ku ruottia :D Mutta siis oikeesti siihe menee vielä varmaa aikaa, nimittäin jos korean kielessä menee yks kirjain väärin, vaikka se kuulostaa samalta niin se voi olla ihan katastrofi :D Ja ne kurkkuäänteet, mie en käsitä miten ihmiset voi muistaa millon ja missä tilanteessa niitä käytetään...

Mie voisin vaikka kirjottaa parikyt sivusen esseen Koreasta ja K-popista,(en ees päässy kaikkiin huonoihin puoliin tai tarkemmin noihin ryhmiin) joten lopetetaan nyt tähän ja jatketaan eteenpäin.

Tällä viikolla otettuja kuvia tästä etiäpäin
Täälä on vielä ihan talvista, outoo lukee etelän
kaverien facepäivityksiä ku sielä on ihan kevät :D

Enda täytti viime viikolla viis vuotta! Kauhee miten aika menee nopeesti, kuvaa ei vaa oo ku oltii muualla eikä ollu ees kännykkäkameraa... Synttärilahjaks se sai hirvenluita ja makupaloja joita ostin jo aikasemmin mutten aukassu vielä pakettia. Ja tuli vähän vaihtelua elämäänki, mentiin nimittäin vahtimaan kaverin lapsia viikonlopuksi Endan kans. Tuntu että päivät pyörii ruoka-aikojen ympärillä :D Mietin kokoajan että no mitä ne ny syä aamupalaks, lounaaks, välipalaks tai päiväruuaks :D Mutta ihan hauskaa oli kokata useammalle ku yhelle ihmiselle. Vaikkakin väsyttävää toi lastenkaitseminen on, varsinki ku on eläny kolme viikkoa k-pop erakkona koneen ääressä ensin :D. Oli kyllä tosi kiva poistuu kotoo vähäks aikaa.

Oiskohan tää nyt tässä, ei ainakaa tuu mitää isompaa mieleen... Hei joo! Hainhan mie taas yhteishaussa Ahlmanille klinikkaeläinhoitajaks! Pitää vielä kattoo jos jonnekki muualle hakis myös ku kerta yhteishaku on, mutta mie todella toivon että toinen kerta toden sanoo niinku Kannuksenki kanssa! Mutta mietin että kysyisin millo se pääsykoepäivä on, ja ostaisin junalipun vaikken tiiä pääsenkö haastatteluun vai en. Tulis sitte vaa Tampereen reissu kavereita kattomaan jos ei muuta :D

Huhtikuu näyttää vähän kiireisemmältä niin tulee tekstiäki useammin!

Ei oo oikeesti noin pitkät kynnet, se venyttää varpaat ja tarraa lumeen kiinni :D

Taas toi rintakehä imeytyy tonne koiraan liikkeessä :D

Poroja videolla, kaupunkireissu ja muita kuulumisia

Menin tossa alkuviikosta käymään vielä Endan kans pellolla (ennen ku ne sataa umpeen lunta) ja menin viimeselle porovapaalle pellolle, jossa ollaan jo muutama viikko jouduttu käymään... Nii eikö sielläki sitte oo poroja... Mie en tossa alussa sillee muistanu koko koiraa ku eihän se sanonu mitää, ja vaan zoomailin poroja :D Mutta ois se pitäny tietää että ku ne liikkuu nii kyllä toi jotenki reagoi, varsinki ku on tokka niitä... Onneks oli Enda kiinni, koska halusin kuvata videolle sen kun päästän sen irti ja se lähtee vapauden riemussaan juoksemaan. No videosta näkyy millasen metelin se nosti...





Ja hitsi ku ne rauhotusharjotukset/kuunteluharjotukset vilkkaalle koiralle on toiminu! Yleensä tollasessa tilanteessa sillä jää toi hihnassa rempoilu päälle ja se murraa vielä monta minuuttia sen jälkeen. Mutta nyt ku tajusin viimein sanoa ton "Riittää" sanan, niin ihan ku sillä ois niinku joku pikkunen kello soinu päässä että "Ainii, tää tarkottaa että pitää rauhottua ja kuunnella." Vielä sen joutu pyytään erikseen niinku minun eteen ja istumaan, mutta ehkä se joskus ois automaattista. Että ku toi "Riittää" kuuluu niin se tulis itekseen siihen istumaan. Niin ja lenkillä kun mennään sellasten talojen ohi missä on koiria pihalla, niin oon huomannu että ei se enää niille räyhää jos tekee vähän ennen sitä taloa sitä hengittelyä ja istumista. Koska sillä on nyt korvat päässä siinä talon kohdalla niin sen saa siitä nätisti ohi, kun pyytää sitä vaikka seuraamaan tai katsomaan silmiin kun kävellään.

Keskiviikkona oli kissan kastraatio. Ei se kyllä iso toimenpide ole, noh se leikattava aluekki on niin pieni... Vähän mulla jännitti pitää siitä kiinni, kun en oo oikeen kissoihin tottunu. Jotenki sitä mietti sillee että "apua millasella paineella tästä voi pitää kiinni ja miten päin?" :D Jos ois ollu joku pikkunen vähän rempoileva koira nii ois vaan pitäny silleen normi jämäkästi, mutta nyt oli jotenki vaikeen olosta toi minun tekeminen. Noh, taas on yks alue jota pitää harjotella...

Kävin eilen kaupungissa. Näin kaveria ja mie halusin huvikseen koittaa, että sopisko nyt vaikka taas pienemmät vaatteet :D Ja kyllähän ne sopi suurinpiirtein, vielä pikkusen nii ne ei näytä niin siltä, että läskit tursuaa yli. Mutta toi villatakki oli hyvä ja halpa niin ostin sen. Ku edellinen takki on jotaki XXL nii kyllä se toi L sopii vähä sillee tiiviimmin ny, ja mie en voi käsittää että ton kokonen takki menee sillee ympäri ja kiinni asti :D

Mutta kyllä sitä tuli surulliseksi ku katto sitä lasten vaateosastoa. Siellä oli sellasia vaatteita jonka tyylisissä aikuset menis johonki klubille bilettään... Ja muutenki niin aikusen olosia vaatteita pikku kakaroille. Ja sitte toi paskapaita... Ei helevetti oikeesti. Ei lasten tarvis tietää tollasia.Onneks olin lapsi yli kymmenen vuotta sitten niin sain pukeutua mukavasti ja en välittää siitä että vaatteet sotkeentuu tai miltä ne ees näyttää päällä - kuhan ne oli päälä esim. ulkona niin kaikki ok :D
Tai okei, ehkä pukeuduin vähän en niin tyttömäisesti, mutta silti, normivaatteet :D

Kauhee se on jo marraskuu!
Tänään oon vähä siivoillu taloa ja tyhjensin ekaa kertaa koko Nevilllen häkin purut ja laitoin uuet tilalle. On se sisäsiisti kani helppo! Mutta nyt siellä oli niitä vessalaatikon ulkopuolelle harhautuneita papanoita niin paljon ku en oo jaksanu kerätä, että sama se oli vaihtaa koko puru.
Iltapäivällä ois haudalla käynti ja hirvipeijaiset.

Oli outoo kattoo normaalikokosten puolelta vaatteita :D

Enda aina ottaa niin nätisti makupalan :D

Hammaskiven poistoa, Neville tuli taloon, hiustensyöjä hiehot ja muita kuulumisia

Sinne se aika taas meni kaks viikkoa eteenpäin enkä kerran viikossa saanu kirjotettua...
Kaks viikkoa sitte oli hammaskiven poistoa ja tuli yks ylläripotilas jolta piti poistaa kynsi. Ensin poistettiin asiakkaan koiralta hammaskivet ja sitte Endalta. Ja mie en pyörtyä kopsahtanu :D Ehkä se viimeks oli siksi ku se oli jo illalla ja navetan jälkeen nii olin muutenki nukkumaisillani ja nälissään. Mutta sittenpä Endalla kesti hetken se herääminen nii oli siinä kyllä oottelemista. Ja illalla se vaan halus mennä heti sänkyyn ja nukku vähän lisää :D

Siinä se on vessassa :D

En tiiä muistatteko sen kanin kesältä joka asu tuolla työpaikassa kanojen kans? No siinä nyt kävi silleen, että tuolla se Neville on mulla nyt hoidossa :D Onko tää joku kennellinjalaisen pakollinen työpaikkapupu joka otetaan jos siihen on mahdollisuus? Mutta se on niin ihana ku se on sisäsiisti ja syö vaan tuolla. Oon mie alkanu opettaan sille naksutinta ku annan sille tuoreruokaa, että kattoo jos sais opetettua sille jonku tempun! On se vaan kummallista ku en mie oikeen tykänny kouluaikana kaneista ollenkaan ku niitä piti hoitaa, mutta sitte päädyn kuitenki ihan vapaaehtosesti hoitamaan kania :D

Viime viikonloppuna oli ell. Kristiina Torpin koirien häiriökäytökseen ja lääkintään liittyvä luento Louella. Kahtena päivänä siellä käytiin. Ensin oli se lääkepuoli enimmäkseen ja se muistutti liikaa koulua, ja en ollu nukkunu koko viikkoon päikkäreitä nii alko kyllä nuokkumaan jossain vaiheessa, vaikka mielenkiintosta oliki :D Toinen päivä oli sitten potilastapauksia ja niistä keskustelua.
Kyllä sieltä tarttu pari juttua mukaan, esimerkiksi se että koiran voi opettaa ottamaan käskystä syvän henkäyksen ja se niinku rauhottaa reaktiivista koiraa. Ja tällainen "vaaleanpunainen pilleri" neuvo jonka voi kouluttajana antaa ihan ilmaiseksi vaikka puhelimessa omistajille jotka odottaa sitä vaaleanpunaista kaiken ratkaievaa pilleriä, eivätkä halua nähdäkään vaivaa koiran koulutuksen eteen: Jätä koiran huono käytös huomiotta, lopeta huonosta käytöksestä rankaiseminen, palkitse hyvästä käytöksestä. Koiran käytös kyllä paranee tällä, mutta ei varmastikaan siinä mittakaavassa mitä koulutuksen avulla on mahdollista saavuttaa.
Mutta kyllä se pisti vähän miettimään, että onko siinä mitään järkeä piettää esim.niin pelokasta tai reaktiivista koiraa että se tarttee lääkkeet siihen että pää pysyy ees kasassa? Ihan sama vaikka ne lääkkeet auttais kuinka paljon, ja käyttää tunti kausia koiran kouluttamiseen nii silti? Noh, kyllä mie sen ymmärrän että on vaikeeta päästää koirasta irti jos siihen on jo kiintyny. MUTTA SILTI.

Navetassa on aivan ihanan värinen blondi-risteytys sonnivasikka. Ehkä mulla on joku pehmeä kohta tolle värille? Neville on sellane siniharmaa, toi vasikka tollane ja mullahan on aina tehny mieli ottaa weimarinseisoja, aivan sen värin takia vaan. Oon toistaiseksi saanu hoettua ittelleni että "Krisse, et tee mitään metsästyskoiralla, älä ota sitä, ÄLÄ OTA." :D Ja mulla ei oo kohta hiuksia jos mie vielä muutaman kerran unohan väistää yhen hiehokarsinan kohalla tuolla :D Jos on yksiki haituva huivista ulkona niin tää kolmen kopla iskee ja repasee. Ja vasikkahuoneessaki on kasvamassa uus sukupolvi hiustensyöjiä. Millä pikkumyynutturalla minun pitää alkaa noita pitää?

Oli täällä pari minuuttia luntaki tossa yhessä vaiheessa. Enda oli sillä iltalenkillä kieli maassa ja nuoli sitä siitä tiestä :D Tulispa se talvi kunnola, kyllästyttää tää pimiä.

Kävi mulla vielä kerran kynsienleikkuupotilas, nyt ollaan siinä vaiheessa että alkais ehkä kotonakin sujumaan jo!

Vasikkoja, RC Musher - seminaari, kylästelyä ja muita kuulumisia

Jeppe (ei oma :D)

Tää viikko meni navetassa vasikoita juottaessa ja paikkoja siivotessa. Kun niitä on kuus nii kyllä siinä oma aikansa menee ku lämmittelee maitoja ja juottaa. Varsinki ku yks ei oikeen juo niin sille pitää erikseen yrittää tai letkuttaa se maito.

Toissapäivänä tonne tuli sellane ällösöpö pieni eestinajokoiran pentu Jeppe. Saa vähän parannella pentukuumetta :D Jos koittaa auttaa opettaan sille luoksetuloa ja paikallaoloa ku tässä nyt on, nii ens vuonna sitte helpompi saaha mettästä pois ku lähtee tositoimiin.

Eilen käytiin Royal Caninin Musher - seminaarissa. Tuli asiaa mm. ruokinnasta ja olkapää ja valjasjutuista, loukkaantumisten ehkäisemisestä... Ja paljon erilaisista valjakkokisoista ja kisoihin valmistautumisesta. Mie kysyin luvan ja käänsin tähän yhden osan yhdestä luennosta, josta uskon että on hyötyä erityisesti esim. mettäkoirien omistajille ja kyllä ihan jokaselle koiranomistajalle vähän ajateltavaa.

Sattu olemaan yks niistä luennoitsijoista sellanen, jota olen ennenki kuunnellu. Heli Hyytinen piti koiran lihas ja luustohuollosta luennon. Katoin Kannuksen aikasia luentomuistiinpanoja nii oli periaatteessa sama luento, mutta valjakkoihmisille suunnattu. Yllätyin kyllä miten moni niistä osallistujista ei lämmitä ja jäähdytä koiriaan ennen ja jälkeen treenien tai kisojen. Onhan se tietty vaikeeta jotain 20 koiran laumaa alkaa koira kerrallaan lämmittään ja jäähdyttään, mutta onneksi sieltä tuli muutama vinkki niiltä jotka sen tekee, niin ehkä sais jotaki ideaa ne muutki. Sielä meni koko päivä 8-18. Ruoat oli tosi hyviä Scandic Hotelin puolesta meille tarjottuja, ja sai sieltä kätevän repun ja muuta mukaan tuomista.

Mie olin huolissaan että Enda ois tänne sisälle pissannu ku oli se kyllä tosi kauan yksin ja käymättä pihalla. Mutta ehdin! Käytiin samalla pitkästä aikaa minun serkun tykönä kylässä. Siellä käytin Endaa kattomassa niitten karhukoiraa. Näytti että niistä tulis kaverit, harmi vaan ku Retu ei pysy irti :D Tällä viikolla Enda pääs sosialisoimaan oikeen kunnolla ku käytiin pari kertaa naapurissa johon tuli käymään se ruottalainen pappa poikansa ja miniänsä kanssa. Puhuin siitä joskus aikasemmin edellisessä blogissa kun käytiin siellä. Enda niin tykkää siitä :D Ensin mie näin ne ku tulin töistä illalla, ja kävelin ohi kun ne poltti risuja sellasessa isossa kokossa. Hain Endan kotoa ja seisoskelin siinä yli tunnin :D Seuraavana päivänä käytiin sitte teellä siellä :)

Sain tällä viikolla vähä uusia vaatteita käyttöön. Paidat menee nyt yhtä kokoo pienemmätki päälle ja housut kahta kokoa pienemmät. Jos toi maha ei ois nii iso nii sitte menis varmaa vieläki pienemmät vaatteet ku kädet ja jalta on nii pienentyny. Ostin muutama viikko sitte alesta sellaset housut jotka puristi vielä aika pahasti nii nyt ne mahtuu jalkaan :D Sitte noi kengät mistä on kuvaki. Oon miettiny, että pitäskö sitä alkaa vielä lisäksi käymää kuntosalilla tai jotaki ku ei tuolla oikee vatsa ja selkälihaksia tuu sillee käytettyä.

Alle 30e :O

"Rain? Rain... is my favorite too! We can stomp around in puddles.... there's cool umbrellas, lighting storms.... " - Joy

"More like when the rain runs down our back and makes our shoes soggy. And we get all cold and shivery.... and everything just starts feeling droopy...." - Sadness / Inside out - Mielen sopukoissa

Sadetta on kyllä riittäny ja mie oon kyllä Surun leirissä tän asian kans. Muutaman kerran on ku suihkusta tullu ku pitää käydä jotain navetan ulkopuolella tekemässä. Ja Endakaan ei oikeen tykkää. Se näyttää maailman surkeimmalta koiralta ku joutuu inhottavaan märkään tekemään asiansa :D Vaikka yritänki käyttää sitä pihalla sateiden välissä. Ollaan tällä viikolla tehty esine-etsintää sisällä ku ei tuolla sateessa viitti tarpoa enempää ku pakko.

 Katoin ton Inside outin tässä tällä viikolla, ja voi että ku oli hyvä! Löyty pitkästä aikaa sellane leffa jonka vois ostaa ittellekki. Joojoo lasten leffa ja blaablaablaa, mutta hei mulla on vaikka mitä Disneyleffojaki ja kaikki Muumit hankittu ittele vasta näin aikuisiällä. Niistä saa enemmän irti ku mitä sillon lapsena. Toki niissä on niitä lapsellisia kohtia, mutta on myös hauskoja juttuja joita ei sillon tajunnu. Tai joku viesti mitä ne tekijät haluaa välittää joka ei sillon pienempänä auennu.

Tälläki viikolla oli pari eläinlääkäripäivää, mikä oli tosi kiva. Huomaa kyllä että alkaa jahtikausi kohta ku suurin osa oli mettäkoiria. Ja mie oon kyllä huono naapuri kun en tunnistanu sellasta, joka asuu varmaa 50 m päässä minusta :D Toi työ on kyllä kiva, näkee tuttuja ja puolituttuja vaikka millä mitalla. Onnistuin myös kohtaamaan yhden vanhuksen tossa työmatkalla kun lähdin aamunavetasta, ja oli pakko mennä juttelemaan sen kans :D

Noh, sitte se keskustelu ei ollukaan niin kiva ku ihan yhtäkkiä se alko sanomaan jotain että "Tiiätkö mikä auttaa paino-ongelmien kans? Vihannekset ja liikunta! Meidän pitää itse päättää että me tehdään jotakin eikö vain? Ylipainokin on sairaus." Kyllä sillä vähän silmät levis ku kerroin että joo-o olen jo kakskyt kiloa puottanu tässä kesän aikana, mutta jatko vaan saarnaansa ja "Niinhän se on että kaikki nisut ja makeiset on niin houkuttelevaa nykyään, (no onko sinun sitte pakko tarjota pullaa jos meinaat myöhemmin siitä noin syyllistää?) ja itse pitää valita syökö niitä vai ei." Sen jälkeen kyllä lähin melko äkkiä ettei tullu sanottua mitää pahaa takasin. Mutta kyllä sitä taas muistutettiin, että ei sitä kannata lopettaa sitä painon pudottamista jos vieläki noin läskiltä vaikuttaa...

Tuli sitä perjantaina hoidettua vähän minun lehmäpelkoaki. Mie vein ulos tarhaan yksin kuivikkeita, niin kestin varmaa kokonaiset 15min ennen ku paniikki tuli. Sitte piti pyytää kaveri. Mutta mie en kyllä yhtään tykkää noin pelätä, ku tuntu että happi loppuu siellä aitauksessa vaikka olin ulkona. Siinä vaa on jotaki ku ne on monta ja ne liikkuu nopeasti. No kyllä se tästä, kai.

Ei mee aina niinku Strömssössä - joskus kuitenki!

Eilinen aamu ei lähteny kyllä hyvin käyntiin. Heräsin vartin yli seittemän, tein kaiken mitä teen yleensä puolessatoista tunnissa nii noin 20 minuutissa. Eli käytin koiran ja laitoin vaatteet päälle. En kerinny kyllä syyä tai olla koneella :D Endaki päätti just sillon että nyt meen suuntaan x ja tuun 10min päästä takasin. Noh ehin töihin kuitenki. Mutta mie olin niiin vihanen. Ei elämä oikeesti. En oo pitkään aikaan ollu niin vihanen ku eilen aamulla. Eikä sekään auttanu että olin edellisenä iltana odottanu pyykkikoneen ja menny yhen aikaan nukkumaan.

Mie vaa toivoin koko aamun että "älkää kukaan puhuko mulle mitään ennen ku tää on menny ohi." :D No siis kyllä mie nyt sain itteni sen verran rauhotettua että pysty sanomaan huomenet ja muut normaalit kuitenki. Lehmät ja kanat ei onneks paljoo puhu, ja se työnteko oli kyllä hyvä ku pysty paiskomaan rehua kärryyn vihaisesti ja tekemään asioita nopeasti sen vihan voimalla muutenki. Ja pysty mutisemaan niille lehmille ku eihän ne sanoja ymmärrä. Se minun paha tuuli kesti koko aamun ja ku laitoin vielä viimesenä kuivikkeita ulos nii siellä se lähti niinku tuuli purjeista
Ja sitte iski se vähän nukuttu yö. Kanojen ruokkiminen jne. meni kyllä sitte ku hidastetussa filmissä verrattuna koko aikasempaan aamuun :D

Ja järkevä ihminen ois menny nukkumaan heti ku pääsee töistä. Mutta eiii, koiraihminen menee kaverinsa kanssa sosiaalistamaan koiraansa pellolle. Oon varmaan kertonukki että Endalla on inhokkirotuja kun toisista koirista puhutaan, ja yks pahimmista on kultainennoutaja. Mutta minun kaverilla Emmalla onkin maailman kiltein koira (oikeasti :D) niimpä yritettiin, että miten ne tulee keskenään toimeen.

Emma oli aiemmin testannut tätä tutustuttamismetodia parilla muullakin koiralla jotka ei tule toisten koirien kanssa toimeen, ja hyvin oli onnistunut. Joten miekin sitten uskalsin kokeilla jos tästä olisi apua.
Aada meni pellolle kyljelleen makaamaan Emman käskystä ja odotti kunnes Enda tuli itse irti haistelemaan ja tutkimaan uutta koiraa. Aluksi näki miten Endaa jännitti ja se ravaili vähän edestakaisin ja läähätti, ja kun Aada päästettiin ylös niin Endan ilmeestä näki että "o-ou mitä tuo nyt aikoo" mutta koska Aada ei tehnyt mitään niin lopputulos on niin kuin kuvista näkyy :)


Mutta hitsi ku ois älynny ottaa ton ensikohtaamisen videolle! Se oli tosi mielenkiintosta kattoo miten se Endan jännitys siinä suli, ja niitä rauhottavia signaaleja mitä Aada sille lähetti.
Mie luulen että Endalla vaan jännittää hirveästi kaikki uudet jutut ja koirat. Ja jos se toinen uusi koira on yhtään sellainen joka reagoi negatiivisesti tai pelottavan oloisesti, niin Enda päättää heti että se on vihollinen, ja rähjää.

Mutta Aada oli kyllä mahtava kun se ei ottanut yhtään katsekontaktia tai tehnyt mitään muutakaan, vain varovasti nuuski ja heilutti häntää, niin Enda ei ottanut siitä mitään paineita eikä alkanut ärisemään. Endasta kyllä näki että se on kaivannu toisen koiran kans leikkimistä, se veti aivan kauheeta rallia, eikä Aada oikeen meinannu pysyä perässäkää välillä :D

Iltanavetta oli kyllä aika vaikee, kun enhän mie ehtiny nukkua päikkäreitä. No se siivoaminen menee jo melkeen automaatilla nii ei se nii paha ollu. Mutta sitten ku ois pitäny olla kaverina siirtämässä yhtä hiehoa joka tultiin hakemaan eri paikkaan niin minun lehmäpelko oli kyllä tosi pahana. En sentään itkeny siinä heti kuitenkaa niiku viimeks ku oli siirtotilanne (en siis sen jälkeen oo siinä ollu mukana) ja juutuin jaloista kiinni mutaan, ja lehmä joka haluaa navettaan muttei ole se joka me sinne halutaan niin tulee kohti ja juoksee melkeen päälle.
Tais olla toinen vai kolmas kerta toi ku olin mukana laitumelle siirrossa ja ei se kyllä lehmäpelkoo ainakaan parantanu :D Ja mie näytin ihan mutapainijalta sen jälkeen.


Mutta joo loppu iltanavetan siivosin vasikkakarsinaa. Sitten ku menin kotia niin tuli siinä matkalla se itku. Sillon kyllä aattelin että "mitä oonko mie joku viis vuotias enkä 25" ku itkeä pillitin. Mutta viisvuotiaan tuntomerkit kyllä täyttyy ku itkee ku väsyttää ja pelottaa ja vielä nukkuu päikkäreitäki säännöllisesti :D

Tää aamu oliki sitte ihan normaali, onneksi. Vaikka se vihasena oleminen saiki tekemään asioita nopeammin niin en mie kyllä toivois että olisin aina vihanen ja tekisin töitä. Se jotenki kulutti enemmän ku sydän pamppaili ylimääräsiä ja riuhto menemään. Ja muuten poimin varmaan maailman tuoreimman munan. Just näin kun se pullahti sieltä perästä ulos ku menin niitä keräämään :D

Ens kerralla puhunki sitte navettadieetistä ;)