Viikon koiravideo: Sad dog leaves Family (kyynelkanavat romahtaa)

Ajattelin kokeilla tämmöstä uutta osiota tähän blogiin kun Viikon koiravideo. En kyllä tiiä että tuleeko joka viikko tehtyä, mutta nimi on tarttuva ja hyvä, eikö? Nyt ois lukijoilla (kenellä tahansa, myös anonyymisti) mahdollisuus vaikuttaa seuraavan viikon koiravideoon! Heitä kommentilla tähän postiin tai laita meidän Facesivulle viestiä, jos keksit jonku kivan koira-aiheisen videon jonka mie voisin tähän tyyliin esitellä! Jos haluatte oikein vahvan reaktion niin laittakaa niitä "hauskoja" koiravideoita, mieluiten ameriikoista. Ainaki kennelit tietää mistä puhun :D

Idea on siis sama kun niissä react - videoissa joita kaikki ja niiden äidit, mummot ja kultakalat tekee Youtubeen, mutta mie oon vähän sitä mieltä että video ei ole ihan oikea media mulle, koska:
Ensinnäkin mie kirjotan paremmin ku puhun
2. mulla ei ole tarvittavia kuvausvälineitä taikka editointiohjelmataitoja (vielä)
ja c) ainaki tämä video on sellanen jossa romahtaa kyynelkanavat, enkä haluu ainakaan vielä sellasta kaikille näyttää.

Tässä siis tämän viikon video:



En muista millon katoin tän ekan kerran, mutta jo sillon itkeä pillitin ihan huoletta tuossa lopussa, vai olikohan se silleen, että itkin melkeen koko videon läpi :D
Muistan myös miten vaikuttunut olin noista noutojutuista, kun Mikin kanssa oli sillon haasteellista pitää edes noutokapulaa. Tämä video inspiroi minua opettamaan sille ensin muiden tavaroiden noutoa ja laatikkoon laittoa. Lopultahan se oppi nostamaan vaikka pieniä kiviä kun siltä pyysi.

Ja tämä video on siitäkin hyvä, että tuo sen sanoma ja viesti ei mene ikinä vanhaksi. Toki jos tämän haluais päivittää nykyaikaan, niin tuohon laitettais vaikka lisäksi vielä älypuhelin tai tabletti, joka vie ihmisen huomion koirasta.
Videon tähti on myös aika söpö, kun se kattoo kokoajan kouluttajaansa, että "Näinkö?" mutta ei se haittaa ollenkaan ainakaan minua :D

Mitäs mieltä te lukijat olitte tästä videosta? Onko teillä muita huomioita?

Ensimmäinen viikko Edurolla, Mikin muistosivu ja yksi unelma toteutuu!

19.4.2017

Yritin ottaa yhteiskuvaa, yleensä se menee
näin, mutta lisäksi...

Noniin nyt alkaa olla ensimmäinen viikko Eduron media- ja viestintäpajalla takana päin. Ensimmäisenä päivänä tein listan siitä mitä sitä tekis tulevan kuukauden ajan. Ja en tiiä teinkö liian helpon listan vai mitä ku viikon jälkeen siitä on jo 1/3 tehty :D Pari ekaa päivää mie värkkäsin tän blogin ja sen näkyvyyden kanssa: luin vähän blogin hakuoptimoinnista ja sovelsin mitä netistä löysin. Sitten oon yrittäny ettiä uusia paikkoja missä tätä vois mainostaa, mutta eipä niitä paljoa löytyny. Yritän mie nyt vähän parilla foorumilla aktivoitua, jos se vähän tois lisää näkyvyyttä.

Tossa kun opiskelin niin katoin sitte miten minun vanhat blogit on tällä saralla pärjänny. Ja siis yllättävää, että näillä nykysillä teksteillä on keskinmäärin enemmän katsojia kun mitä vanhan blogin teksteillä. Tai no ei yllättävää vaan ihan odotettavissa, kun nyt mainostan tätä blogia facessa ja blogiportaaleissa enempi. Mutta vanhaa blogia on haettu enemmän Googlessa ihan ilman mitään hakuoptimoinnin yrityksiäkään. Ehkä kirjoitin mielenkiintoisista/haetuista aiheista (eläintenhoitajaopiskelijan elämää, uus pentu tuli taloon), ja sheltti on suositumpi rotu ku nahka, niin sekin varmaan toi lukijoita enempi. Pitäs varmaa hommata se pentu niin ihmisillä ois taas jotaki luettavaa :D

Kamerassa meni joku ihme asetus päälle ja
niistä tuli tällasia

Ku kattelin noita vanhoja blogeja niin eihän sitä voinu olla muistelematta Mikiä. Otin sitten itteä niskasta kiinni ja kirjotin vihdoin jotaki tonne Mikin muistosivulle. Kamala miten vaikeeta voi tekstin kirjottaminen yhtäkkiä olla! Ja huomasin yhen tosi jännän jutun tuolta vanhasta blogista. Nimittäin Miki osaa - sivulla on 282 602 Google+ painallusta! Ja Mikin omalla sivullakin 235 ja Blogin valituissa paloissa 402! Toki toi blogi on ollu pystyssä yli 6v, mutta silti varsinki toi eka numero on ihan järkyttävä! Miki ollu vahingossa internet famous, tai minun tietämättä ainaki :D

Google+:sta tuli mieleen, että kun päivitin sinne profiilia niin en löytäny yhtään yhteisöä sileäkarvaisille collieille, joten mie tein Smooth Collie yhteisön! Pliis liittykää siihen, mie oon ainoa jäsen :D

Sitte mie olin blogin värkkäämisen kans ainaki toistaseksi valmis. Katotaa vielä mitä projektia tähän keksis tän kuukauden aikana. Seuraavana listalla oli sitte runokirja, jonka oon halunnu tehä jo vuosikausia. Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä kun julkasin ekan runoni netissä, joten oikeen sopivasti sattu. Jännää ku pystyy laittaan raksin yhteen bucket list kohteeseen. Mutta siitä sitte enempi ku valmistuu.

No yks sentää suht onnistunu!

Ennakkotilauksia otan vastaan, multa saa vähän halvemmalla ku sieltä Books on Demand - kaupasta, tai ilmaseksi jos oot tarpeeks läheinen ihminen :D Vähintään 25kpl pitäs saaha menemään niin tulis eka painomääräalennus voimaan! Tää näyttää nyt kauheen rauhalliselta näin kirjotettuna, sisällä mulla kuulostaa suurinpiirtein tältä: "VOIAPUARUNOKIRJAASDFGHJKL!!!!!!!!" Mutta joo ootelkaas sitä tässä lähiaikoina.

Enda on tottunu taas päivisin olemaan kotivahtina, ja iltaisin ärsyttämään minua kunnes mennään sinne lenkille eikä maata sängyllä meritähtiasennossa :D Ja pääsiäisenä se tunnollisesti herätti minut kuuelta niinku kello oli soinu arkena, sille synty rytmi nopeemmin ku mulle!

Sitte on vielä yks juttu mitä mie viime aikoina oon panikoinu. Viime vuona näihin aikoihin tuli kutsu Ahlmanin haastatteluun. Ei ainakaa vielä kuulu, mutta kaikki on ristissä mitä ristiä voi, että pääsis sinne.

Syksy on virallisesti alkanut, uutta ilmettä hiuksiin ja Mikin synttärit

Ja mistä tietää että syksy on virallisesti alkanut? No kun se ensimmäinen kuumeräkätauti päättää iskeä kesken kaiken. Mulla oli perjantaina yli 40 astetta kuumetta ja se tuli siinä aamun aikana nii aamunavetta vielä jotenki meni, mutta mulla ei oikeen oo muistikuvaa, että millä ihmeellä mie oon kävelly ton puoltoista kilsaa tosta :D
No heräsin sitte 11 illalla sängystä, että kyllä sitä hengissä kotiin selvis.
Eilen olin vielä ihan kuumeesa ja ääni lähti mutta tänään ku heräsin nii ei oo enää ku 37 astetta ja ääniki tuli takasin. Ehkä tää terveempi elämä auttaa sairaudesta palautumiseenkin, yleensä mulla on kestäny tollaset kuumetaudit viikon tai ylikki.

Olin jo aiemmin sopinu, nii tänää sitte mulla kävi värjäystiimi värjäämässä ja leikkaamassa hiukset. Ja ku edellisestä kerrasta on puoli vuotta nii tuli kyllä taas kiva muutos.

Tosta ekasata kuvasta on jo leikattu ne pahimmat latvat pois ku en muistanu koko kuvaa ku vasta sillo

Endallaki oli oikeen kivaa ku joku tuli käymään. Ja seki sai vähän harjausta ku sillä edelleen tippuu karvaa vaikka muille jakaa. Tuli muute hyvään aikaan se Garnierin paketti, ku pysty antaan sen kosteusvoiteen jota en käytä nii sellaselle joka käyttää. Se hiusnaamio kyllä menee varmasti käyttöön ittele sitte!

Taas sai töissä puhistaa koiran korvan ja kävi ultrassa yks koira nii sai kokeilla käsilläki, että tuntuu ne pennut. Jännää kyllä, ja iso pentue tulossa, riittää varmaa vilskettä sitte ku ne syntyy ja kasvaa. Navettaanki synty uus vasikka, oikeen nätti sellane mustavalkonen kikkarakarva.

Ja facebookki taas muistutteli että tänään on sellane päivä ku Mikin synttärit. Tänään se ois täyttäny 11v. En mie pystyny itkemättä niitäkään muistoja kattomaan. Kyllä se taas näyttää mite aika menee vaikkei haluaiskaan.

Krisse 15v ja Miki 10 kk??

Tossa me ollaan minun rippikuvassa, paljon tukkaa ja monta kymmentä kiloa sitten :D Mihinkhän mie oon laittanu ton kuvan, pitäs varmaa ettiä.

Paluu bloggaamisen pariin

Jos sitä yrittäis nyt vähän aktivoitua tälläkin saralla kun kerrankin tuntuu, että haluaa kirjoittaa ja ennenkaikkea on jotain kirjoitettavaa.

22.12.15

Mullahan tuli ihan totaalinen epätoivo ton edellisen blogin kanssa, kun ei meän elämässä oikein tapahtunut mitään. Ja sitten kun tapahtui, niin se olikin niin raskasta ettei siitä noin vain pystynyt kirjoittamaan.

Semmoset jotka meidät tuntee ja on ennenki lukenu varmaan huomas heti että eipä ole enää Mikin nimeä otsikossa. Ja sehän johtuu siitä että Miki piti viime joulukuussa 29.12  nukuttaa ikiuneen. Mahaan tuli jotain häikkää ja ruoka ei tarttunut ja tuli ripulina ulos, ja hyvin äkkiä (alle viikossa) oltiin jo siinä pisteessä ettei mitään oikeen enää ollut tehtävissä. Ja saattoihan se olla ettei vanhan koiran immuunijärjestelmäkään enää kestänyt tuollaista rajua tautia.

Se oli kyllä vaikeinta mitä mie oon joutunu tekemään. Sen lopetusajan tilaaminen. Ja en mie tiiä, kyllä se oli tosi samanlaista surua kun silloin kun läheisiä ihmisiä on kuollut. Mutta jotenkin pahempi. Varmaan kun eli Mikin kanssa 24/7, ja pystyn yhdellä kädellä laskemaan ne kerrat kun oltiin kymmenessä vuodessa oltu enemmän kun alle päivä erossa. Mutta jotta ei ihan masennuttaisi teitä tällä puheella, niin Mikille on oma muistosivu tulossa myöhemmin, kun pystyn sen kirjoittamaan.

Enda oli noin viikon ihan minussa kiinni, mutta sitten tottui elämään ainoana koirana. Kyllä siitä kuitenkin välillä näkee, että haluais se varmaan kaverin. Ei kuitenkaan ehkä vielä ihan aika ole. Endan elämässä ei yhdellä vuodella vanhenemista kummempaa ole tapahtunut. Sai se joululahjaksi hienon Pinkin Hurtan toppamanttelin vai takkiko se on. Vaihdettiin ruokaa kun löytyi ruotsalainen vastine Taste of the Wildille, eli Bozita Robur. Sisältö melkolailla sama, plussana saa samalla hinnalla kolme kiloa enempi ruokaaki ja ihan hyvin vaikuttaa sopivan.

Tammikuu 2016

Toukokuu 2016

Niinhän ne jotkut sanoo että kaikessa pitäisi olla (tai yrittää löytää) jotain hyvää, hopeareunus. Ja aluksi en kyllä kyennyt millään löytämään paljoa mitään hyvää siitä, että perheestä puuttuu yksi jäsen. Mutta silloin mie tajusin yhen asian ihan yhtäkkiä. Että jos mie oman koiran lopetuksessa noin itken, niin ei ne muiden koirien ja eläinten lopetukset voi millään olla yhtä kamalia. Eli uskaltaisin alkaa miettimään klinikkaeläinhoitajaksi kouluttautumista.

Hain keväällä Ahlmanille klinikkaeläinhoitajan tutkintoon, pääsin haastatteluun, mutten siitä enää eteenpäin. Siitä sitten noin kuukausi eteenpäin niin huomasin että tuohon lähelle on eläinlääkäri tekemässä kodin yhteyteen pientä vastaanottoa. Työkkärikin sopivasti hengitti niskaan, niin keksin kysyä sitten, että miten ois jos tulisin työkokeiluun. Ensimmäinen kuukausi on takanapäin ja siitä voi lukea lisää toisesta blogipostauksesta.

Blogin uudesta nimestä sen verran, että se on yhdistelmä Endan ja Mikin virallisista nimistä. Endahan on Lifedream Signature Herding ja Miki oli Päivänpaisteen Fakiiri. Siispä Herding Sunshine. Ja vähän luulen että paimenryhmäläisissä tulen pysymään sitten, kun sen uuden pennun aika on niin oikeen sopiva nimi, vai mitä? Ja Mikikin vähän niin kuin hengessä mukana :) Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat, tykkään kommenteista ja jos jossain törmäillään niin saa rohkeasti tulla nykimään hihasta :)

Seuraava 9 vuotta bloggausta lähtee nyt!