Ei mee aina niinku Strömssössä - joskus kuitenki!

Eilinen aamu ei lähteny kyllä hyvin käyntiin. Heräsin vartin yli seittemän, tein kaiken mitä teen yleensä puolessatoista tunnissa nii noin 20 minuutissa. Eli käytin koiran ja laitoin vaatteet päälle. En kerinny kyllä syyä tai olla koneella :D Endaki päätti just sillon että nyt meen suuntaan x ja tuun 10min päästä takasin. Noh ehin töihin kuitenki. Mutta mie olin niiin vihanen. Ei elämä oikeesti. En oo pitkään aikaan ollu niin vihanen ku eilen aamulla. Eikä sekään auttanu että olin edellisenä iltana odottanu pyykkikoneen ja menny yhen aikaan nukkumaan.

Mie vaa toivoin koko aamun että "älkää kukaan puhuko mulle mitään ennen ku tää on menny ohi." :D No siis kyllä mie nyt sain itteni sen verran rauhotettua että pysty sanomaan huomenet ja muut normaalit kuitenki. Lehmät ja kanat ei onneks paljoo puhu, ja se työnteko oli kyllä hyvä ku pysty paiskomaan rehua kärryyn vihaisesti ja tekemään asioita nopeasti sen vihan voimalla muutenki. Ja pysty mutisemaan niille lehmille ku eihän ne sanoja ymmärrä. Se minun paha tuuli kesti koko aamun ja ku laitoin vielä viimesenä kuivikkeita ulos nii siellä se lähti niinku tuuli purjeista
Ja sitte iski se vähän nukuttu yö. Kanojen ruokkiminen jne. meni kyllä sitte ku hidastetussa filmissä verrattuna koko aikasempaan aamuun :D

Ja järkevä ihminen ois menny nukkumaan heti ku pääsee töistä. Mutta eiii, koiraihminen menee kaverinsa kanssa sosiaalistamaan koiraansa pellolle. Oon varmaan kertonukki että Endalla on inhokkirotuja kun toisista koirista puhutaan, ja yks pahimmista on kultainennoutaja. Mutta minun kaverilla Emmalla onkin maailman kiltein koira (oikeasti :D) niimpä yritettiin, että miten ne tulee keskenään toimeen.

Emma oli aiemmin testannut tätä tutustuttamismetodia parilla muullakin koiralla jotka ei tule toisten koirien kanssa toimeen, ja hyvin oli onnistunut. Joten miekin sitten uskalsin kokeilla jos tästä olisi apua.
Aada meni pellolle kyljelleen makaamaan Emman käskystä ja odotti kunnes Enda tuli itse irti haistelemaan ja tutkimaan uutta koiraa. Aluksi näki miten Endaa jännitti ja se ravaili vähän edestakaisin ja läähätti, ja kun Aada päästettiin ylös niin Endan ilmeestä näki että "o-ou mitä tuo nyt aikoo" mutta koska Aada ei tehnyt mitään niin lopputulos on niin kuin kuvista näkyy :)


Mutta hitsi ku ois älynny ottaa ton ensikohtaamisen videolle! Se oli tosi mielenkiintosta kattoo miten se Endan jännitys siinä suli, ja niitä rauhottavia signaaleja mitä Aada sille lähetti.
Mie luulen että Endalla vaan jännittää hirveästi kaikki uudet jutut ja koirat. Ja jos se toinen uusi koira on yhtään sellainen joka reagoi negatiivisesti tai pelottavan oloisesti, niin Enda päättää heti että se on vihollinen, ja rähjää.

Mutta Aada oli kyllä mahtava kun se ei ottanut yhtään katsekontaktia tai tehnyt mitään muutakaan, vain varovasti nuuski ja heilutti häntää, niin Enda ei ottanut siitä mitään paineita eikä alkanut ärisemään. Endasta kyllä näki että se on kaivannu toisen koiran kans leikkimistä, se veti aivan kauheeta rallia, eikä Aada oikeen meinannu pysyä perässäkää välillä :D

Iltanavetta oli kyllä aika vaikee, kun enhän mie ehtiny nukkua päikkäreitä. No se siivoaminen menee jo melkeen automaatilla nii ei se nii paha ollu. Mutta sitten ku ois pitäny olla kaverina siirtämässä yhtä hiehoa joka tultiin hakemaan eri paikkaan niin minun lehmäpelko oli kyllä tosi pahana. En sentään itkeny siinä heti kuitenkaa niiku viimeks ku oli siirtotilanne (en siis sen jälkeen oo siinä ollu mukana) ja juutuin jaloista kiinni mutaan, ja lehmä joka haluaa navettaan muttei ole se joka me sinne halutaan niin tulee kohti ja juoksee melkeen päälle.
Tais olla toinen vai kolmas kerta toi ku olin mukana laitumelle siirrossa ja ei se kyllä lehmäpelkoo ainakaan parantanu :D Ja mie näytin ihan mutapainijalta sen jälkeen.


Mutta joo loppu iltanavetan siivosin vasikkakarsinaa. Sitten ku menin kotia niin tuli siinä matkalla se itku. Sillon kyllä aattelin että "mitä oonko mie joku viis vuotias enkä 25" ku itkeä pillitin. Mutta viisvuotiaan tuntomerkit kyllä täyttyy ku itkee ku väsyttää ja pelottaa ja vielä nukkuu päikkäreitäki säännöllisesti :D

Tää aamu oliki sitte ihan normaali, onneksi. Vaikka se vihasena oleminen saiki tekemään asioita nopeammin niin en mie kyllä toivois että olisin aina vihanen ja tekisin töitä. Se jotenki kulutti enemmän ku sydän pamppaili ylimääräsiä ja riuhto menemään. Ja muuten poimin varmaan maailman tuoreimman munan. Just näin kun se pullahti sieltä perästä ulos ku menin niitä keräämään :D

Ens kerralla puhunki sitte navettadieetistä ;)

Aamulenkiltä kuvia ja videomuisteloita kolmen vuoden takaa

Tässäpä muutama kuva tältä aamulta, kun käytiin heittämässä palloa pellolla. Endalla on just kauhee karvanlähtö niin se varmaa vähän näkyy. Mutta oli nii hieno ilma että oli pakko ottaa kamera mukaan!

Enda pysähty kuuntelemaan ku naapurin koira ulvo. Tossa toi karvanlähtö näkyy tosi hyvin :D

Sitten kieritään jossaki haisevassa...

...ihanaa :D

Uljas pallontuojasollie

On hauskaa kun korvat menee noin ja häntä noin :D

Ja mulla ei ikinä tuu huomattua että horisontit on ihan vinkkurassa :D Pitäs varmaa vähän harjotella taas kuvaamaan...

Facebook tuossa muistutteli, että Lifedream T-pennut on täyttäny eilen 3v! Onnea sinne kaikille missä ikinä ovatkaan! Oli oikein opettavaista olla mukana synnytyksessä ja hoitaa ihan pikkupentuja. Nythän ne kaikki on jo isoja koiria, tulee ihan kyynel silmään :D

Näin pieniä ne oli 2vko ikäsenä <3

Muistakaa tykätä meän face-sivusta niin tiiätte millon tulee uutta tekstiä blogiin!

Ensimmäinen kuukausi työkokeilua

Kesäkuussa menin ekan kerran navettaan melkeen viiteen vuoteen. Ja se kyllä näky. Mie olin ihan öönä aapisen laidassa sen ekan viikon ja tuntu että oon koko ajan ihan tiellä. Lisäksi mie olin niin rapakunnossa, että hyvä kun selvisin päivistä läpi, vaikken melkeen mitään tehnytkään. Unirytmikin korjaantui kerta heitolla kun ei jaksanut enää iltanavetan jälkeen roikkua koneella.
Mutta kunto alkoikin ylläri ylläri nousta kohisten (siis en mie vieläkään mikään super bodari ole, mutta kun lähtötilanteeseen vertaa) ja nyt jo tuntuu etten ihan jatkuvasti tiellä ole ja saa tehtyäki jotaki.

Minun sellanen tyypillinen päivä on yleensä tän näkönen:

• klo 5.50 herään, istun sängyn laidalla viis minuuttia, puen vaatteet päälle ja lähden käyttään Endan lenkillä. Kävellään muutama kilometri ja tullaan takasin. Nyt on myös tuolta takaa noi pellot ajettu niin oon lisänny myös pellolla juoksutusta tuohon ja vähän vähentäny kävelyä että on enempi aikaa juossa siellä.
• noin klo 7 syön jotaki, käyn koneella ja katon sähköpostit ja muut. Puen navettavaatteet ja pesen naaman ja hampaat.
• noin klo 7.30 lähden kävelemään täältä töihin sonnustautuneena maantierosvoksi, kun pitää peittää naama etten syö kahtamiljoonaa sääskeä :D Ei oo yks eikä kaks kertaa ku on autot hidastanu ja kattonu että mikä hiippari toi on :D
• noin klo 8 oon perillä ja menen navettaan. Siellä mie kolaan lannat pois ja putsaan parret ja laitan uutta purua. Laitan myös vasikoille maidon lämpiämään ja ruokin ulkohiehot ja laitan vedet niille. Sitten jos on niin kärrään vanhaa rehua ruokintapöydältä tunkiolle. Juotan vasikoita, lakasen ruokintapöydän. Raahaan purupalikoita sisälle... Navetan jälkeen mie yleensä ruokin kanat, haen munat ja laitan niille myös vedet.
• Sitten menen yleensä takasin kotia ja tulen illalla uudestaan ja toistan ton navettaosion :D

Mutta on ollu kyllä kiva kun ei tartte ostaa enää kaupan munia, vaan saa syödä sellasia joista tasan tarkkaan tietää millasissa HYVISSÄ tilavissa oloissa ne kanat elää. Ja noi hitsin lehmät poikii aina sillon ku mie en siellä ole, joten en ole nähny vieläkään ku lehmä poikii! Aina Kannuksessaki missasin ne. Joku lehmien salaliitto tässä selvästi on :D Muuten on kyllä nähny ja oppinu paljon enemmän tässä yhdessä kuukaudessa, kun mitä tuntu että sinä "navettavuonna" koulussa tuli opittua.

KanIlla on kanA kavereita :D

Päivällä käyn Endan kanssa toisen kerran pihalla ja sillon leikitään ja treenataan juttuja. Sitten teen ruokaa ja oon koneella siihen asti että pitää lähteä takaisn. Enda vaan on keksiny että naapurissa on kissa ja kissan ruokaa. Endahan rakastaa molempia, niin jos en ole tarkkana, se kipaisee sinne alta aikayksikön. Yks ilta kyllä melkeen sain sydärin kun hain sitä taas sieltä niin siellä se söi poronpaskaa ja parin metrin päässä oli ne paskan tuottajat :D Siellä se niiden kans hengaili ja juoksi niiden vieressä haukkumatta, kun ne lähti leikkimään, niin Endakin vaikutti ihan vaan varovasti leikkivän. Miehän huusin sen pois sieltä kuitenkin, kun pelkäsin että mitä jos ne porot juoksee kauas. Enda tais vähän säikähtää että mitä tuo yks nyt kesken leikin puuttuu asioihin, mutta tuli kuitenki. Ja ku me lähettii siitä nii porot jäi kattoo perään, ja vähän tuliki perässä sen näkösenä että "mihin menet meän uuen kaverin kans." Oli kyllä kumma toi porojen kans kaveeraus, kun jos niitä meillä on niin sehän nostaa vuosisadan metakan joka kerta :D

Sahattiin silmää kohti kasvava sarvi poikki

Kuitenkin pääsyy miksi just tonne menin työkokeiluun ei ole se että se on lähellä, eikä sekään että yritän päästä lehmäpelostani yli, vaan se että pääsen kulkemaan eläinlääkärin matkassa ja auttamaan pienellä kotivastaanotolla silloin kun potilaita on. Poikkeamia tuohon tavalliseen päivään onkin ne kun reissaan hänen mukanaan. Ollaan käyty muutamalla eri navetallakin mm. nupouttamassa ja kierukoita laittamassa, niin on ollu kyllä mielenkiintosta nähdä erilaisia navettoja :D Ja iltaisin ja viikonloppuisin tulee lähinnä pieneläinpotilaita (ollu pari hevosen rokotusta ja ponin ja minihevosen!) käymään kotona tai on kotikäyntejä. Enhän mie siellä hirveesti osaa tai saa tehdä mitä "oikeat" klinikkahoitajat tekee, mutta toivottavasti tässä puolen vuoden aikana oppis sitäki juttua vähän enempi. Suunnitelmana on sitte hakee ens keväällä uudestaan kouluun, tai oppisopimuksella johonkin kun on jo pikkusen kokemusta alla.

Lehemä

On tää kyllä hirveesti piristäny minua, kun ei tartte ihan toimettomana enää olla. Pääsee ulos talosta ja liikkuu enemmän... Ja sillähän on ollu sellanen vaikutus että on aika kivasti painoakin pudonut. Jos se tähän tahtiin lähtee niin joulukuussa vois olla jo normaalipainoa aika lähellä :D Aloinhan mie jo ennen viime joulua vähän kattomaan mitä syön, mutta ei se oikeen innostanu eikä edistystä nähnyt. Nyt ollaan jo yli 10kg päässä pahimmasta luvusta minkä silloin vaa'asta näin! Mutta mie teen navettadieetistä postauksen myöhemmin :D

Tulevat postaukset ei sitte tällasia mammutteja ole, mutta näin tässsä käy kun yrittää puoltoista kuukautta tiivistää yhteen tekstiin. Kiva jos jaksoit lukee loppuun asti. Pistäkääs kommentteja ja tykkäyksiä!

Paluu bloggaamisen pariin

Jos sitä yrittäis nyt vähän aktivoitua tälläkin saralla kun kerrankin tuntuu, että haluaa kirjoittaa ja ennenkaikkea on jotain kirjoitettavaa.

22.12.15

Mullahan tuli ihan totaalinen epätoivo ton edellisen blogin kanssa, kun ei meän elämässä oikein tapahtunut mitään. Ja sitten kun tapahtui, niin se olikin niin raskasta ettei siitä noin vain pystynyt kirjoittamaan.

Semmoset jotka meidät tuntee ja on ennenki lukenu varmaan huomas heti että eipä ole enää Mikin nimeä otsikossa. Ja sehän johtuu siitä että Miki piti viime joulukuussa 29.12  nukuttaa ikiuneen. Mahaan tuli jotain häikkää ja ruoka ei tarttunut ja tuli ripulina ulos, ja hyvin äkkiä (alle viikossa) oltiin jo siinä pisteessä ettei mitään oikeen enää ollut tehtävissä. Ja saattoihan se olla ettei vanhan koiran immuunijärjestelmäkään enää kestänyt tuollaista rajua tautia.

Se oli kyllä vaikeinta mitä mie oon joutunu tekemään. Sen lopetusajan tilaaminen. Ja en mie tiiä, kyllä se oli tosi samanlaista surua kun silloin kun läheisiä ihmisiä on kuollut. Mutta jotenkin pahempi. Varmaan kun eli Mikin kanssa 24/7, ja pystyn yhdellä kädellä laskemaan ne kerrat kun oltiin kymmenessä vuodessa oltu enemmän kun alle päivä erossa. Mutta jotta ei ihan masennuttaisi teitä tällä puheella, niin Mikille on oma muistosivu tulossa myöhemmin, kun pystyn sen kirjoittamaan.

Enda oli noin viikon ihan minussa kiinni, mutta sitten tottui elämään ainoana koirana. Kyllä siitä kuitenkin välillä näkee, että haluais se varmaan kaverin. Ei kuitenkaan ehkä vielä ihan aika ole. Endan elämässä ei yhdellä vuodella vanhenemista kummempaa ole tapahtunut. Sai se joululahjaksi hienon Pinkin Hurtan toppamanttelin vai takkiko se on. Vaihdettiin ruokaa kun löytyi ruotsalainen vastine Taste of the Wildille, eli Bozita Robur. Sisältö melkolailla sama, plussana saa samalla hinnalla kolme kiloa enempi ruokaaki ja ihan hyvin vaikuttaa sopivan.

Tammikuu 2016

Toukokuu 2016

Niinhän ne jotkut sanoo että kaikessa pitäisi olla (tai yrittää löytää) jotain hyvää, hopeareunus. Ja aluksi en kyllä kyennyt millään löytämään paljoa mitään hyvää siitä, että perheestä puuttuu yksi jäsen. Mutta silloin mie tajusin yhen asian ihan yhtäkkiä. Että jos mie oman koiran lopetuksessa noin itken, niin ei ne muiden koirien ja eläinten lopetukset voi millään olla yhtä kamalia. Eli uskaltaisin alkaa miettimään klinikkaeläinhoitajaksi kouluttautumista.

Hain keväällä Ahlmanille klinikkaeläinhoitajan tutkintoon, pääsin haastatteluun, mutten siitä enää eteenpäin. Siitä sitten noin kuukausi eteenpäin niin huomasin että tuohon lähelle on eläinlääkäri tekemässä kodin yhteyteen pientä vastaanottoa. Työkkärikin sopivasti hengitti niskaan, niin keksin kysyä sitten, että miten ois jos tulisin työkokeiluun. Ensimmäinen kuukausi on takanapäin ja siitä voi lukea lisää toisesta blogipostauksesta.

Blogin uudesta nimestä sen verran, että se on yhdistelmä Endan ja Mikin virallisista nimistä. Endahan on Lifedream Signature Herding ja Miki oli Päivänpaisteen Fakiiri. Siispä Herding Sunshine. Ja vähän luulen että paimenryhmäläisissä tulen pysymään sitten, kun sen uuden pennun aika on niin oikeen sopiva nimi, vai mitä? Ja Mikikin vähän niin kuin hengessä mukana :) Tervetuloa uudet ja vanhat lukijat, tykkään kommenteista ja jos jossain törmäillään niin saa rohkeasti tulla nykimään hihasta :)

Seuraava 9 vuotta bloggausta lähtee nyt!