Tapasin itseni 60 vuoden päästä, Hearthstone ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa... Mikähän tässäkin on, mie tykkään pitää blogia, ja mulla oli tuolla pari tekstiluonnostakin tammikuulta, mutten vaan julkassu niitä. Nyt on jo liian myöhäistä suunnitella vuotta, niin kerron sitten kun asioita tapahtuu ja mainitsen että suunnittelin tämän jo tammikuussa :D

Ihan näin vaan off the topic, katon tota kanavaa joskus Youtubessa, ja kommentoin tähän videoon että Barry oli melkeen velkaa mulle uuden koneen ku melkeen lensi juotavat näytölle ku naurahdin suu täynnä :D Ja Barry vastas minun kommenttiin!!! I have succeeded now!



Alotetaan tosta otsikon clickbaitista, se kuitenkin eniten kiinnostaa. Miten ihmeessä mie oon nähny itteni 60 vuoden päästä? Niinkun kaikki tämmöset tarinat, (vanhukset kaupungilla juttelee mulle usein) tämäkin oli kauppakeskuksessa jossa luin kirjaa kun odotin kaveria. Yhtäkkiä minun viereen istuu ja hivuttautuu sellanen ryppyinen vanha mummo rollaattorin kanssa. Hän katsoo minua muutaman sekunnin ja sitten alkaa puhua:

Mikä kirja se on? Hänkin luki nuorena paljon, se on kuin menisi aina uuteen maailmaan. Nyt ei enää voi lukea, silmät ovat menneet niin huonoiksi. Katso nyt tätäkin, ja hän näyttää jonkinlaista haavaa silmän nurkassa. Puhumme kirjoista hetken. Sitten olemme vähän aikaa hiljaa. Mie kysyn että saiko hän hoidettua asioita kaupungilla, odottaako hän jotain. Pitää tarkistaa että veljenpoika on hengissä, sitten kun näen hänet lähden takaisin kotiin. Mutta mitä siellä kotona tekee, kun asun yksin. Miekin asun yksin, on mulla koira seurana. Silloin hänen silmänsä syttyivät ja hän alkoi puhua nopeasti: Minä vietin koko nuoruuteni elukoitten kanssa. Kun menimme Ruotsiin evakkoon, piti minun paimentaa lehmiä jotka kulkivat meidän kanssa evakkotiellä. Ne eivät pelänneet yläpuolella lentäviä lentokoneita ollenkaan! Meillä oli paljon eläimiä kun minä olin nuori. Hevosia, lehmiä, kissoja ja koiria ja minä hoidin ne kaikki ja naapurin koirankin kun olin siellä piikana. Aina kun äiti keitti lihakeittoa, joen toisella puolella asuva koira tuli joka kerta ikkunan alle odottamaan, se oli oppinut siihen että äiti aina heitti sille pussillisen jonka se vei mennessään kotiin. Joo eläimet ovat viisaita. Jopa hevoset eivät antaneet vieraiden koskea pikkulapsiin, ja minäkään en ole ikinä eläinten vuoksi loukkaantunut. Aina kun lehmät karkasivat aidasta, ne pystyi vain mennä hakemaan. Ne kerääntyivät minun ympärilleni ja tulivat kiltisti kotiin.

Hetken päästä sain puhelimesta Endan kuvan esiin: Voi että kun on kaunis! Todella kaunis! Näyttää viisaalta. On nämä nykyajan kännykät, minulla on vielä lankapuhelin. Mutta kun on tahdistin niin siinä tuntuu joka kerta isku kun soitan puhelimella, kai virta tulee siihen seinästä. En ole neljään vuoteen soittanut silläkään kapineella...

Puhuimme paljon muutakin, mutta en muista niin hyvin, että voisin ylös kirjata. Eikä tämäkään niin tarkka transkriptio ole että voisin lainausmerkkejä käyttää :D Tämä keskustelu jää varmasti minun mieleen pitkäksi aikaa, oikeesti tunsin ihan niinku ois puhunu itteni kanssa. Oli jotenkin niin samanlainen viba ja eläinrakas ihminen ja vielä paljon lukenut. Ja yksin. Siitä johdannaisena mie haluaisin suositella teille tämmöstä: Nuoret ihmiset, jos teillä on ees 10 minuuttia aikaa ja odottelette jotakin, nostakaa pää älypuhelimesta, menkää jonkun yksin istuvan vanhuksen luokse ja yrittäkää aloittaa keskustelu aiheesta x. Kysykää aluksi vaikka kellonaikaa tai puhukaa säästä, se alkaa siitä. Ihan sama vaikka suomalaiset ei puhu vieraille omasta aloitteesta tai jotain muuta sellasta paskaa. Oikeesti. Kohta ei ole tollasia ihmisiä jotka kertoo jostain mitä tapahtu 80 vuotta sitten niin kuin se olisi ollut eilen.

Harjottelu päätty ja kohta alkaa uus, tehdään silleen että teen harjotteluna tän talven ja meen sitten koulun klinikalle kun pääsen. Työkokemuksen lisäksi sain jätettyä sinne jotain konkreettista (tai onko se konkreettista kun se on netissä?) Nimittäin tein kaupungin eläinlääkärille omat Facebook-sivut!

Muuten aika on mennyt draamoja katsellessa, minusta on edelleen mysteeri että miten hemmetissä mie oon oppinu japania niin hyvin että pystyn kattoon niitä ilman tekstejä? Mie muuten näin tossa joku aika sitte ensimmäisen unen mikä oli koreaksi. Oli jääny Spotify päälle, niin sieltä musiikki sekottu uneen jossa olin sellasessa ohjelmassa kun I Can See Your Voice. (Se on muuten tosi hyvä, kattokaa, ei tartte osata koreaa, lukekaa jostaki mitä siinä tapahtuu) Jätän videon tähän, miettikääpä, osaako tuo ihminen teidän mielestä laulaa, ja sitten olkaa yllättyneitä tai saatte sanoa "mitäs minä sanoin!"



Siinä unessa mie olin siellä sellasena kilpailijana joka oli sävelkuuro, ja ne luuli että mie osaan laulaa vaikken osaa. Mie olin just kattonu jonku haastattelun missä oli iKon bändi, niin ne sitten oli siinä minun unessa se artisti joka arvaili että osaako ihmiset laulaa vai ei. Ja se oli aivan kamala se uni, ku mie oon isokokoinen niinku Suomen mittakaavassakin, niin minun "Mitä jos joskus matkustan japaniin/koreaan enkä mahu bussin penkille" painajainen oli totta. Muuten hyvä uni, mutta mie olin niinku joku jättiläinen :D

Olympialaisia on ollu hauskaa kattoa, näin k-pop fanin näkökulmasta. Tunnistelee niitä bändejä siellä aika hyvin ja tuntuu niin kotoisalta :D Ja hauskaa on ollu kattoo ku Korealle pikaluistelu on niinku Suomen jääkiekko, silleen me voitetaan, me ollaan tässä lajissa maailman parhaimmistoa vaikka ollaan pieni maa!

Endan kanssa ollaan kävelty, pakkasilla vähemmän, koska se ei mene pihaa kauemmas vaikka raahaan sen hihnassa tielle asti :D Mie katoin muuten just tosi hyvän temppututoriaalin takaperin pujottelun jalkojen välistä opetteluun, oon miettiny pitäskö alottaa se. Ja pitää muuten sanoa, mie oon ollu niin vastaan kaikkia Pedigree moskaa, Dentastixit on vitsi ja sitä rataa. Se on ihan totta. Mutta. Nyt ne teki kerranki semmosen mikä irrottaaki jotaki! Tuone klinikale tuli ilmaisnäytteitä Dentaflexiä ja stixejä ja annoin Endalle yhen flex version, siltä lähti aika paljon irti hammaskiveä. Ei toki kaikkea ja pitää tässä joku päivä käyä noi kulmahampaat putsaamassa mutta siis kun vertaa tavan detastixiin nii ihan ku yö ja päivä.

Waaaaaaa :D 2 vuoden työn tulos :D

Ja oon varmaan sanonu ennenki, mutta mie pelaan sellasta korttipeliä netissä kun Hearthstone. Mie oon aina ollu jumissa Rank 16-17. Toukokuussa tulee kaks vuotta pelaamista täyteen. Eilen mie tein yhen pakan, jota näin jonku minun vastustajan pelaavan, kun se näytti hauskalta. Mulla ei ollu kaikkia kortteja koska en kuluta rahaa tuohon peliin, joten sävelsin varmaan puolet pakasta niillä mitä oon kerryttäny. Mie kiipesin kolmessa tunnissa Rank 17 Rank 9:iin! Sillee vau, tältä se tuntuu ku voittaa suurimman osan ajasta! Ja siis en yleensä pelaa montaa tuntia putkeen, mutta pelkäsin että voittoputki menee rikki jos lopetan :D

Varmasti on jääny paljon asioita kirjottamatta, mutta oma vika ku hamstraan ne tonne luonnoksiin ja sitten ne ei mene enää tähän nykyiseen tekstiin mitenkään päin. Kuulostellaan taas parin kuukauden päästä!
(Yritän käänteispsykologiaa itseeni)

Ja näköjään minun uus päätösosio joka blogitekstiin, jossa kerron mitä oon viime aikoina kuunnellu Youtuben avulla. On mulla tässäki kuussa taas biisejä joita kuuntelen, mutta mie pistän tähän nyt ensimmäisen uuden bändin minkä löysin tänä vuonna ja ensimmäisen biisin vuoden 2018 Spotify listassa.

Uutta bändiä. Oikeen eeppinen ja tuo tanssi on aika luova ja vaikeen näkönen.




Ja vähän vanhempi bändi, mulle uus. Mie oikeesti rakastan sitä miten paljon ne K-popissa panostaa musiikkivideoihin! Ja tää jäi soimaan päähän, mikä on aina hyvä merkki.

 

Kahden kuukauden blogihiljaisuus rikki ennen joulua.

Mulla oli tollaset hiukset 2kk sitten

Enda ensilumella

Tän viikon oon ollu vähän surullinen. Siitä enemmän tässä: RIP Jonghyun

Jätkänkynttilältä otettu

Sitten tämän postauksen asiaan. Viimeks kun kirjottelin, syysloma oli just loppumaisillaan, harjottelu alkamassa. Ja nyt vuosi on tulossa päätökseen, oon ollu harjottelussa kohta kaks kuukautta... Äääh. Mutta omaksi puolustukseksi täytyy sanoa, että tuolla klinikalla on välissä tosi hektisiä viikkoja, kävelen joka päivä vähintään 7 km työpäivän lisäksi, ja tuntuu että oon menny tosi monesti nukkumaan ennen yheksää illalla.

Kesällä tuolla vietettyyn kuukauteen verrattuna oon myös päässy tekemään enemmän asioita, kuten asiakaspalvelua. Ja se on mulle se verottavin osa tuosta työstä oikeesti. Mulla on semmone mitä jotku ihmiset kutsuu Resting Bitch Face:ksi. Jos mulla ei oo tietoisesti joku tietty ilme päällä, näytän melko onnettomalta, enkä lainkaan "asiakaspalveluihmiseltä."

Mitä mie oon oppinu tuolla tähän mennessä? No toivottavasti on ainaki vähän tullu varmuutta otteisiin, näytteiden käsittelyyn... Ihmiset välittää kissoistaan enemmän kun ne täyttää yli 10, tai no ainakin ne vie niitä lääkäriin nykyään eikä laita suoraa monttuun. Kissat elää tosi pitkään. On ollu monta yli 15v kissa-asiakasta tuolla tänä aikana. Ajoittain naurahdan itselleni miten lapsineuvola-fiilis tuolla tulee kun ihmiset tuo lemmikkejään tarkistettavaksi ja rokotettavaksi.

Puhelimessa hyvin puhuminen on vaikeaa. On kivaa kun on rutiineja. Ihmeellistä kun ei ole viittä ihmistä kilpailemassa siitä että saako ottaa kanyylin irti. Tykkään siivota, en vaan kotona. Mulle ois hyötyä jonkinlaisista äänen käyttö harjoituksista. Vieläkin tuntuu niin kuin olisin enemmän tiellä kun autan... Ei sitä osaa näin listalla kertoo kattavasti. Mutta tosi paljon sisältöä elämään, ja kiva kun tuolla ihmiset jaksaa selittää jos jotain kysyn.

Tähän kuvaan kun lisää puoli metriä lunta niin
ollaan nykytilanteessa :D

Endan kans ollaan lenkkeilty. En vaan kyllä käsitä millä pyhällä hengellä mie kävelin sen pari eka viikkoa ensin pysäkiltä kotia työpäivän jälkeen ja sitte vielä lähin Endan kans lenkille! Mutta ihan ku ois tullu uudet tai no lähes uudet jalat alle kun lähdin Enda hihnassa ovesta ulos. Nyt jalat on jo vähän tottunut niin ei oo enää nii paha :D -10 astetta on Endan jalkojen nosteluraja, Winter Pad voide auttaa vähän, mutta silti prinsessa ei pysty kävelemään kylmällä maalla kauaa. Ja lunta ei voi syödä hangelta suoraa; sitä pitää kaivaa ja syödä lunta joka ei ole ollut kosketuksissa pakokaasuun tai muuhun.

Ja ilmeisesti korea on tarttunut ohjelmista ja musiikista niin paljon, että periaatteessa opiskelematta saan kaksi täysin ymmärrettävää virkettä suusta ulos ja ohjattua ihmisiä suuntaan X :D Varmaan päivä sitten tulleet turistit olivat yllättyneitä kun random ihminen jonka ne pysäyttää vastaa omalla kielellä takaisin. Thank you K-Pop. Ja tuolla klinikalla oon päässy puhumaan enkkua, sekin on ollu tosi kivaa.

Pimu kävi meillä hoidossa

Joulukatu ilman lunta

Jokailtainen valoshow matkalla pysäkille

Ja joulukin tulee ja menee tässä. En oo kyllä mitenkään laitellu sitä. Teen joululahjat tänä vuonna itte. Huomenna näätte sitte ketkä saatte :D Hyvää joulua ja Uuttavuotta 2018!

Talviolympialaisekki on tulossa!

Human mind is a scary thing. A powerful thing. And yet it can break like glass. - RIP Kim Jonghyun -

You worked hard. Please rest now. You did well. Goodbye.

I've been so sad this whole week. I found out about the news at work. It took everything I had not to burst into tears right there and then. I'm not a hardcore Shawol, but I like their music and watch stuff about SHINee a lot. To be honest I still can't believe it. Even though I read his suicide letter and watched his last broadcast to fans... I saw and felt how far gone he already must have been but somehow I'm still waiting for someone to say that this isn't real.

His death and how it has been displayed online got me thinking about a lot of things. And I felt I had to write it somewhere so that I can get it out of my head.This is eating me from the inside and I know from experience that these kinds of thoughts are not something one should carry with them. And I don't know if this can help anyone but maybe there are people who feel like me, and maybe find something from this post they can relate to.



It physically hurts my heart to read his letter. He felt so alone and like his life had gone in a completely wrong direction. He felt pressured by his music and fame. How could things have gotten so bad for him? How he worked and made plans while already knowing that he isn't going to be here much longer? How he convinced himself that he had no other choice but to end his life... Then I remembered I've had a similar conversation with myself five years ago, and again three years later. The only difference is that I managed to talk myself out of it.

You see I had convinced myself, that I had no one left, I felt so guilty towards my parents and my brother. I had horrible nightmares all the time and I didn't sleep much/at all. I wasn't happy to be who I was, or how I looked and how my life was going at that time. It felt like I was in a dark box with a person I hated, and that person was me.

Human mind is a scary thing. A powerful thing. And yet it can break like glass.



I'm glad that I wasn't brave enough to murder a person, to leave. That I ultimately felt I had no right to leave. I mean I couldn't even see my parents off. If I couldn't face their untimely deaths, how could I face my own? How could I do it to them? Well I can't. And I never will.

I found my solace in writing. I can now let go of negative feelings by writing them down in one form or another. But I can totally understand how creating and publishing things can turn against you like it did with Jonghyun,  I felt pressure when I self-published my poems this year. And I'm still afraid to promote them properly. I closed down my vlog channel with over 50 videos years ago just because I had one hater. This blog I've had for 11 years... At times I stop writing it for months, the Blogger icon seems to be whispering to me: "Do you really dare to write all this shit, there's nothing going on in your life, try and make a post about that!" Sometimes I hear those words in my head.

I don't know how public figures like K-idols and writers and such do it to be honest. There could be thousands, or tens of thousands, even millions who don't like you and aren't afraid to voice their opinions very loudly straight to you. 

Through a mask and a safe distance that the Internet provides. 

Then a thing about the media circus. I'm really afraid this will become "the second Chester.". They will get money from the songs, photos and MV Jonhyun was working on shortly before his death. And from all of his previous work. Much more now that he is no longer with us. I'm sure people make "merch to remember him by". Personally I don't just get that... There are better things to help us remember those who have left. And so if those profits don't go directly to his mother and sister, or towards updating and developing South-Korea's mental health care, I will lose all my faith in people in charge of those things at his company.

Then there is the funeral hype. My YT recommendations are full of videos like "Shinee members can't hold back their tears at his funeral." "Super Juniors Leeteuk Cries at Funeral." "Members from this and that band go to say goodbye. DO YOU REALLY NEED TO BE ABLE TO HOLD YOUR TEARS AT A FREAKING FUNERAL?! DO YOU REALLY CARE THAT MUCH  ABOUT WHO WENT TO A FUNERAL? To make tens of videos about the subject... And I shudder to think there actually are people who use someones death to draw traffic to their channel and make money in the process...

The poor people in K-pop. They think they are gonna, get rich, famous, highly regarded, win loads of awards, have lots of fans. But all of it comes at such a terrible price, being made to spend hours training and performing from such a young age, not being able to see and contact your family and friends whenever you want, being forced to go on unhealthy diets, getting constantly watched and criticized by people very insensitively. Being forced to do things when you are unhealthy and need treatment and rest... These K-pop idols appear so happy and cheerful and carefree on TV shows, but it seems like that because they are putting on an act. They can't be free to show their true emotions and say how they really feel, because if they do it'll make their company look as bad as they really are. It seems that once you sign to a company you are basically signing your life away and letting yourself be a puppet to entertain people.

Damn it has taken me days to get to this point in the text. Bear with me.

I feel conflicted. My time with K-pop has been short, 9 months. And when I learned about those dark things behind the glamour... I mean they are people who I have come to respect, and they have chosen this difficult path in life. I wish there was a way to support the artists without supporting a bad company. But it's impossible. That is why I think, as fans we need to maintain a levelheaded, critical thinking towards what the companies are trying to sell to us. Maybe the idols we love can't say anything because of the backlash but last I checked, their censorship doesn't cover the fans. We can say if something they do isn't right. I hope we can start to change those unfair things to a more humane direction.

But I don't think we can change the main culprit so easily. To do that we would need to change a mindset that is considered normal and even admirable throughout most of Asia: the work till you succeed or drop from exhaustion. Or both. I'm sure it's a culture thing when I don't just get how overworking can be a common and a valid reason of death. 

And the one who came up with the phrase "If you have time to sleep and dream, use that time to achieve your dreams instead." or something along those lines, needs to have their head checked. Lack of sleep kills you. Either you go crazy to a degree or your body starts to break down. I tried that no- sleep thing too, involuntarily,  so I know. It just makes all the bad things and thoughts 100 times worse. And no wonder K-pop idols don't feel like their hard work is enough. It's like walking through a marsh without waterproof shoes. You feel weak and like you are stuck, even trying to do things normally is incredibly difficult. 

I don't have a clear ending point to this ramble but I think I said everything I wanted, or at least the things I remember wanting to say. Please be kinder to those who you don't know. Stay strong Shawols, SHINee, everyone. Have a good end of the year. And Jonghyun. I don't really know if there is an afterlife or not, and even though I wish you feel better now, I also wish you regret leaving so many people behind to grieve. Even a little. Do you see now how much you actually had, when you thought you had nothing?

Video Endan kanssa pellolta ja kuvia

Sait multa horsman, se rentun ruusu on...

Ensin siitä Tokyotreat videosta minkä lupasin viimeks: Sitä ei tuu ku kuvasin sen ihan hunonosta kulmasta :D Oli altapäin ja liian kaukaa kuvattu ku unohin yhen osan alustaa joka oli viime kerrala :D Mutta hyviä karkkeja oli taas. Vaikka enpä taida enää jatkaa tuota tilausta... En mie tartte karkkeja toiselta puolelta maailmaa.

Tän kuun DYI karkki oli dinopudding :D

Ja vähän niinku sen tilalle kuvasin sitte eilisen iltapissatuksen Endan kans. Muutamia temppujaki siinä näkyy. Ei voitu mennä meän takapihalla olevalle pellolle ku oli poro siellä. Meillehän ei muuten tulla ilmoittamatta, Enda pitää siitä huolen! Kyttäystuolilla istuen :D

Ainoo missä oli molempien naamat. Enda on kunnon täti ku syylä naamassa niinku vanhoila eukoilla :D
Mie oon melkeen saanu oman värini takasin hiuksiin!

Apua kohta heinäkuukin on ohi! Mihin tää aika oikeen juoksee?

Kuulumisia, musiikista, masennuksesta ja blogikirjoitusblokista

Viime postaukselle tuli hurjan paljon katselukertoja ja kommentteja, kiitos paljon niistä! Ja en tiiä inspiroinko mie muitaki kirjottaan painojutuista, vai ohjaako face vaa mulle painojuttuja, ku näin monta kirjotusta aiheesta sen jälkeen. Ja pari uutta lukijaakin, tervetuloa! Kestäkää epäsäännöllistä päivittelyä :D

Viimeset kaks viikkoa työkokeilusta meni tosi nopeesti, ja hitsi ku tuntu että just oppi suurinpiirtein juttuja nii sitte se oliki ohi :D Mutta sen ainaki oppi että ihmiset tulee mihin tahansa sankoin joukoin jos on alennuksia. Niinku rokotusvastaanotolle. Sai kyllä olla kahtena tai kolmena kappaleena ku oli nii kiire aamuisin. Ja yks päivä tuli nii iso kuorma sinisiä laatikoita että purkasin niitä vielä unissanikin :D Toivottavasti pääsen tonne vielä sillonkin kun on koulun kautta harjotteluita!

Mie tiesin että lupasin kirjottaa jo aikasemmin, mutta en mie tiiä. Jotenki nii väsytti, nukuin ensin varmaa viikon, ton työkokeilun jälkeen. Sitte jumituin koneen äärelle ku alko sadekelit ja ku ne loppu nii oon ollu pihalla paljon Endan kans. Nyt ne ajo pellot, nii päästään sitte tonne omalle pellolle rälläilemään kun saavat paalattua. Sain muuten mökkeilevältä naapurilta heidän itse tekemää hunajaa. Hitsi ku siitä tuli hyvä kuorinta ja se on tosi hyvää teen kans. He ehtivät lähteä ennen ku sain itteni liikkeelle täältä, toivottavasti tää tavoittaa nyt heidät, kiitos paljon!



Pari päivää sitten tuli sellanen uutinen mitä en ois halunnu kuulla koskaan. Yks minun kirjoittajainspiraatioista, Linkin Parkin vokalisti teki itsemurhan. Eipä se tämäkään vuosi taida olla sen parempi julkkiksille kun viime vuosikaan. Mutta jos ihmiset oikeesti kuuntelee tota uusinta albumia, ei sitä musiikkia (josta kaikki veti herneen nenään ja haukku koko bändin maanrakoon), vaan niitä lyriikoita... En ole yllättynyt tästä ratkaisusta mihin hän päätyi. Et sie pysty kirjottamaan mitään masentavaa vakuuttavasti jos et ole itse maassa, yks iso hätähuuto koko albumi. Piilotettuna pirteän musiikin taakse. Muistelee äitiään yhdessä kappaleessa, muistelee aiempaa ja nykyistä huumeiden ja päihteidenkäyttöä, nuoruuttaan, sanoo että roikkuu reunalla monessa kappaleessa, ei voi enää pelastaa ja haluaa hidastaa muttei pysty... Kuka välittää jos vielä yksi valo sammuu taivaalta jossa on miljoona tähteä... Mie itkin niitä jo ennen tuota uutista, mutta nyt mie itken ihan tosissaan ku kuuntelen noita. Kamalaa.



Mieki oon ollu masentunu. Ihan ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana kun äiti kuoli. Ei mitenkään diagnosoidusti, mutta muistan vaan yhtäkkiä alkaneeni lukemaan tosi paljon ja en muista paljoa siitä seuraavasta vuodesta. Mutta jotenki tuntuu että olin niin nuori etten tajunnu olevani masentunut? Onkohan tossa mitää järkeä :D

Oli Linkin Parkilla aiemminkin masentavia ja emo kappaleita. Siksi niitä löytyyki paljon minun 2012-2014 soittolistalta Spotifysta. Muutenki se on ihan täynnä kaikkea masentavaa musiikkia. Se oli sitä aikaa kun olin tosi masentunut. Ei mulle sillonkaan diagnosoitu sitä tai mitään, mutta ei se ole normaalia jos ei pysty nukkumaan tai nukkuu liikaa, näkee painajaisia joka yö, syö vaikka ei oo nälkä täyttääkseen tyhjyyttä... Lukee kirjoja itsemurhista ja mielisairauksista, katsoo surullisia elokuvia minkä kerkeää... Menin vähän niin kun "pois päältä" kun isä kuoli. En tiiä mitä sitä ois tehny jos en ois ollu Kannuksessa ihmisiä ympärillä ja ei ois ollu koiria. Kestin mie muutaman kuukauden tolleen puolivaloilla, sitte yks päivä ku piti mennä kennelvuoroon ja kesäloma olis alkanu nii mie aloin muistaakseni ruokalassa itkemään että en mie jaksa. Vähä tosiaa hämärän peitossa koko vuosi. Sinä kesänä mie en käyny missään tai kenenkään tykönä, olin täällä ja koulutin koiria pihalla. Rauhotuin ja hain itteni suurinpiirtein takasin.



Sitte kolmas masennuskausi tuli toissavuonna, olin melkeen yksin kokonaisen vuoden. Vähän oma vikahan se oli kun erakoiduin tänne, mutta en mie tiiä. Se oli sillon ku olin painavimmillani. Sitte Miki piti laittaa pois sen vuoden lopussa. Sillon en menny pois päältä, vaan vähän niinku päin vastoin. Mie itkin kolme päivää putkeen ja sen jälkeen ajattelin että ei, minun pitää nyt tehä jotaki. Aloin lenkkeileen kunnolla Endan kans. Aiemmin oltiin hidasteltu ihan huomaamatta, kun Miki oli hidastunut vanhemmiten. Lenkit nopeutu ja aloin kattoon mitä söin. Sitte alkoki työkokeilu navetassa ja tää blogi kesäkuussa.

Nyt on kaikki tosi hyvällä mallilla ja menossa etteenpäin! Sain tehtyä yhen bucket list jutuistani, kun julkaisin kirjan, josta runovideo tossa alla. Löysin jotakin mitä haluun tehdä, pääsin kouluun, oon saanu pari uutta kaveriaki, uuden harrastuksen k- ja j- popista ja aasialaisista draamoista... Ja koska en taas tiiä mihin mie laitoin kameran niin pistin tähän postaukseen tekstin väliin videoita joita voitte katella ja kuunnella :D Toi eka on nykynen kappale jota kuuntelen repeatilla, toivon että se voittais, ku kaikki on kohallaan tossa biisissä ja koreografiassa ja videossa. Mutta ei ne voita ku EXO tuli tässä kuussa takasin. Toka on Linkin Parkia niin kuin aiheeseen sopii. Kolmas on eka k-pop biisi ja bändi jota fanitin sillon 4kk sitten kun kaikki alko... Hitsi ku aika vaan menee :D



Mulle tuli viimene Tokyotreat box, pitää kuvata siit video ja laittaa tänne, se vois olla vaikka seuraavan kirjotuksen pääaihe.

Kuulumisia, TokyoTreat monthly box 1. ja talviturkin heitto - videot

Humps taas meni kaks viikkoa! Kyllä täällä on paljon lumet sulanu, mutta on sitä vieläkin! Eli olin oikeassa ku kuukausi sitten sanoin että kesäkuussakin vielä on :D
Mie pääsin sinne Rovaniemen kaupungin ell. työkokeiluun ainakin kuukaudeksi, ja sain vielä SOLin astianhuoltajaks ja lastenkaitsijaks myöhemmin kesällä ja kesän jälkeen keikkatöitä. Katotaa mitä ton kuukauden jälkeen tuolla eläinlääkärillä minusta tykkäävät. Ja vielä oottelen mitä ne sieltä YSAOsta sanoo.

Mie löysin korvikkeen sipseille! Lehtikaalisipsit!

Ollaan harjoteltu Endan kans koiratanssitemppuja, se ois muuten ok, mutta mie oon oikeesti ihan ku puupökkelö, vaikka oon yksinkertaistanu yksinkertaistamisen päällekin niitä mitä teen itte siinä. Sitä videota saatte siis oottaa, mutta on mulla nyt parikin videota mitä oon saanu tänne blogiin kuvattua.

Alotetaan vaikka tosta TokyoTreat boksista. Siinä on siis sellanen idea että kerran kuussa tulee paketti jossa on kaikkia kivoja japanilaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nyt pitää sellane sanoa ennen ku katotte ton videon: Toi on minun eka vlogityylinen video 7 vuoteen. Olin siis sellane mitä nykyjään kutsutaan tubettajaks vuonna 2009-2010. Mutta minun videonlaatu oli surkee ja en mie jaksanu oikeen pitää sitä yllä niin poistin sen kanavan. Mutta puhun siis enkuksi tällä videolla varmaan kun olin tottunu ne minun muinaiset vlogitkin tekemään enkuksi. Seuraavan teen suomeks ja laitan tekstit, oli tää semmosta sönkötystä :D



Ne karkit ja snacksit oli oikeen hyviä, varsinki se sakura KitKat! Ja ei ollu ku kaks mistä en oikeen perustanu. Se gummyworm(mitä ne on suomeks en vieläkää oo ettiny tai tiiä) oli kyllä aika järkky niinku varmaa ilmeestä näkee. Ehottomasti oikeen kiva ostos. Enda oli niin hassu tossa videolla :D

Tänään on merkittävä päivä. Olen nimittäin joka vuosi 12 vuoden ajan käynyt aina 1.6 heittämässä talviturkin. Tänään oli tosi lähellä etten menny, mutta koska olen ilmeisesti sekasin niin menin kuitenki, ja otin oikeen videotaki siitä :D


En tiiä mitä toivoin saavuttavani tolla käsien läpyttämisellä, ainaki se oli huvittavan näköstä :D Tuntu ihan ku sydän ois hakannu miljoonaa ja pysähtyny ku menin tonne veden alle. En muista että ois ollu näin kylmää ikinä, aina on pystyny sentää muutaman vedon uimaan.

Sitten mie haluaisin lopuks kertoo pari ihmiskohtaamista mitä tuolla kaupungilla on tullu vastaan ku oon nyt siellä pyöriny. Ensin näin sellasen tyypin yks päivä joka pyys soittaa äidilleen. No seuraavana päivänä satuttiin yhtä aikaa kauppaan ja se alko siellä ihan ympäripäissään kyselemään ihmisiltä että saanko soittaa äidille... Huhhu.

No sitte tänä tiistaina ku olin käyny kirjottaan sen työkokeilusopparin, niin keskellä sitä kahden kauppakeskuksen yhdyskäytävää yks vanha harmittoman näkönen mies (harmaa parta, ryppyjä ja pipo päässä) katto minua sen näkösenä niinku hänellä ois jotaki asiaa.  Mie pysähdyin ja hän sanoi: "Ystävä, (tässä vaiheessa tiesin mokanneeni ja pahasti, seojokuhörhöseonjokuhörhö) saanko toivottaa sinulle taivaanisän siunausta, taivaanisän siunausta...." Ja mie lähin varmaan nopeammin kuin ikinä mistään :D Ei sillä että minulla olis mitään uskontoja vastaan. Mutta ton ensimmäisen sanan jälkeen sen miehen silmistä purskahti kyyneleitä, ja hän itkien toivotti mulle tuota siunausta :O  Ja en tiiä oonko lukenu liikaa jotaki fantasiaa ja sekotan sen nyt tahallani todellisuuteen, mutta tuli mieleen joku ennustajaukko joka näki jotaki kamalaa minun tulevaisuudessa > koki tarpeelliseksi toivottaa mulle siunausta? Kauhee kun vieläki karmii selkäpiitä, kun noin ajattelee :D

Ens viikolla alotan siis siellä eläinlääkärillä, että kattoo millon ois seuraava päivitys ja mistä aiheesta myöhemmin.

Viikon koiravideo: Sad dog leaves Family (kyynelkanavat romahtaa)

Ajattelin kokeilla tämmöstä uutta osiota tähän blogiin kun Viikon koiravideo. En kyllä tiiä että tuleeko joka viikko tehtyä, mutta nimi on tarttuva ja hyvä, eikö? Nyt ois lukijoilla (kenellä tahansa, myös anonyymisti) mahdollisuus vaikuttaa seuraavan viikon koiravideoon! Heitä kommentilla tähän postiin tai laita meidän Facesivulle viestiä, jos keksit jonku kivan koira-aiheisen videon jonka mie voisin tähän tyyliin esitellä! Jos haluatte oikein vahvan reaktion niin laittakaa niitä "hauskoja" koiravideoita, mieluiten ameriikoista. Ainaki kennelit tietää mistä puhun :D

Idea on siis sama kun niissä react - videoissa joita kaikki ja niiden äidit, mummot ja kultakalat tekee Youtubeen, mutta mie oon vähän sitä mieltä että video ei ole ihan oikea media mulle, koska:
Ensinnäkin mie kirjotan paremmin ku puhun
2. mulla ei ole tarvittavia kuvausvälineitä taikka editointiohjelmataitoja (vielä)
ja c) ainaki tämä video on sellanen jossa romahtaa kyynelkanavat, enkä haluu ainakaan vielä sellasta kaikille näyttää.

Tässä siis tämän viikon video:



En muista millon katoin tän ekan kerran, mutta jo sillon itkeä pillitin ihan huoletta tuossa lopussa, vai olikohan se silleen, että itkin melkeen koko videon läpi :D
Muistan myös miten vaikuttunut olin noista noutojutuista, kun Mikin kanssa oli sillon haasteellista pitää edes noutokapulaa. Tämä video inspiroi minua opettamaan sille ensin muiden tavaroiden noutoa ja laatikkoon laittoa. Lopultahan se oppi nostamaan vaikka pieniä kiviä kun siltä pyysi.

Ja tämä video on siitäkin hyvä, että tuo sen sanoma ja viesti ei mene ikinä vanhaksi. Toki jos tämän haluais päivittää nykyaikaan, niin tuohon laitettais vaikka lisäksi vielä älypuhelin tai tabletti, joka vie ihmisen huomion koirasta.
Videon tähti on myös aika söpö, kun se kattoo kokoajan kouluttajaansa, että "Näinkö?" mutta ei se haittaa ollenkaan ainakaan minua :D

Mitäs mieltä te lukijat olitte tästä videosta? Onko teillä muita huomioita?

Vuoden alun kuulumisia kuvia ja video lenkiltä

Humps, meni taas kolme viikkoa, joulu ja uusivuosi äkkiä. Jouluna söin kauheen ruokamäärän lisäks enemmän karkkia ku koko vuonna yhteensä niin aika paljon tuli mahaa takasin. Mutta heti helpotti ku joulu loppu ja pääs normaaliin syömisrytmiin... Ja onhan tässä seki että en oo liikkunu yhtä paljon ku sillon ku piti kävellä pelkästään jo yli 60km viikossa...

29.12 tuli vuosi ilman Mikiä täyteen. Yritin kirjottaa tota muistosivua, mutta alko vaan itkettään niin kauheesti ettei siitä tullu mitään. Kyllä mie sen vielä kirjotan ja laitan nätisti kun pystyn. Kyllä sitä tänä vuonna taitaa olla toisen koiran aika. Mutten oikeen uskalla vielä ees kattoa tai ees vakavissani aatella, ettei tuu mitään sanotaanko "heräteostoksia" tehtyä :D

Huomasin että en oo Nevillestä tänne puhunu mitään tai laittanu kuvia. Mutta tuolla kylppärin valtakunnassaan se elelee ja syö :D En mie oikeen oo jaksanu sitä kouluttaa, molemmilla loppuu kärsivällisyys ku mie en oikeen osaa ja Neville ei vastaa houkutteluihin kovin hyvin.

Uusivuosi vaihtui rauhassa kotona sarjoja kattoen. En nähny raketin rakettia, ja ei kyllä ollu välikskään.

Sinistä yks ilta

Liikuntaa lisätäkseni oon alkanu viemää roskapusseja Endan kans yksitellen tonne yli kilsan päähän roskasäiliöön, ku tulee siitä muutama kilsa lisää viikossa. Ja sitte sellane mitä en ikinä uskonu tekeväni: oon alkanu juoksemaan. Toki se vauhti vastaa normaalikuntosen reipasta kävelyvauhtia, mutta kuitenki. Tässä video meän tyypillisestä lenkistä. En kyllä joka kerta juokse, ja Enda hämäänty kamerasta niin se vaan kääntyili kokoajan minuun päin. Yritin siksi heittää tota hanskaa sille, kun sen saa juoksemaan suoraa jos se kantaa jotaki. Niin mie opetin sen juoksemaan tossa minun eessä.



Jos joku ois vuosi sitte sanonu, että "Sie muuten juokset lenkeillä ens vuonna." mie olisin todennäköisesti kysyny että "Niin missä rinnakkaistodellisuudessa tämä tapahtuu?" :D

Tänään kävin myös kaupasa ja apteekissa ja leikin turistia tuolla. Pari kuvaa alla. Ja vähän eri lenkeillä napattuja kuvia myös. Hitsi ku täällä kestää toi joulu ikuisuuden :D Joulukaupunki ja turisteja joojoo.
En mie silti siitä tykkää :D

Oisko teillä jotain temppuideoita koiralle ja kanille? (Erikseen :D) Mie en keksi oikeen...

Hieno sumu pakkasela

Aurinko laskee selkäsi taa...

Väähän lunta

Pihalta

Joulupuu

Kävelykadulta

Bussipysäkkiä vastapäätä

Mie aina valitan niistä turisteista jotka kuvaa mäkkäriä :D
Tuli ittekki otettua tahaton mäkkäriselfie :D

Hyvää joulua!

Yritin ottaa kivan kuvan tonttukoiran kans mutta ei meinannu oikeen tulla mitää :D
Oikeen hyvää ja rauhallista joulua kaikille!


Tässä vielä minun lemppari joululaulu joka pitää joka vuosi kuunnella, ja juurikin tällä esittäjällä:

Työkokeilun loppuaika, kiitoksia, Enda testaa Purina DentaLifea ja mie -33kg!

Letkutetaan Ipanaa

Marraskuu oli sillee melko tapahtumaköyhä että kaikki meni vähän niinku urassa eikä mitää oikee tapahtunu mistä ois voinu joka viikko kirjottaa. Plus että olin jostain syystä tosi väsyny. Nukahin varmaa pari kertaa tonne matkalle ku illalla kävelin kotia navetalta ja tosi monta kertaa koneen ääreen :D Jos jotain pitää marraskuusta mainita niin varmaankin että Ipana - lehmä navetassa oli kipeä ja sen juoksutusmaha piti laittaa takasin paikoilleen ja tuolla noi tiet ja pihat oli ihan luistinratoina. Tuli monta kertaa Kannuksen aikainen hevosviikko mieleen, kuinka se Kaustisen piha oli ihan jäässä ja minua piti taluttaa sen pihan poikki että pysyin pystyssä :D En kaatunu nyt muuten ku kerran, mikä on varmaanki sen ansiota että koostun nykyään muustaki ku luista ja läskistä..

Niin, marraskuussa saatiin Endan kanssa testata Purinan uusia DentaLife hammaspurutikkuja Smartsonin testaajina. Tässä on tällane lyhyt video



Siitä piti tulla paljon parempi, mutta tein kiireellä nii ei oikeen kerinny. Enda tykkää noista ihan hulluna. En taida kuitenkaan hammashoitotarkoitukseen noita ostaa, mutta makupaloiksi kyllä. Se pysyy tosi hyvin irti kun tietää että tollanen on taskussa :D Vehnäallergisten koirien ei kannata ainakaan vielä tota ostaa, toivottavasti tarpeeks moni muukin pisti palautetta että korvaisivat vehnäjauhot jollain muulla!

Sitten tuli joulukuu ja tuntu niinku joku ois painanu jotain pikakelausnappia. Aika menee älyttömän nopeasti. Eilen oli viimeinen päivä minun työkokeilusta. Mulla niin harmitti ku työkkärin palautelomake oli raksi ruutuun tyyppiä. Mie en voinu kertoa miten tää puoli vuotta on kääntäny minun elämän ihan ympäri. Puoli vuotta sitten mie olin masentunu, yksinäinen, todella lihava, en halunnu tehä mitään ja ainoa mikä minut piti käynnissä oli Enda. Menneisyyden mie ei ois uskonu, että navetassa työskentely lisää elinvuosia taikka muuttaa yhtään mitään (varsinki kun vieläki pelkään lehmiä) mutta niin vaan on käyny. Ja mie oon todella kiitollinen, kun jaksoivat tuolla sen aikaa minua kattella, että minusta tuli ees jotenki hyödyllinen. Alussa nimitäin oli sellasta räpeltämistä ettei mitää rajaa :D

Mie puoli vuotta sitten ja mie nyt ollaan niinku kaks eri ihmistä. Nyt tuntuu niinku ois joku suunta elämälle. Tiiän mitä haluan tehdä seuraavan puolen vuoden päästä, ja sillä aikaa saan jatkaa tuolla tilalla osa-aikasena palkkatuella! Ehkä kesäkuussa saatte lukea postauksen missä olen mie 50kg kevyempänä :D

Mutta tässä siis mie -33kg

Laittelen joulukorttikuvan tänne tässä joku päivä ennen joulua ja ennen kun vuosi loppuu niin on mulla muutaki asiaa, joten odotelkaas niitä :)

Poroja videolla, kaupunkireissu ja muita kuulumisia

Menin tossa alkuviikosta käymään vielä Endan kans pellolla (ennen ku ne sataa umpeen lunta) ja menin viimeselle porovapaalle pellolle, jossa ollaan jo muutama viikko jouduttu käymään... Nii eikö sielläki sitte oo poroja... Mie en tossa alussa sillee muistanu koko koiraa ku eihän se sanonu mitää, ja vaan zoomailin poroja :D Mutta ois se pitäny tietää että ku ne liikkuu nii kyllä toi jotenki reagoi, varsinki ku on tokka niitä... Onneks oli Enda kiinni, koska halusin kuvata videolle sen kun päästän sen irti ja se lähtee vapauden riemussaan juoksemaan. No videosta näkyy millasen metelin se nosti...





Ja hitsi ku ne rauhotusharjotukset/kuunteluharjotukset vilkkaalle koiralle on toiminu! Yleensä tollasessa tilanteessa sillä jää toi hihnassa rempoilu päälle ja se murraa vielä monta minuuttia sen jälkeen. Mutta nyt ku tajusin viimein sanoa ton "Riittää" sanan, niin ihan ku sillä ois niinku joku pikkunen kello soinu päässä että "Ainii, tää tarkottaa että pitää rauhottua ja kuunnella." Vielä sen joutu pyytään erikseen niinku minun eteen ja istumaan, mutta ehkä se joskus ois automaattista. Että ku toi "Riittää" kuuluu niin se tulis itekseen siihen istumaan. Niin ja lenkillä kun mennään sellasten talojen ohi missä on koiria pihalla, niin oon huomannu että ei se enää niille räyhää jos tekee vähän ennen sitä taloa sitä hengittelyä ja istumista. Koska sillä on nyt korvat päässä siinä talon kohdalla niin sen saa siitä nätisti ohi, kun pyytää sitä vaikka seuraamaan tai katsomaan silmiin kun kävellään.

Keskiviikkona oli kissan kastraatio. Ei se kyllä iso toimenpide ole, noh se leikattava aluekki on niin pieni... Vähän mulla jännitti pitää siitä kiinni, kun en oo oikeen kissoihin tottunu. Jotenki sitä mietti sillee että "apua millasella paineella tästä voi pitää kiinni ja miten päin?" :D Jos ois ollu joku pikkunen vähän rempoileva koira nii ois vaan pitäny silleen normi jämäkästi, mutta nyt oli jotenki vaikeen olosta toi minun tekeminen. Noh, taas on yks alue jota pitää harjotella...

Kävin eilen kaupungissa. Näin kaveria ja mie halusin huvikseen koittaa, että sopisko nyt vaikka taas pienemmät vaatteet :D Ja kyllähän ne sopi suurinpiirtein, vielä pikkusen nii ne ei näytä niin siltä, että läskit tursuaa yli. Mutta toi villatakki oli hyvä ja halpa niin ostin sen. Ku edellinen takki on jotaki XXL nii kyllä se toi L sopii vähä sillee tiiviimmin ny, ja mie en voi käsittää että ton kokonen takki menee sillee ympäri ja kiinni asti :D

Mutta kyllä sitä tuli surulliseksi ku katto sitä lasten vaateosastoa. Siellä oli sellasia vaatteita jonka tyylisissä aikuset menis johonki klubille bilettään... Ja muutenki niin aikusen olosia vaatteita pikku kakaroille. Ja sitte toi paskapaita... Ei helevetti oikeesti. Ei lasten tarvis tietää tollasia.Onneks olin lapsi yli kymmenen vuotta sitten niin sain pukeutua mukavasti ja en välittää siitä että vaatteet sotkeentuu tai miltä ne ees näyttää päällä - kuhan ne oli päälä esim. ulkona niin kaikki ok :D
Tai okei, ehkä pukeuduin vähän en niin tyttömäisesti, mutta silti, normivaatteet :D

Kauhee se on jo marraskuu!
Tänään oon vähä siivoillu taloa ja tyhjensin ekaa kertaa koko Nevilllen häkin purut ja laitoin uuet tilalle. On se sisäsiisti kani helppo! Mutta nyt siellä oli niitä vessalaatikon ulkopuolelle harhautuneita papanoita niin paljon ku en oo jaksanu kerätä, että sama se oli vaihtaa koko puru.
Iltapäivällä ois haudalla käynti ja hirvipeijaiset.

Oli outoo kattoo normaalikokosten puolelta vaatteita :D

Enda aina ottaa niin nätisti makupalan :D

Lintuja, koiranruokaa ja ruokintaa (video)

Tiistaina tuli Endan Zooplus-paketti. Mie tilasin lisää ruokaa ja puruluita nii sen kylkiäisenä oli kilo koirankeksejä. Sitte koodilla sai 3kg Eukanuban Large Breediä. Noi koirankeksit haisee niin hyvälle!!! Oon nyt ottanu niitä aamusin mukaan nii Endan saa nopeesti pois pellolta etten myöhästy, nii voi että mulla tekis mieli ittekki syyä ku on nälkä aamulla :D Siis ku yleensä pomppaan suoraa ylös ja laitan vaatteet ja lähen pihalle, muuten mie jään vätystelemään sängyn pohjalle ja torkutan kymmenen kertaa :D

Pikkelöin itte sipuleita, tuli hyvää!

Ja mikä oudointa nii ku sekotin noi Eukanubat sen ruokapussin loppujen kans ja oon nyt antanu niitä Endalle nii se ei koske noihin Eukanuban nappuloihin muutako jos on tosi nälkä! Ja toihan söis melkee vaikka pieniä kiviä. Ehkä se sitte tökkii ku se on lammaspohjasta, enkä mie oo tainnu tolle kertaakaan niitä syöttää.

Nii ja vielä yks asia tohon Endan ruokintaan liittyen. Mie oon nyt alkanu antaan sille ruokaa neljä kertaa päivässä. Lisäsin vähän määrää ja niitä kertoja, nii nyt se ei näytä ruokailujen välissä siltä niinku se ei ois ikinä saanukaan ruokaa! Ku ne vaan jotenki häviää jonnekki. Siis ku aiemmin oon antanu kahesti päivässä nii siinä jossaki vaiheessa päivää sen maha oli jo ihan tyhjä ja ne on menny sinne eteenpäin, vaikka siis annoin 5dl nappulaa aamulla. Ja toiset viis illalla. Katotaa jos tällä nyt sitte sais sen ruoan pysymäänki jonki aikaa.

Ja varmaa mietitte mitä noi linnut tekee tossa otsikossa. No eilen oli se hetki kun sanottiin heipat kesäkanoille tuolla työkokeilupaikassa. Mie ehin navetasta siinä kohtaa ku kukko pistettiin pois päiviltä nii mie sain sitte auttaa siinä nylkemään sen kukon! Joojoo kunnon mettätyttö kun puhuu että ehtii ja saa nylkeä eläimen, mutta ei sitä kun on kasvanu perheessä jossa metsästetään nin ihan samalla lailla lintuja esimerkiks nää ku ihan tavan ihmine. Sitte ku ei oo enää henkeä niin en mie jotenki nää lintuja tai muita syötäviä eläimiä sitte muuna kun lihana.

No tänää sitte ihan sattumalta tuli toisenlainen lintukohtaaminen kun närhi lensi tohon minun huoneen ikkunaan. Voi olisittepa nähneet sen raukan ilmeen kun mie menin hanskat kädessä, otin sen varovasti ja katoin että siivet oli okei ja ei mitää muuta ollu poikki. Se oli niin järkyttyny, mutta vielä ihan ei tajunnu että mikä oli mitä. Siispä laitoin sen pahvilaatikkoon vähäks aikaa hengailemaan, ja kannen löyhästi kiinni että saa pimeässä levätä vähän aikaa. Kamerasta oli loppunu akku niin mie äkkiä menin ja latasin sen mitä nyt parissa minuutissa kerkesin ja sitte menin takas pihalle. Harmi vaan se ehti lähtee enkä voi näyttää ku tän videon jossa sen näkee ehkä kymmenesosasekunnin ajan :D

Tuo putkenpätkä oli vaan tossa toisella puolella, että en yrittäny vangita sitä tonne :D Kyllä se ainaki äänen perusteella ihan kunnossa oli ja laskeutu puun oksalle hyvin!

Viime viikon kuulumisia ja kuvia + video esine-etsinnästä

Kaikkea sitä löytää ku vähän ympärilleen kattoo

Viime viikolla oli kivaa töissä kun oli pari eläinlääkäripäivää. Sai puhistaa korvia ja leikata kynsiä niinku hoitolassaki ja sitte käytiin rokottamassa lauma vetokoiria. Siellä oli pentujaki kaks pentuetta: 12 viikon ja 12 päivän ikäsiä. Yks niistä pienistä oli epämuodostunu jaloista niin se piti sitten lopettaa. Ihme ja kumma ei tehny yhtään pahaa, varmaan siinä oli niin paljon järkisyitä sille lopettamiselle että ihan hyvä vain. Ei vetokoiraksi jalostettu koira elä kovin hyvää koiranelämää huonoilla jaloilla.

Aamuaurinko

Lauantaina otin töissä kuvia ja Endan kans käytiin myös pellolla kuvaamassa. Joojoo esine videossa on valtava, mutta oon hukannu jo kaks palloa pellolle ku en muista mihin panin sen ja Enda hoopottaa ohi :D Lauantai iltanavetassa meinas tulla paniikki ku lehmät oli rikkonu jalottelutarhasta aitaa ja yks oli jo ulkona sieltä. Mie ensin juoksi ettimään kaveria, mutta en löytäny nii seisoin siinä ja vahin kauhuissani ku se yks siinä söi ruohoa ja loput oli melkeen tulossa sieltä jo pois. Onneksi sitte tuli toinenki ihminen nii saatiin se yks sinne takasin ja aita korjattua. Ei tullu semmosta itkupaniikkia niinku aikasemmin ku lehmä on ollu irti, jee!

Fairytale forrest

Tänään näin aamulla hienon tatin tieltä ojan toisella puolella kun kävelin töihin. Niin sitten paluumatkalla tietenki piti mennä kattomaan oisko se syötävä. Siitä isosta lähti lakki irti ja oli madot syöny paljon, mutta siinä lähellä oli noi muut niin ne mie otin ja pistin pannuun.

Sitte sähköpostissa oli tänään sellane viesti että olen voittanu jossaki Garnierin kilpailussa johon viime kuussa osallistuin nii vartalovoiteen ja hiusnaamion. Tää on jo kolmas kerta puolentoista vuoden sisään ku Garnierin facesivun kilpailusta tulee jotaki :D

Seuraavaksi siis työpaivää kuvina olkaas hyvät. Kaikki lehmäkuvat meni pilalle ku aina joku liikku tai sitte valkonen palo puhki. Ärsyttävää. Ja toki oli paljon lehmänlantaaki mutta aattelin ettei kukaan siitä kuvia halua nähä :D Endasta on lisää kuvia lauantailta Endan omalla sivulla.

Vasikoille juotavaa. Toi haisee nii hyvälle toi jauhe :D

Juomaan äkkiä

Nevillelle voikukan lehtiä ja heinää

Se jo ryntää vastaan, mikä on edistystä siitä että se vaa piilottelee :D

Mitäs siinä vesiautomaatilla juorutaan?

Ihan ku ois catwalkilla, oli pakko ottaa kuva :D

Enda juoksee pellolla

Video esine-etsinnästä. En jaksa enää tähän aikaan editoida ja halusin tän saada tänään kirjotettua nii anteeks jos jotaki ärsyttää :D

 Ja hei, varmaan huomasitte, meillä on hieno uus otsikkokuva!

Aamulenkiltä kuvia ja videomuisteloita kolmen vuoden takaa

Tässäpä muutama kuva tältä aamulta, kun käytiin heittämässä palloa pellolla. Endalla on just kauhee karvanlähtö niin se varmaa vähän näkyy. Mutta oli nii hieno ilma että oli pakko ottaa kamera mukaan!

Enda pysähty kuuntelemaan ku naapurin koira ulvo. Tossa toi karvanlähtö näkyy tosi hyvin :D

Sitten kieritään jossaki haisevassa...

...ihanaa :D

Uljas pallontuojasollie

On hauskaa kun korvat menee noin ja häntä noin :D

Ja mulla ei ikinä tuu huomattua että horisontit on ihan vinkkurassa :D Pitäs varmaa vähän harjotella taas kuvaamaan...

Facebook tuossa muistutteli, että Lifedream T-pennut on täyttäny eilen 3v! Onnea sinne kaikille missä ikinä ovatkaan! Oli oikein opettavaista olla mukana synnytyksessä ja hoitaa ihan pikkupentuja. Nythän ne kaikki on jo isoja koiria, tulee ihan kyynel silmään :D

Näin pieniä ne oli 2vko ikäsenä <3

Muistakaa tykätä meän face-sivusta niin tiiätte millon tulee uutta tekstiä blogiin!