Ei mee aina niinku Strömssössä - joskus kuitenki!

Eilinen aamu ei lähteny kyllä hyvin käyntiin. Heräsin vartin yli seittemän, tein kaiken mitä teen yleensä puolessatoista tunnissa nii noin 20 minuutissa. Eli käytin koiran ja laitoin vaatteet päälle. En kerinny kyllä syyä tai olla koneella :D Endaki päätti just sillon että nyt meen suuntaan x ja tuun 10min päästä takasin. Noh ehin töihin kuitenki. Mutta mie olin niiin vihanen. Ei elämä oikeesti. En oo pitkään aikaan ollu niin vihanen ku eilen aamulla. Eikä sekään auttanu että olin edellisenä iltana odottanu pyykkikoneen ja menny yhen aikaan nukkumaan.

Mie vaa toivoin koko aamun että "älkää kukaan puhuko mulle mitään ennen ku tää on menny ohi." :D No siis kyllä mie nyt sain itteni sen verran rauhotettua että pysty sanomaan huomenet ja muut normaalit kuitenki. Lehmät ja kanat ei onneks paljoo puhu, ja se työnteko oli kyllä hyvä ku pysty paiskomaan rehua kärryyn vihaisesti ja tekemään asioita nopeasti sen vihan voimalla muutenki. Ja pysty mutisemaan niille lehmille ku eihän ne sanoja ymmärrä. Se minun paha tuuli kesti koko aamun ja ku laitoin vielä viimesenä kuivikkeita ulos nii siellä se lähti niinku tuuli purjeista
Ja sitte iski se vähän nukuttu yö. Kanojen ruokkiminen jne. meni kyllä sitte ku hidastetussa filmissä verrattuna koko aikasempaan aamuun :D

Ja järkevä ihminen ois menny nukkumaan heti ku pääsee töistä. Mutta eiii, koiraihminen menee kaverinsa kanssa sosiaalistamaan koiraansa pellolle. Oon varmaan kertonukki että Endalla on inhokkirotuja kun toisista koirista puhutaan, ja yks pahimmista on kultainennoutaja. Mutta minun kaverilla Emmalla onkin maailman kiltein koira (oikeasti :D) niimpä yritettiin, että miten ne tulee keskenään toimeen.

Emma oli aiemmin testannut tätä tutustuttamismetodia parilla muullakin koiralla jotka ei tule toisten koirien kanssa toimeen, ja hyvin oli onnistunut. Joten miekin sitten uskalsin kokeilla jos tästä olisi apua.
Aada meni pellolle kyljelleen makaamaan Emman käskystä ja odotti kunnes Enda tuli itse irti haistelemaan ja tutkimaan uutta koiraa. Aluksi näki miten Endaa jännitti ja se ravaili vähän edestakaisin ja läähätti, ja kun Aada päästettiin ylös niin Endan ilmeestä näki että "o-ou mitä tuo nyt aikoo" mutta koska Aada ei tehnyt mitään niin lopputulos on niin kuin kuvista näkyy :)


Mutta hitsi ku ois älynny ottaa ton ensikohtaamisen videolle! Se oli tosi mielenkiintosta kattoo miten se Endan jännitys siinä suli, ja niitä rauhottavia signaaleja mitä Aada sille lähetti.
Mie luulen että Endalla vaan jännittää hirveästi kaikki uudet jutut ja koirat. Ja jos se toinen uusi koira on yhtään sellainen joka reagoi negatiivisesti tai pelottavan oloisesti, niin Enda päättää heti että se on vihollinen, ja rähjää.

Mutta Aada oli kyllä mahtava kun se ei ottanut yhtään katsekontaktia tai tehnyt mitään muutakaan, vain varovasti nuuski ja heilutti häntää, niin Enda ei ottanut siitä mitään paineita eikä alkanut ärisemään. Endasta kyllä näki että se on kaivannu toisen koiran kans leikkimistä, se veti aivan kauheeta rallia, eikä Aada oikeen meinannu pysyä perässäkää välillä :D

Iltanavetta oli kyllä aika vaikee, kun enhän mie ehtiny nukkua päikkäreitä. No se siivoaminen menee jo melkeen automaatilla nii ei se nii paha ollu. Mutta sitten ku ois pitäny olla kaverina siirtämässä yhtä hiehoa joka tultiin hakemaan eri paikkaan niin minun lehmäpelko oli kyllä tosi pahana. En sentään itkeny siinä heti kuitenkaa niiku viimeks ku oli siirtotilanne (en siis sen jälkeen oo siinä ollu mukana) ja juutuin jaloista kiinni mutaan, ja lehmä joka haluaa navettaan muttei ole se joka me sinne halutaan niin tulee kohti ja juoksee melkeen päälle.
Tais olla toinen vai kolmas kerta toi ku olin mukana laitumelle siirrossa ja ei se kyllä lehmäpelkoo ainakaan parantanu :D Ja mie näytin ihan mutapainijalta sen jälkeen.


Mutta joo loppu iltanavetan siivosin vasikkakarsinaa. Sitten ku menin kotia niin tuli siinä matkalla se itku. Sillon kyllä aattelin että "mitä oonko mie joku viis vuotias enkä 25" ku itkeä pillitin. Mutta viisvuotiaan tuntomerkit kyllä täyttyy ku itkee ku väsyttää ja pelottaa ja vielä nukkuu päikkäreitäki säännöllisesti :D

Tää aamu oliki sitte ihan normaali, onneksi. Vaikka se vihasena oleminen saiki tekemään asioita nopeammin niin en mie kyllä toivois että olisin aina vihanen ja tekisin töitä. Se jotenki kulutti enemmän ku sydän pamppaili ylimääräsiä ja riuhto menemään. Ja muuten poimin varmaan maailman tuoreimman munan. Just näin kun se pullahti sieltä perästä ulos ku menin niitä keräämään :D

Ens kerralla puhunki sitte navettadieetistä ;)