Muistoissa Miki

Päivänpaisteen Fakiiri "Miki" 21.8.2005-29.12.2015


Miki varmaa ekana päivänä meillä
Molemmat on niin pieniä :D
Miki oli minun ensimmäinen oma koira. Mie muistan vieläki ku olin ensin kasvattajan kans sopinu sähköpostilla, että tulee koira sieltä, ja laittanu kaikki valmiiks. Sitte kaks viikkoa ennen ku koira piti hakee, sanoin isälle että "Hei meille muuten tulee pentu, se pitäs hakee." :D Mikistä tuli kyllä niin iskän "seltti". Miki reagoi koko loppu elämänsä siihen ku sanoin että "iskä tulee!"Miki meni toivottavasti sinne isän kaveriksi, mie haluaisin ajatella.

Miki oli ihana ensimmäinen koira. Se anto hyvin kaikki alottelevan koiraharrastajan virheet anteeksi, ja me kisattiin agilityssa, junior handlerissa, mätsäreissä ja tokossa. Ei millään suurella menestyksellä mutta kuitenki. Ehtipä se vielä vanhoilla päivillä käydä yhdet rallytokokisatki.

Ja Miki sopeutu Kannukseenki niin hyvin, oli mielellään kaikessa mukana, ja vaikka välillä pelotti niin oppi silti uusia juttuja niinku kävelemään verstaalla portaita ja olemaan junassa. Ja ku Enda sitte tuli niin siitä kyllä kuoriutu semmone isä(äiti)hahmo, että ei paremmasta väliä. Miten se oliki nii kärsivällinen ja jakso leikkiä ja pessä sitä. Ja Mikin pysty laittaan hakemaan Endan jos se meni liian kauas eikä kuunnellu. Ja opettihan se Endan hönkimäänkin :D Ja pitämään noutokapulaa. Luulemaan että kaikki koirat leikkii niin että läpsii täysillä tassuilla naamaan :D

Me aina nukuttiin päikkäreitä näin, vaikka tää muistaakseni
on sellane tarkotuksella otettu teiniselfie, sillon ku se ei vielä
ollu selfie :D
Mutta eniten mie oon Mikille kiitollinen siitä millanen vaikutus sillä minun elämään oli. Mulla varmaan 70% ihmisistä joita tunnen on tullu koiraharrastuksen kautta. Ja kun kisattiin niin tuli nähtyä vaikka mitä paikkoja mihin ei muuten ois tullu mentyä ollenkaan. Ja sillon ku mulla oli vaikeaa, niin se aina oli siinä. Ei nyt hiljaa ku se oli sheltti, mutta kuitenki. Ja piti minut ees jonkilaisessa liikkeessä ja elämässä kiinni sillon ku halusin vaan nukkua ja sulkea kaiken pois. Ja tietenki sen kans sai nauraa melkeen joka päivä jolleki sen ilmeelle jos ei muulle :D

Ja mie en yhtään arvannu että sydän niin särkyy kun sitten Mikistä piti lopulta päästää irti. Enhän mie tätäkään yli vuoteen pystyny kirjottamaan ollenkaan tätä sivua. Pelkkä ajatuski jo pisti itkettään. Mutta ajattelin että pitää sillä nyt joku kunnon muistokirjotus olla.

Näin mie kirjotin Faceen 30.12.15 niin pistän sen tännekki:

Meän tähtihetki: Voitettiin vanhemmat junnut ja tultiin
toiseksi parhaan junior handlerin valinnassa
Tässä oli Miki ennen leikkausta, toi turkki oli nii hyvä sillo!
"Minun pieni sheltti, hönki ja heilutti häntää kaikille. Jaksoi jopa nousta eläinlääkäriä vastaan ja heiluttaa vielä häntää ja hönkiä iloisena kun hän tuli ovesta sisään. Oli hyvä että Miki sai nukahtaa kotona, eikä ollut kauaa kipeä. Sitä luulee tiedostavansa, että tämä aika tulee joskus kun hankkii sen suloisen pienen pennun. En mie osannu kuvitella että sydän näin särkyy. Hyvää matkaa rakas ystävä, kiitos näistä kymmenestä vuodesta ja ihanista muistoista."

Ja näin mie kirjoitin sitten kun alotin tämän blogin:

"Semmoset jotka meidät tuntee ja on ennenki lukenu varmaan huomas heti että eipä ole enää Mikin nimeä otsikossa. Ja sehän johtuu siitä että Miki piti viime joulukuussa 29.12  nukuttaa ikiuneen. Mahaan tuli jotain häikkää ja ruoka ei tarttunut ja tuli ripulina ulos, ja hyvin äkkiä (alle viikossa) oltiin jo siinä pisteessä ettei mitään oikeen enää ollut tehtävissä. Ja saattoihan se olla ettei vanhan koiran immuunijärjestelmäkään enää kestänyt tuollaista rajua tautia.

Se oli kyllä vaikeinta mitä mie oon joutunu tekemään. Sen lopetusajan tilaaminen. Ja en mie tiiä, kyllä se oli tosi samanlaista surua kun silloin kun läheisiä ihmisiä on kuollut. Mutta jotenkin pahempi. Varmaan kun eli Mikin kanssa 24/7, ja pystyn yhdellä kädellä laskemaan ne kerrat kun oltiin kymmenessä vuodessa oltu enemmän kun alle päivä erossa."

Kyllä se tästä pikku hiljaa helpottaa. Ja muistot säilyy aina.

Kannuksessa tunnilla
Sitte Miki the mommy sai oman lapsen
Miki oli pehmeä tyyny
Niistä tuli yhä enemmmän toistensa kaltaisia
Miki Kannuksessa pellolla
Miki ja mie 2013
Enda meni lopulta Mikistä ohi ja siitä tuli pikkusheltti :D
Varsinki tolla lyhyellä karvalla
2014
Miki on vieläki tyyny vaikka Enda kasvo :)
9½ v kuva
Viimesenä kesänä se keksi tällasen tavan, tuli aina sohvalle viereen tolleen

Mikin 10v kuva
22.12.2015 Viimenen kuva Mikistä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, pidäthan kielenkäyttösi siistinä!