Tapasin itseni 60 vuoden päästä, Hearthstone ja muita kuulumisia

Pitkästä aikaa... Mikähän tässäkin on, mie tykkään pitää blogia, ja mulla oli tuolla pari tekstiluonnostakin tammikuulta, mutten vaan julkassu niitä. Nyt on jo liian myöhäistä suunnitella vuotta, niin kerron sitten kun asioita tapahtuu ja mainitsen että suunnittelin tämän jo tammikuussa :D

Ihan näin vaan off the topic, katon tota kanavaa joskus Youtubessa, ja kommentoin tähän videoon että Barry oli melkeen velkaa mulle uuden koneen ku melkeen lensi juotavat näytölle ku naurahdin suu täynnä :D Ja Barry vastas minun kommenttiin!!! I have succeeded now!



Alotetaan tosta otsikon clickbaitista, se kuitenkin eniten kiinnostaa. Miten ihmeessä mie oon nähny itteni 60 vuoden päästä? Niinkun kaikki tämmöset tarinat, (vanhukset kaupungilla juttelee mulle usein) tämäkin oli kauppakeskuksessa jossa luin kirjaa kun odotin kaveria. Yhtäkkiä minun viereen istuu ja hivuttautuu sellanen ryppyinen vanha mummo rollaattorin kanssa. Hän katsoo minua muutaman sekunnin ja sitten alkaa puhua:

Mikä kirja se on? Hänkin luki nuorena paljon, se on kuin menisi aina uuteen maailmaan. Nyt ei enää voi lukea, silmät ovat menneet niin huonoiksi. Katso nyt tätäkin, ja hän näyttää jonkinlaista haavaa silmän nurkassa. Puhumme kirjoista hetken. Sitten olemme vähän aikaa hiljaa. Mie kysyn että saiko hän hoidettua asioita kaupungilla, odottaako hän jotain. Pitää tarkistaa että veljenpoika on hengissä, sitten kun näen hänet lähden takaisin kotiin. Mutta mitä siellä kotona tekee, kun asun yksin. Miekin asun yksin, on mulla koira seurana. Silloin hänen silmänsä syttyivät ja hän alkoi puhua nopeasti: Minä vietin koko nuoruuteni elukoitten kanssa. Kun menimme Ruotsiin evakkoon, piti minun paimentaa lehmiä jotka kulkivat meidän kanssa evakkotiellä. Ne eivät pelänneet yläpuolella lentäviä lentokoneita ollenkaan! Meillä oli paljon eläimiä kun minä olin nuori. Hevosia, lehmiä, kissoja ja koiria ja minä hoidin ne kaikki ja naapurin koirankin kun olin siellä piikana. Aina kun äiti keitti lihakeittoa, joen toisella puolella asuva koira tuli joka kerta ikkunan alle odottamaan, se oli oppinut siihen että äiti aina heitti sille pussillisen jonka se vei mennessään kotiin. Joo eläimet ovat viisaita. Jopa hevoset eivät antaneet vieraiden koskea pikkulapsiin, ja minäkään en ole ikinä eläinten vuoksi loukkaantunut. Aina kun lehmät karkasivat aidasta, ne pystyi vain mennä hakemaan. Ne kerääntyivät minun ympärilleni ja tulivat kiltisti kotiin.

Hetken päästä sain puhelimesta Endan kuvan esiin: Voi että kun on kaunis! Todella kaunis! Näyttää viisaalta. On nämä nykyajan kännykät, minulla on vielä lankapuhelin. Mutta kun on tahdistin niin siinä tuntuu joka kerta isku kun soitan puhelimella, kai virta tulee siihen seinästä. En ole neljään vuoteen soittanut silläkään kapineella...

Puhuimme paljon muutakin, mutta en muista niin hyvin, että voisin ylös kirjata. Eikä tämäkään niin tarkka transkriptio ole että voisin lainausmerkkejä käyttää :D Tämä keskustelu jää varmasti minun mieleen pitkäksi aikaa, oikeesti tunsin ihan niinku ois puhunu itteni kanssa. Oli jotenkin niin samanlainen viba ja eläinrakas ihminen ja vielä paljon lukenut. Ja yksin. Siitä johdannaisena mie haluaisin suositella teille tämmöstä: Nuoret ihmiset, jos teillä on ees 10 minuuttia aikaa ja odottelette jotakin, nostakaa pää älypuhelimesta, menkää jonkun yksin istuvan vanhuksen luokse ja yrittäkää aloittaa keskustelu aiheesta x. Kysykää aluksi vaikka kellonaikaa tai puhukaa säästä, se alkaa siitä. Ihan sama vaikka suomalaiset ei puhu vieraille omasta aloitteesta tai jotain muuta sellasta paskaa. Oikeesti. Kohta ei ole tollasia ihmisiä jotka kertoo jostain mitä tapahtu 80 vuotta sitten niin kuin se olisi ollut eilen.

Harjottelu päätty ja kohta alkaa uus, tehdään silleen että teen harjotteluna tän talven ja meen sitten koulun klinikalle kun pääsen. Työkokemuksen lisäksi sain jätettyä sinne jotain konkreettista (tai onko se konkreettista kun se on netissä?) Nimittäin tein kaupungin eläinlääkärille omat Facebook-sivut!

Muuten aika on mennyt draamoja katsellessa, minusta on edelleen mysteeri että miten hemmetissä mie oon oppinu japania niin hyvin että pystyn kattoon niitä ilman tekstejä? Mie muuten näin tossa joku aika sitte ensimmäisen unen mikä oli koreaksi. Oli jääny Spotify päälle, niin sieltä musiikki sekottu uneen jossa olin sellasessa ohjelmassa kun I Can See Your Voice. (Se on muuten tosi hyvä, kattokaa, ei tartte osata koreaa, lukekaa jostaki mitä siinä tapahtuu) Jätän videon tähän, miettikääpä, osaako tuo ihminen teidän mielestä laulaa, ja sitten olkaa yllättyneitä tai saatte sanoa "mitäs minä sanoin!"



Siinä unessa mie olin siellä sellasena kilpailijana joka oli sävelkuuro, ja ne luuli että mie osaan laulaa vaikken osaa. Mie olin just kattonu jonku haastattelun missä oli iKon bändi, niin ne sitten oli siinä minun unessa se artisti joka arvaili että osaako ihmiset laulaa vai ei. Ja se oli aivan kamala se uni, ku mie oon isokokoinen niinku Suomen mittakaavassakin, niin minun "Mitä jos joskus matkustan japaniin/koreaan enkä mahu bussin penkille" painajainen oli totta. Muuten hyvä uni, mutta mie olin niinku joku jättiläinen :D

Olympialaisia on ollu hauskaa kattoa, näin k-pop fanin näkökulmasta. Tunnistelee niitä bändejä siellä aika hyvin ja tuntuu niin kotoisalta :D Ja hauskaa on ollu kattoo ku Korealle pikaluistelu on niinku Suomen jääkiekko, silleen me voitetaan, me ollaan tässä lajissa maailman parhaimmistoa vaikka ollaan pieni maa!

Endan kanssa ollaan kävelty, pakkasilla vähemmän, koska se ei mene pihaa kauemmas vaikka raahaan sen hihnassa tielle asti :D Mie katoin muuten just tosi hyvän temppututoriaalin takaperin pujottelun jalkojen välistä opetteluun, oon miettiny pitäskö alottaa se. Ja pitää muuten sanoa, mie oon ollu niin vastaan kaikkia Pedigree moskaa, Dentastixit on vitsi ja sitä rataa. Se on ihan totta. Mutta. Nyt ne teki kerranki semmosen mikä irrottaaki jotaki! Tuone klinikale tuli ilmaisnäytteitä Dentaflexiä ja stixejä ja annoin Endalle yhen flex version, siltä lähti aika paljon irti hammaskiveä. Ei toki kaikkea ja pitää tässä joku päivä käyä noi kulmahampaat putsaamassa mutta siis kun vertaa tavan detastixiin nii ihan ku yö ja päivä.

Waaaaaaa :D 2 vuoden työn tulos :D

Ja oon varmaan sanonu ennenki, mutta mie pelaan sellasta korttipeliä netissä kun Hearthstone. Mie oon aina ollu jumissa Rank 16-17. Toukokuussa tulee kaks vuotta pelaamista täyteen. Eilen mie tein yhen pakan, jota näin jonku minun vastustajan pelaavan, kun se näytti hauskalta. Mulla ei ollu kaikkia kortteja koska en kuluta rahaa tuohon peliin, joten sävelsin varmaan puolet pakasta niillä mitä oon kerryttäny. Mie kiipesin kolmessa tunnissa Rank 17 Rank 9:iin! Sillee vau, tältä se tuntuu ku voittaa suurimman osan ajasta! Ja siis en yleensä pelaa montaa tuntia putkeen, mutta pelkäsin että voittoputki menee rikki jos lopetan :D

Varmasti on jääny paljon asioita kirjottamatta, mutta oma vika ku hamstraan ne tonne luonnoksiin ja sitten ne ei mene enää tähän nykyiseen tekstiin mitenkään päin. Kuulostellaan taas parin kuukauden päästä!
(Yritän käänteispsykologiaa itseeni)

Ja näköjään minun uus päätösosio joka blogitekstiin, jossa kerron mitä oon viime aikoina kuunnellu Youtuben avulla. On mulla tässäki kuussa taas biisejä joita kuuntelen, mutta mie pistän tähän nyt ensimmäisen uuden bändin minkä löysin tänä vuonna ja ensimmäisen biisin vuoden 2018 Spotify listassa.

Uutta bändiä. Oikeen eeppinen ja tuo tanssi on aika luova ja vaikeen näkönen.




Ja vähän vanhempi bändi, mulle uus. Mie oikeesti rakastan sitä miten paljon ne K-popissa panostaa musiikkivideoihin! Ja tää jäi soimaan päähän, mikä on aina hyvä merkki.

 

Kahden kuukauden blogihiljaisuus rikki ennen joulua.

Mulla oli tollaset hiukset 2kk sitten

Enda ensilumella

Tän viikon oon ollu vähän surullinen. Siitä enemmän tässä: RIP Jonghyun

Jätkänkynttilältä otettu

Sitten tämän postauksen asiaan. Viimeks kun kirjottelin, syysloma oli just loppumaisillaan, harjottelu alkamassa. Ja nyt vuosi on tulossa päätökseen, oon ollu harjottelussa kohta kaks kuukautta... Äääh. Mutta omaksi puolustukseksi täytyy sanoa, että tuolla klinikalla on välissä tosi hektisiä viikkoja, kävelen joka päivä vähintään 7 km työpäivän lisäksi, ja tuntuu että oon menny tosi monesti nukkumaan ennen yheksää illalla.

Kesällä tuolla vietettyyn kuukauteen verrattuna oon myös päässy tekemään enemmän asioita, kuten asiakaspalvelua. Ja se on mulle se verottavin osa tuosta työstä oikeesti. Mulla on semmone mitä jotku ihmiset kutsuu Resting Bitch Face:ksi. Jos mulla ei oo tietoisesti joku tietty ilme päällä, näytän melko onnettomalta, enkä lainkaan "asiakaspalveluihmiseltä."

Mitä mie oon oppinu tuolla tähän mennessä? No toivottavasti on ainaki vähän tullu varmuutta otteisiin, näytteiden käsittelyyn... Ihmiset välittää kissoistaan enemmän kun ne täyttää yli 10, tai no ainakin ne vie niitä lääkäriin nykyään eikä laita suoraa monttuun. Kissat elää tosi pitkään. On ollu monta yli 15v kissa-asiakasta tuolla tänä aikana. Ajoittain naurahdan itselleni miten lapsineuvola-fiilis tuolla tulee kun ihmiset tuo lemmikkejään tarkistettavaksi ja rokotettavaksi.

Puhelimessa hyvin puhuminen on vaikeaa. On kivaa kun on rutiineja. Ihmeellistä kun ei ole viittä ihmistä kilpailemassa siitä että saako ottaa kanyylin irti. Tykkään siivota, en vaan kotona. Mulle ois hyötyä jonkinlaisista äänen käyttö harjoituksista. Vieläkin tuntuu niin kuin olisin enemmän tiellä kun autan... Ei sitä osaa näin listalla kertoo kattavasti. Mutta tosi paljon sisältöä elämään, ja kiva kun tuolla ihmiset jaksaa selittää jos jotain kysyn.

Tähän kuvaan kun lisää puoli metriä lunta niin
ollaan nykytilanteessa :D

Endan kans ollaan lenkkeilty. En vaan kyllä käsitä millä pyhällä hengellä mie kävelin sen pari eka viikkoa ensin pysäkiltä kotia työpäivän jälkeen ja sitte vielä lähin Endan kans lenkille! Mutta ihan ku ois tullu uudet tai no lähes uudet jalat alle kun lähdin Enda hihnassa ovesta ulos. Nyt jalat on jo vähän tottunut niin ei oo enää nii paha :D -10 astetta on Endan jalkojen nosteluraja, Winter Pad voide auttaa vähän, mutta silti prinsessa ei pysty kävelemään kylmällä maalla kauaa. Ja lunta ei voi syödä hangelta suoraa; sitä pitää kaivaa ja syödä lunta joka ei ole ollut kosketuksissa pakokaasuun tai muuhun.

Ja ilmeisesti korea on tarttunut ohjelmista ja musiikista niin paljon, että periaatteessa opiskelematta saan kaksi täysin ymmärrettävää virkettä suusta ulos ja ohjattua ihmisiä suuntaan X :D Varmaan päivä sitten tulleet turistit olivat yllättyneitä kun random ihminen jonka ne pysäyttää vastaa omalla kielellä takaisin. Thank you K-Pop. Ja tuolla klinikalla oon päässy puhumaan enkkua, sekin on ollu tosi kivaa.

Pimu kävi meillä hoidossa

Joulukatu ilman lunta

Jokailtainen valoshow matkalla pysäkille

Ja joulukin tulee ja menee tässä. En oo kyllä mitenkään laitellu sitä. Teen joululahjat tänä vuonna itte. Huomenna näätte sitte ketkä saatte :D Hyvää joulua ja Uuttavuotta 2018!

Talviolympialaisekki on tulossa!

Kahden kuukauden kuulumisia ja mieki siirryn älypuhelinaikaan

Eli tarinoita tästä kahden kuukauden blogitauon varrelta, ja maailman kahdeksas ihme joka tällä viikolla tapahtui.
Kaksi kuukautta. En oikeen käsitä miten aika on menny näin äkkiä. Vielä vähemmän käsitän sitä miksi en oo kirjottanu. Taas vaan ahisti nähä toi bloggerin kuvakekaan.
Missä sitä ollaan oltu viimeiset 2kk?

No elokuussa ei oikeen tapahtunut mitään jännää, ja syyskuussa mie alotin koulun Ylä-Savon ammattiopistossa. Nyt on kohta puoltoista kuukautta klinikkaeläinhoitajan opintoja takana! Olen kulkenut joka viikko Iisalmen ja Rovaniemen väliä junalla. Mie voisin kirjottaa jonku oman junakohtaamisia postauksen joskus, mielenkiintosia tyyppejä ja tapahtumia ja maisemia aina junaillessa tulee vastaan. Mutta eräs kerta kun odottelin vaihtoa Ylivieskassa, tuli sellanen olo että "Only in Finland": Asema tupaten täynnä, varmaa ainaki 60-70 ihmistä, se oli ihan hiljanen, eikä se hiljasuus ollu semmone epämukava. Tuli sellane olo että jos joku jostain ulkomailta näkis tän nii ne pitäs meitä outona sakkina :D

Aikasemmin syksyllä otettu

Enda ei oo ollu mulla mukana, se on ollut ulkoruokinnalla ti-to, kun ei ole vielä kylmä. Veli on käynyt sitä kattomassa. Mie olin tiistai illasta perjantai iltaan Iisalmessa sellaisessa tosi kivassa solukämpässä. Oon kyllä huomannu kuinka Enda on tottunut nukkumaan sängyssä. Tuntuu että se kaipasi aina sänkyä enemmän kuin minua :D Aina kun tulen kotiin, se hyppää ensimmäisenä sänkyyn ja nukkuu siellä pari tuntia.

Opinnot on olleet tähän mennessä tosi kivoja! Mielenkiintoisia aiheita, ja uutta olen myös oppinut paljon. Tuntuu nyt toppijakson alkaessa valmiimmalta työskentelemään klinikalla! Vaikka paljon paljon on vielä opittavaa, varsinkin verinäytteen otosta ja lääkejutuista. Yllättävän paljon on tullut tunneilla muisteltua ja ymmärrettyä näitä uusia asioita lukion bilsankurssien kautta. Ja Kannuksessa opittuja asioita on kanssa palautunut mieleen.

Mitenhän tuo minun pää toimii? Kun muistan aineiden solukalvon läpäisyt 8 vuoden takaiselta bilsan kurssilta, ja jonkun lääketieteellisen termin jostain sarjasta jota joskus vuosia sitten katsoin :D On myös tosi kiva kun on eläviä esimerkkejä ja kokeneita ihmisiä jotka kertoo klinikalla tapahtuvasta työstä.
Ens viikko on "syysloma" ja sitte alkaa työssäoppiminen siellä missä olin kesällä kuukauden työkokeilussa eli Rovaniemen kaupungin ell. Ootan jo ihan innolla että pääsee sinne!

Sitte se maailman kahdeksas ihme: Krisse 26v on hankkinut elämänsä ensimmäisen älypuhelimen :D  Mie kyllä vannoin ittelleni etten hankkis uutta ennen ku toi vanha puhelin menee rikki, mutta mokkula alkaa vetelemään viimeisiään. Ja huomasin että säästän vähän rahaa ja saan jopa 50krt (En keksiny tota lukua päästäni, oikeesti!) nopeamman netin jos hankin älypuhelimen ja uuden liittymän netillä osamaksulla. Nii ja se puhelin jonka hankin oli Huawei P lite 2017 mini. Vaikka siinä oli isoin akku niistä puhelimista mitä katoin, nii mitenhän mie totun lataamaan sitä puhelinta jatkuvasti? Tota nykystä tarttee ladata kerran tai kaks kuukaudessa! Tuleekohan minusta kauhee älypuhelinzombi jossaki vaiheessa?

Oli muute tosi kaunis ruska tänä syksynä, arvatkaa vaan ku ei ollu kameraa mukana... No toi älypuhelin ratkasee senki ongelman :D Nyt on ees niitä kännykkäräpsyjä blogiin sitte jos ei muuta! Ens maanantaina otan puhelimen käyttöön.

Palailen vielä menneeseen pariin kuukauteen jos muistan jotain tärkeää, ja itseasiassa mulla on yks asia mistä haluun puhua. Mutta nyt ollaan taas kiinni nykyajassa ja yritän saaha kirjotettua säännöllisemmin!

Mielenkiintonen limsa kaupassa :D

Ihonhoidon tehopäivä, vuoden eka mustikkaretki Endan kans ja kuvia

Kyllä tolla rupukameralla 1/10 000 kuvasta joskus vielä onnistuu :D
Vähä kontrastia vaa lisäsin

Alkoi tuossa viikon alussa iho näyttää aika kurjalle ku ei ole ollu pitkään aikaan antibioottia päällä, nii etin sitte epätoivosena kaikkea mitä sille vois tehhä. Yks mitä mie teen sitte jos jää joskus ylimäärästä rahaa, on ostaa niitä käden ja jalan maksavia kauan kestäviä koreabeauty ihonhoitopaketteja. Tai varmaan pitää löytää joku yks hyvä ja mieluiten alennuksella. Ainaki mitä oon Youtubesta kattonu nii ne toimii aika hyvin!

Mutta mitä nyt välittömästi löysin ja johon oli ainekset oli kananmunanvalkuaisesta tehty mustapäälaastari ja tein sen hunaja-suola-kookosöljykuorinnan mitä oon aikasemmin tehny. Ja kyllä se autto vähän! Ei ne kaikki vieläkään lähteny, mutta rauhoittuivat ja eivät oo kipeitä enää. Ja minun ihohuokoset on pienentyny ihan olemattomiin!

Eka rivi on maanantailta, toka rivi eilen illalla ja iso kuva tänään
puhdistuksen ja kosteusvoiteen jälkeen.

Tässä tämmönen vaihe vaiheelta listaus jos joku haluaa alkaa kans pitämään tollasia ihonhoidon tehopuhdistuspäiviä kerran viikossa niinku mie alan nyt tekemään!

1. Lämpimällä vedellä pesen kasvot
2. Hunaja-suola-kookosöljy kuorinta, antaa vaikuttaa 5min
3. Lämmintä vettä ja pesen sillä ton kuorinnan hyvin pois
4. Hieman vatkattua kananmunan valkuaista iholle, ja kuten kuvassa näkyy. Annan olla niin että kuivuu ja sitte repasen pois. Voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla.
5. Ihan vähän kasvonpesuainetta ja pesen ihon uudelleen
6. Laitan Baciron ac 5% geeliä näppyjen päälle ja annan sen vaikuttaa
7. Pesen sen pois niin kuin normaalisti pesen ihon päivittäin ja laitan kosteusvoiteen

En tiiä teenkö jotenki väärässä järjestyksessä, mutta minusta noin ei jää mitään ylimäärästä iholle eikä tukkiudu ihohuokoset, koska tuo kananmuna kiristää ja pienentää niitä.

Meän takapihalla on muinainen mansikkamaa, vielä sielä yks kasvi oli sitkeästi :D

Sitte eilen käytiin mustikassa tuolla meän takana olevassa vaarassa. Oli sielä jo jonku verran, mutta enemmän on varmaan vähän myöhemmin. Mie en jotenki käsittäny ottaa kameraa mukaan, mutta meen mie vielä monesti. Meinasin vähä eksyä mettään, mutta tiesin kyllä että kunhan kävelee vaa alaspäin nii tie tulee vastaan. Mutta kyllä sitä vähä sillee rupes hätä tuleen puseroon.

Sitte en tiiä mistä keksin, mutta sanoin vaan Endalle että "Hei, Enda mennään kotia, mennään." Niin se lähti kävelemään ihan niinku tietäis mihin se on menossa. Ja niin vain se johdatti minut suoraa sinne mistä oltiin mettään tultu. Ja mie en oo ees opettanu sille koskaan mitään tollasta :D Mutta kun se tietää mitä "mennään" tarkottaa ja tietää mikä "koti" on niin sehän on periaatteessa ihan yksinkertainen yhdistää? Mutta on toi vaan tosi jännää mitä kaikkea tietoa koirat päihinsä varastoi, ja pystyy niitä noin käyttämään!

Lenkillä Enda tietää että jos on virtaavaa vettä niin sinne saa
mennä juomaan. Se ei enää ees yritä koskea niihin lätäköihin
tai muuten seisovaan veteen vaikka ojassa :

No sitte tultiin siihen meän takana olevalle pellolle sieltä mettästä, niin Enda sai hajun jostaki ja ampaisi puolessa sekunnissa sata metriä suuntaan x. Mutta mie näin että se oli siihen meän naapuriin päin, niin menin sitten sen hakemaan sieltä kun sain kotoa haettua talutushihnan.

Siinä ois kyllä ollu aivan mahtavaa jos ois ollu kamera! Minua nimittäin ootti sielä aikamoinen näky: Poro söi heinää siinä pihan laidassa, ja Enda söi poron takana poronp*skaa :D Ihan ku olisivat molemmat laiduntaneet siinä. Poro lähti pois ku se huomas minut, ja Enda jatkoi keskittyneesti syöntiä. Vasta kolmannella kerralla kuuli kun kutsuin sitä ja näytti hyvin yllättyneeltä kun olin ilmestynyt siihen :D Endan mielestä ihan selvästi isot elukat ei oo metsästettäviä, vain pikkuelukat :D

Joku kukka pihalta, tääki onnistu ihan ok!

Ens viikola käydään Endan kans ehkä vähän reissussa. Sitä ennen pitäs saaha aikaseksi vähä siivota tätä kämppää ja laittaa puita ja jotaki.. Kääk alle kuukausi että koulu alkaa!

Video Endan kanssa pellolta ja kuvia

Sait multa horsman, se rentun ruusu on...

Ensin siitä Tokyotreat videosta minkä lupasin viimeks: Sitä ei tuu ku kuvasin sen ihan hunonosta kulmasta :D Oli altapäin ja liian kaukaa kuvattu ku unohin yhen osan alustaa joka oli viime kerrala :D Mutta hyviä karkkeja oli taas. Vaikka enpä taida enää jatkaa tuota tilausta... En mie tartte karkkeja toiselta puolelta maailmaa.

Tän kuun DYI karkki oli dinopudding :D

Ja vähän niinku sen tilalle kuvasin sitte eilisen iltapissatuksen Endan kans. Muutamia temppujaki siinä näkyy. Ei voitu mennä meän takapihalla olevalle pellolle ku oli poro siellä. Meillehän ei muuten tulla ilmoittamatta, Enda pitää siitä huolen! Kyttäystuolilla istuen :D

Ainoo missä oli molempien naamat. Enda on kunnon täti ku syylä naamassa niinku vanhoila eukoilla :D
Mie oon melkeen saanu oman värini takasin hiuksiin!

Apua kohta heinäkuukin on ohi! Mihin tää aika oikeen juoksee?

Kuulumisia, musiikista, masennuksesta ja blogikirjoitusblokista

Viime postaukselle tuli hurjan paljon katselukertoja ja kommentteja, kiitos paljon niistä! Ja en tiiä inspiroinko mie muitaki kirjottaan painojutuista, vai ohjaako face vaa mulle painojuttuja, ku näin monta kirjotusta aiheesta sen jälkeen. Ja pari uutta lukijaakin, tervetuloa! Kestäkää epäsäännöllistä päivittelyä :D

Viimeset kaks viikkoa työkokeilusta meni tosi nopeesti, ja hitsi ku tuntu että just oppi suurinpiirtein juttuja nii sitte se oliki ohi :D Mutta sen ainaki oppi että ihmiset tulee mihin tahansa sankoin joukoin jos on alennuksia. Niinku rokotusvastaanotolle. Sai kyllä olla kahtena tai kolmena kappaleena ku oli nii kiire aamuisin. Ja yks päivä tuli nii iso kuorma sinisiä laatikoita että purkasin niitä vielä unissanikin :D Toivottavasti pääsen tonne vielä sillonkin kun on koulun kautta harjotteluita!

Mie tiesin että lupasin kirjottaa jo aikasemmin, mutta en mie tiiä. Jotenki nii väsytti, nukuin ensin varmaa viikon, ton työkokeilun jälkeen. Sitte jumituin koneen äärelle ku alko sadekelit ja ku ne loppu nii oon ollu pihalla paljon Endan kans. Nyt ne ajo pellot, nii päästään sitte tonne omalle pellolle rälläilemään kun saavat paalattua. Sain muuten mökkeilevältä naapurilta heidän itse tekemää hunajaa. Hitsi ku siitä tuli hyvä kuorinta ja se on tosi hyvää teen kans. He ehtivät lähteä ennen ku sain itteni liikkeelle täältä, toivottavasti tää tavoittaa nyt heidät, kiitos paljon!



Pari päivää sitten tuli sellanen uutinen mitä en ois halunnu kuulla koskaan. Yks minun kirjoittajainspiraatioista, Linkin Parkin vokalisti teki itsemurhan. Eipä se tämäkään vuosi taida olla sen parempi julkkiksille kun viime vuosikaan. Mutta jos ihmiset oikeesti kuuntelee tota uusinta albumia, ei sitä musiikkia (josta kaikki veti herneen nenään ja haukku koko bändin maanrakoon), vaan niitä lyriikoita... En ole yllättynyt tästä ratkaisusta mihin hän päätyi. Et sie pysty kirjottamaan mitään masentavaa vakuuttavasti jos et ole itse maassa, yks iso hätähuuto koko albumi. Piilotettuna pirteän musiikin taakse. Muistelee äitiään yhdessä kappaleessa, muistelee aiempaa ja nykyistä huumeiden ja päihteidenkäyttöä, nuoruuttaan, sanoo että roikkuu reunalla monessa kappaleessa, ei voi enää pelastaa ja haluaa hidastaa muttei pysty... Kuka välittää jos vielä yksi valo sammuu taivaalta jossa on miljoona tähteä... Mie itkin niitä jo ennen tuota uutista, mutta nyt mie itken ihan tosissaan ku kuuntelen noita. Kamalaa.



Mieki oon ollu masentunu. Ihan ensimmäisen kerran jo 10-vuotiaana kun äiti kuoli. Ei mitenkään diagnosoidusti, mutta muistan vaan yhtäkkiä alkaneeni lukemaan tosi paljon ja en muista paljoa siitä seuraavasta vuodesta. Mutta jotenki tuntuu että olin niin nuori etten tajunnu olevani masentunut? Onkohan tossa mitää järkeä :D

Oli Linkin Parkilla aiemminkin masentavia ja emo kappaleita. Siksi niitä löytyyki paljon minun 2012-2014 soittolistalta Spotifysta. Muutenki se on ihan täynnä kaikkea masentavaa musiikkia. Se oli sitä aikaa kun olin tosi masentunut. Ei mulle sillonkaan diagnosoitu sitä tai mitään, mutta ei se ole normaalia jos ei pysty nukkumaan tai nukkuu liikaa, näkee painajaisia joka yö, syö vaikka ei oo nälkä täyttääkseen tyhjyyttä... Lukee kirjoja itsemurhista ja mielisairauksista, katsoo surullisia elokuvia minkä kerkeää... Menin vähän niin kun "pois päältä" kun isä kuoli. En tiiä mitä sitä ois tehny jos en ois ollu Kannuksessa ihmisiä ympärillä ja ei ois ollu koiria. Kestin mie muutaman kuukauden tolleen puolivaloilla, sitte yks päivä ku piti mennä kennelvuoroon ja kesäloma olis alkanu nii mie aloin muistaakseni ruokalassa itkemään että en mie jaksa. Vähä tosiaa hämärän peitossa koko vuosi. Sinä kesänä mie en käyny missään tai kenenkään tykönä, olin täällä ja koulutin koiria pihalla. Rauhotuin ja hain itteni suurinpiirtein takasin.



Sitte kolmas masennuskausi tuli toissavuonna, olin melkeen yksin kokonaisen vuoden. Vähän oma vikahan se oli kun erakoiduin tänne, mutta en mie tiiä. Se oli sillon ku olin painavimmillani. Sitte Miki piti laittaa pois sen vuoden lopussa. Sillon en menny pois päältä, vaan vähän niinku päin vastoin. Mie itkin kolme päivää putkeen ja sen jälkeen ajattelin että ei, minun pitää nyt tehä jotaki. Aloin lenkkeileen kunnolla Endan kans. Aiemmin oltiin hidasteltu ihan huomaamatta, kun Miki oli hidastunut vanhemmiten. Lenkit nopeutu ja aloin kattoon mitä söin. Sitte alkoki työkokeilu navetassa ja tää blogi kesäkuussa.

Nyt on kaikki tosi hyvällä mallilla ja menossa etteenpäin! Sain tehtyä yhen bucket list jutuistani, kun julkaisin kirjan, josta runovideo tossa alla. Löysin jotakin mitä haluun tehdä, pääsin kouluun, oon saanu pari uutta kaveriaki, uuden harrastuksen k- ja j- popista ja aasialaisista draamoista... Ja koska en taas tiiä mihin mie laitoin kameran niin pistin tähän postaukseen tekstin väliin videoita joita voitte katella ja kuunnella :D Toi eka on nykynen kappale jota kuuntelen repeatilla, toivon että se voittais, ku kaikki on kohallaan tossa biisissä ja koreografiassa ja videossa. Mutta ei ne voita ku EXO tuli tässä kuussa takasin. Toka on Linkin Parkia niin kuin aiheeseen sopii. Kolmas on eka k-pop biisi ja bändi jota fanitin sillon 4kk sitten kun kaikki alko... Hitsi ku aika vaan menee :D



Mulle tuli viimene Tokyotreat box, pitää kuvata siit video ja laittaa tänne, se vois olla vaikka seuraavan kirjotuksen pääaihe.

YSAO klinikkaelho koulutus täältä tullaan & ekat viikot kaupungin eläinlääkärillä

Ensin tämmönen ilonen ilmotusasia: TÄTTÄRÄTÄTTÄTTÄTTÄÄÄ Mie pääsin opiskelemaan klinikkaeläintenhoitajaks! Nytpä tietää mitä tekee sitte syyskuusta alkaen seuraavan vuoden ja 3kk.
Siellä kun on niitä lähijaksoja nii aattelin ne majailla koulun asuntolassa jos vaan sieltä sellasen paikan saa että koiran voi ottaa mukaan myös. En oo vielä oikee kerinny ottaa selvää, ku ollu muuta ajateltavaa just nyt. Syyskuussa Iisalmi siis kutsuu.

7.6 alko mulla työkokeilu Rovaniemen kaupungin eläinlääkärillä. Kesä myös tuli samoihin aikoihin, ja ei oo kovin montaa päivää kahen viikon aikana ollu jotka ois ollu alle 20 astetta plussalla, ees jossaki vaiheessa.
Ensimmäisen viikon olin ihan öö aapisenlaidalla.
Rankkaa se on toiki hoitotyö, ja jos joku ois sanonu 6 - vuotiaalle Krisselle että eläintenhoitajan työ on 80% siivoamista, oiskohan ollu niin kova hinku tälle alalle koko elämän? :D
Paljon uusia juttuja on tullu opittua, ainoa mikä mulla nyt harmittaa on se että minusta on tullu kauheen hajamielinen. Ihan ku päässä ois reikä josta osa vastaanotetuista tiedoista valuu samaa tahtia pois kun sitä tulee sisään. Ei ehkä se vaan on ihan toi silkka tiedon volyymi mitä pitää käsitellä joka päivä. Tuollaki saattaa olla 3 lääkäriä ja vaan kaks hoitajaa ja kun on kaikilla potilaat ja pyykkiä ja instrumentteja pessä ja lähetysten purkua jne. ja ku vasta oikeestaan opettelee miten noi kaikki jutut toimii... Mutta on sitä jo paljon parempi kun mitä sillon ekalla viikolla 

Painokin on pudonnut melkeen 6kg. Oon taas kävelly ihan kivasti: Aamuisin koiran kans, joskus bussipysäkille, mutta ainakin joka aamu keskustasta sillan yli työpaikalle. Tulee vähintään 4km siinä joka päivä. Sitten olen koko päivän jaloilla 6h, ei tuolla paljoo kerkeä istuskella.
Sen jälkeen kävelen työpaikalta keskustaan bussille, ja kun pääsen kotiin niin lähden Endan kans lenkille. Siinä tulee 5-6km. Ehkä ei tuu tänä vuonna jäätelö/muukesäherkku mahaa :D

Sitten vähän surullisempi ilmoitus, nimittäin Neville-kani ei enää ole meillä. Mie menin oikeesti jotenki sekasin kolme kuukautta sitte ja katoin melkeen 24/7 vaa K-poppia ja draamoja, samalla unohtu ne Nevillen vinoon kasvavat hampaat joita olin viilannu joka viikko ainaki kerran että eivät kasvais mitenkää huonosti. No unohin sitte ihan kokonaan ne hampaat, kun alkoi työkokeilut Edurolla ja tuolla ell. Ja kun ei se lopettanu syömistä ja juomista missään vaiheessa niin huomasin ne vasta kun alahampaat ei enää mahtunu suuhun ja alkoivat kasvaa silmissä. Sitte mie ajattelin että no se on muutenkin niin paljon yksin kun on ainoa pupu ja minun kylppärissä, ja se ois pitäny taas varmaa rauhottaa että ois saanu ne hampaat kunnolla, niin pistettiin Neville sitten pois. Oli se meillä jo toisela jatkoajalla ja tuli sitä melkeen vuosi kokeiltua kanin omistamista. Ei minusta mitään pupuihmistä tullu, mutta kiitos Nevillen en enää tyyliin pelkää niitä :D Ja en tiiä ehkä joku tästä suuttuu, mutta luulen että oisin sen muutenkin (vaikka noi hampaat ois pysyny hyvänä) laittanu sen tän kesän jälkeen pois. Vaikka se oli sisäsiisti kani, niin kyllä se silti levitti purua ympäriinsä ja sotki. Ja piti siihen käyttää paljon aikaa, kun se on tosiaan ainoana pupuna ollu.

Enda muisti meän kantoleikin heti ja meni ensimmäisen kannon päälle jonka bongas :D

Endan kans olen nyt yrittäny tehä töitä sen rähjäysongelman kans. Ja siis ei siinä muuta ongelmaa ole, kun että jos toinen koira ääntelee jotenkin silleen että Enda tulkitsee sen itseensä kohdistuvaksi, niin sillon se rähjää. Jos toinen koira on hiljaa, voin mennä sen kans vaikka ihan vierestä. Pelottaa mennä kaupunkiin joka on täynnä pikkuräksyjä, ne jotenki ääntelee kaikki niin omituisesti Endan mielestä :D Pitäs ehkä uskaltautua käymään Endan kans koirapuistossa, kun keskustan lähelle sellanen on kerran tullu. Muuten oon juoksuttanu sitä pellolla (en ny enää kun heinä alkaa olleen pitkää) ja kävelty metsässä hihnassa. Mutta huomaa kyllä kun se juoksentelee yksin tai pallon kans ympäri, että ois se koirakaveri kiva!

Viime sunnuntaina kävin rippijuhlissa

Mulle tuli taas se TokyoTreat Box. Mutta mie pöljä aukasin sen yks päivä töiden jälkeen ku oli väsy ja nälkä, nii jotenki se koko laatikko katos minun suuhun alta aika yksikön. Enkä ehtiny paljoo kuvailla siitä mitää videoita :D Miksei täällä oo mitää katkaravun makusta sipsiä tai muuta suolasta, ne on aivan äly hyviä! Sitte tuossa oli varmaa yks kaikkienaikojen lempparikarkki mitä oon missään syöny. Sellane että sitä pitää imeskellä, ja eka kerros on sellasta vähän niinku limsan happo suhisee suussa tyylistä, toka kerros on sellane sileä kova karkki josta liukenee nestettä ja keskellä on nestemmäinen eri makuinen sisus, joka ei ole nestemäinen jos sen karkin vaan purasee rikki. Jotenki ihanaa ku japanilaiset pistää noin paljon ajatusta jopa karkkeihin. Ja kiivin makuinen Fanta oli kans tosi kiva!

Sitte sopivasti juhannukseksi täällä laski lämpötilat melkeen nollaan ja alko satamaan. No eipä huku nii paljoo ihmsiä :D Harmitti yks päivä tällä viikolla, kun kävelin aamulla veljen tykö että lähetää töihin, niin pellolla josta kävelin ohi oli alle 20m päähän kauris synnyttäny vasan. Ja se oli tietenki se päivä kun ei sattunu kameraa mukaan, joten en saanu kuvaa siitä. Kun ajettiin siitä muutaman minuutin päästä ohi, niin se emo oli varmaan hoputtanu sen siitä metsän reunaan.

Viikon pakkomiellebiisi näin lopuksi, olkaa hyvä:




Tsemppiä pojat, kyllä te tällä kertaa voitatte!

Kuulumisia, TokyoTreat monthly box 1. ja talviturkin heitto - videot

Humps taas meni kaks viikkoa! Kyllä täällä on paljon lumet sulanu, mutta on sitä vieläkin! Eli olin oikeassa ku kuukausi sitten sanoin että kesäkuussakin vielä on :D
Mie pääsin sinne Rovaniemen kaupungin ell. työkokeiluun ainakin kuukaudeksi, ja sain vielä SOLin astianhuoltajaks ja lastenkaitsijaks myöhemmin kesällä ja kesän jälkeen keikkatöitä. Katotaa mitä ton kuukauden jälkeen tuolla eläinlääkärillä minusta tykkäävät. Ja vielä oottelen mitä ne sieltä YSAOsta sanoo.

Mie löysin korvikkeen sipseille! Lehtikaalisipsit!

Ollaan harjoteltu Endan kans koiratanssitemppuja, se ois muuten ok, mutta mie oon oikeesti ihan ku puupökkelö, vaikka oon yksinkertaistanu yksinkertaistamisen päällekin niitä mitä teen itte siinä. Sitä videota saatte siis oottaa, mutta on mulla nyt parikin videota mitä oon saanu tänne blogiin kuvattua.

Alotetaan vaikka tosta TokyoTreat boksista. Siinä on siis sellanen idea että kerran kuussa tulee paketti jossa on kaikkia kivoja japanilaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nyt pitää sellane sanoa ennen ku katotte ton videon: Toi on minun eka vlogityylinen video 7 vuoteen. Olin siis sellane mitä nykyjään kutsutaan tubettajaks vuonna 2009-2010. Mutta minun videonlaatu oli surkee ja en mie jaksanu oikeen pitää sitä yllä niin poistin sen kanavan. Mutta puhun siis enkuksi tällä videolla varmaan kun olin tottunu ne minun muinaiset vlogitkin tekemään enkuksi. Seuraavan teen suomeks ja laitan tekstit, oli tää semmosta sönkötystä :D



Ne karkit ja snacksit oli oikeen hyviä, varsinki se sakura KitKat! Ja ei ollu ku kaks mistä en oikeen perustanu. Se gummyworm(mitä ne on suomeks en vieläkää oo ettiny tai tiiä) oli kyllä aika järkky niinku varmaa ilmeestä näkee. Ehottomasti oikeen kiva ostos. Enda oli niin hassu tossa videolla :D

Tänään on merkittävä päivä. Olen nimittäin joka vuosi 12 vuoden ajan käynyt aina 1.6 heittämässä talviturkin. Tänään oli tosi lähellä etten menny, mutta koska olen ilmeisesti sekasin niin menin kuitenki, ja otin oikeen videotaki siitä :D


En tiiä mitä toivoin saavuttavani tolla käsien läpyttämisellä, ainaki se oli huvittavan näköstä :D Tuntu ihan ku sydän ois hakannu miljoonaa ja pysähtyny ku menin tonne veden alle. En muista että ois ollu näin kylmää ikinä, aina on pystyny sentää muutaman vedon uimaan.

Sitten mie haluaisin lopuks kertoo pari ihmiskohtaamista mitä tuolla kaupungilla on tullu vastaan ku oon nyt siellä pyöriny. Ensin näin sellasen tyypin yks päivä joka pyys soittaa äidilleen. No seuraavana päivänä satuttiin yhtä aikaa kauppaan ja se alko siellä ihan ympäripäissään kyselemään ihmisiltä että saanko soittaa äidille... Huhhu.

No sitte tänä tiistaina ku olin käyny kirjottaan sen työkokeilusopparin, niin keskellä sitä kahden kauppakeskuksen yhdyskäytävää yks vanha harmittoman näkönen mies (harmaa parta, ryppyjä ja pipo päässä) katto minua sen näkösenä niinku hänellä ois jotaki asiaa.  Mie pysähdyin ja hän sanoi: "Ystävä, (tässä vaiheessa tiesin mokanneeni ja pahasti, seojokuhörhöseonjokuhörhö) saanko toivottaa sinulle taivaanisän siunausta, taivaanisän siunausta...." Ja mie lähin varmaan nopeammin kuin ikinä mistään :D Ei sillä että minulla olis mitään uskontoja vastaan. Mutta ton ensimmäisen sanan jälkeen sen miehen silmistä purskahti kyyneleitä, ja hän itkien toivotti mulle tuota siunausta :O  Ja en tiiä oonko lukenu liikaa jotaki fantasiaa ja sekotan sen nyt tahallani todellisuuteen, mutta tuli mieleen joku ennustajaukko joka näki jotaki kamalaa minun tulevaisuudessa > koki tarpeelliseksi toivottaa mulle siunausta? Kauhee kun vieläki karmii selkäpiitä, kun noin ajattelee :D

Ens viikolla alotan siis siellä eläinlääkärillä, että kattoo millon ois seuraava päivitys ja mistä aiheesta myöhemmin.

Kuulumisia ja mie en enää osta kuorintavoiteita!

Mennään nyt ensin siihen että miksi en enää osta kuorintavoiteita. Mulla on ny viikon tai vähä yli ollu outo iho kasvoilla. Tosta silmien alta ja ottasta varsinki; hilseilly ja kuiva. En tietenkää oo kerinny/jaksanu pyörähtää kauppaan mitää kuorintaa tai maskia ostaan. Mutta tänää meinas viimein lähtee järki ton kans nii Googleen kävi etsivän tie. Ja katos vaan, ku löyty tällänen ohje:

Itse tehty hunajakuorinta koko vartalolle

annostus kasvoille

1 rkl kotimaista hunajaa

1 rkl kookosöljyä

1 tl hieman karkeaa suolaa

 

(Kokonaan ja tarkemmin itse tehdyistä kuorinnoista täällä mistä ohjeen löysin.)

No ei ollu kookosöljyä, mutta laitoin ihan tavallista jotain hajutonta ruokaöljyä. Ehkä se kookosöljy on terveellisempää tai enemmän iholle tarkotettua, mutta aattelin että öljypohjaisuus siinä se pointti on. Ens kerralla sitte. Nimittäin kun mie tota käytin nii päätin siltä istumalta, että en enää osta kuorintavoiteita. Aivan siis älyttömän hyvä ohje! Ei oo jälkeekään kuivasta ihosta.

Hitsi, kun en älynnyt ottaa mitää ennen ja jälkeen kuvia! Sori, lifestylebloggauksen aloittelija täällä hei :D Mie oon blogannu 10 vuotta 90% pelkkää koiraa, nyt ku yrittää liuttaa sitä ees 75% koiraan niin on vaikeeta!

Mulla ei oo ollu lenkeillä hirveesti kamera mukana nii ei oo koirakuvia yhtää!
Pari maisemaräpsyä Saukko-ojasta löysin.

Mitäs muuten sitten? No, minun kirjablogia oon lähinnä päivittäny. Vahannu jääkiekkoa (NHL ja mömmärikisat) ympäri joitaki vuorokausia... Hmm, Endan kans ollaan käyty lenkeillä ja hiottu koiratanssitemppuja. Ihan kohta on yks iso osa semmosessa kunnossa, että kehtais kuvatakki! Mie vaan näytän edelleen norsulta posliinikaupassa nii ootellaan vielä vähän :D Muuten ollaan lenkkeilty ja katottu ku kevät tulee etanan vauhtia. Oikeesti, täällä on vieläki lunta ihan reilusti! Ainaki meän pihan ympärillä ja muutenki metsissä.

Missattiin mätsäri, mikä vähän harmitti. Zooplussan paketti tuli, ja Enda sai ruokansa ja puruluunsa. Neville ruokaa ja uuden heinätunnelin. Neville on siis kani, joka tarttu mukaan työkokeilupaikasta viime syksynä. Tuolla se edelleenki on ja syö. Oon mie yrittäny vaihdella ruokintapaikkaa ja antotapoja, että ees jotaki jännitystä senki elämään. Lämpenis vielä vähän nii se vois vaikka mennä tuohon toiseen koirantarhaan asumaan ulos, niinku se oli viime kesänki, mutta siis omassa kotonaan.

Nyt oottelen jännityksellä mitä ne sieltä Ylä-Savon ammattiopistosta sanoo kesäkuukausina kun ilmoittavat, että pääseekö sinne kouluun vai ei. Ja toinen lähempi ootettava asia on tonne Rovaniemen kaupungineläinlääkärille työkokeiluun pääsy. 

 

 

Enää tää viikko Edurolla! I will survive! (Ihan homeessa koko talo, ja tullu täsä loppua kohin oireita) Kauhia kohta on kesäkuu!

Meillä on varmaan lunta vielä kesäkuussakin...

No ei, on se paljon sulanu. Mutta on kiva ku tulee tuosta hiekkatieltä meidän pihatielle, niin ihan ku astuis johonki talvimaahan :D Tohon ei paljoo aurinko paistele niin lumi sulaa tosi hitaasti.
Toukokuuhun vaihdos meni kaverin tykönä Endan kans. Oikeen rauhallinen vappu, mutta kelit oli vähän mitä oli nii ei ollu välikskään juhlia sen erityisemmin. Kyllä koirat muuten muistaa pitkään jotaki mitä ne on oppinu hyvin! Siellä kaverin tykönä postinjakaja antaa vissiin kaikille reittinsä koirille keksejä. (Ihana :D) Sitte se anto Endalleki ku me satuttiin siihen. Endapa sylki sen keksin ensin pois, vaikka mie näin että se todellaki halus syödä. Sitte mie muistin: oon opettanu sen olemaan ottamatta vierailta mitään. Ku käytiin Kannuksen aikaan sielä veljeskodilla, ja karvakaverien testissäki on muistaakseni joku "älä ota lääkkeitä vanhukselta" kohta. Ja sama homma tiellä olevien ruokien kans. Se saattaa ehtiä ottaa sen suuhun, mutta kyllä lopulta käskystä tiputtaa, olkoot vaikka mitä lihaa ja herkkua.

Omia koulutus  -ja työjuttuja sen verran että ei tullu Tampereelle pääsykoekutsua, ei klinikkaeläinhoitajaks eikä media-alalle johon vähän viimetingassa laitoin hakemuksen. Pistin nyt hakemusta Ylä-Savon ja Amiedun klinikkaeläinhoitajalinjoille. Katotaan jos niistä tärppää. Muuten oon ettimässä nyt kesäksi työkokeilupaikkaa/kesätöitä. Niitä ei oo vielä kuulunu.

http://itseolenkuinsusi.wordpress.com

Muuten oonki sitte saikannu Zooplussan kans. No vähän oma moka se oli. Ku katoin että tilaus tulee laskulla, mutta se oiski pitäny maksaa pankkisiirrolla, niin se sitte peruuntu ku en huomannu. Se meän ruokaki oli loppunu Siinä välissä varastolta. Bozita Robur oli uusiutunu ja on pienentäny säkkikokoa. En tykkää kyllä yhtää... ("I don't like change, big rage" :D) Se reseptiki on muuttunu, saa nähä mitä Enda sanoo siitä. Mutta näytti ainaki omaan silmään menneen parempaan suuntaan.

Alitajunta vissii yrittää lähettää jotain merkkejä, ku ostin sitte marketista Endalle jotain sapuskaa hätävaraks jos se kovin kauaa vielä maailmalla seikkailee tuo meän paketti. Nii siis otin vaan jotaki hyllystä enkä kattonu sen kummemmin; no sehän oli sitte penturuokaa! Sillee VINK VINK :D

Mie meen jotenki sekasin näistä pääsiäisistä ja vapuista ku ne tulee arjen tielle :D Tiistaina olin ku nukkuneen rukous. Jos en ois ollu niin täpinöissäni minun kohisten valmistuvasta runokirjasta ja kotisivuista ja muista jutuista, oisin varmaa nukahtanu Edurolla koneen ääreen. Nukuin mie bussissa. Meinasin jäähä autonki alle sillon iltapäivällä, ku olin nii pää pilvissä unosten jäljiltä ja ylitin tietä pysäkiltä. Oli siinä puol metrii väliä, mutta maatierajotukset on jo satasessa nii kyllä sitä vähä säikähti :D

Sitä meän koiratanssivideotaki oon suunnitellu ja yrittäny tehä koreografiaa. Hitsi, mie oon jotenki valinnu vaikeen koreografian tai jotaki. Oon ihan hiestä märkä ku se loppuu. Tai todennäkösempi selitys: en oo ikinä tanssinu, missään. Pitääki yhtäkkiä liikuttaa esim. käsiä, vartaloa ja jalkoja yhtä aikaa johonki suuntaan. Ei voi vaan kävellä tönkkönä niinku tokossa. Tosin se miten mie kävelin sillon ku Mikin kans kisattiin oli jo ihan uuden tasonen tönkkö :D Ai että siitä tulee hieno siitä videosta, pitää vaa opettaa Endalle pari uutta temppua, kuten esim. liikkumaan käskystä eri suuntiin etänä. Mie taidan spoilata ens kerralla yhen tempun, jos Enda oppii sen niinku mie oon visualisoinu.

Vielä ku voittais lotossa että saa kunnon kameran jolla kuvata! En millään haluais 5 vuotta vanhalla pokkarilla säätää sitä. No jospa välttämättömyydet tulee ensin. Mie oon venyttäny ja vanuttanu enkä ole ostanu uunia vaikka se on kohta vuoden ollu rikki :D Ku levyt toimii nii ruokaa pystyy tekkeen, miksi vaivautua... Tässä kuussa mie ostan sen uunin! Yritän kytätä nyt niitä liikkeiden näytekappaleita, saattaa saada aika kivan uunin monen sadan euron alennuksella.

Kauhee, enää viikko täällä Edurolla jäljellä! Joku on taas painanu jotain pikakelausnappia...

Laktoosittomien Skyr - rahkojen loppuarvostelu, blogin uusi ulkoasu, koiratanssia?! ja muita kuulumisia

Olin tässä kuussa mukana Hopottajien Laktoosittomat Skyr - rahkat kampanjassa. Meinasi unohtua koko hopotus, ku mie vaan söin ne enkä kirjottanu siitä heti :D Mutta nyt mie aattelin kirjottaa vähän mitä niistä olin mieltä.
Ensinnäki tykkään tosi paljon noista pakkauksista! Se sininen kansi on nätti ja kuvat pakkausten kyljessä houkuttelee ostamaan. Se on myös tosi kätevää että lusikka on samassa, voi vaan sitten ostaa kaupasta ja syyä vaikka heti.

Mauista minun suosikkeja oli veriappelsiini ja mansikka-banaani, olen jo ostanu omilla rahoilla niitä pari purkkia! Mie odotin eniten wanhan ajan vanilijaa, kun yleensä syön ja testaan kaikkea vanilijan makusta ihan omasta takaa. Mutta tämä Skyrin wanhan ajan vanilija oli kyllä pieni pettymys. Vähän sama ero kun vanilija ja vaniliinisokerilla, jälkimmäinen maistuu siltä että se on tehty keinotekoisesti. Mango-meloni oli vähän mitäänsanomaton maku, tai siis että ei se oikeen jääny mieleen. Kaikenkaikkiaan oikeen hyviä välipaloja, pitää kattoa jos leipois jotaki näitä käyttäen, varmasti antavat hyvää makua leivontaan. Tekis vaikka rahkapullia, kun nää on vielä paistonkestäviäkin.

Sitte tää blogin uus ulkoasu! Se on parempi nyt eikö vaan? Sain yhen kommentin viime postaukseen, innostuin heti värkkäämään tän ulkoasun kans, ja tällanen siiitä sitte tuli! Otin noi somenapit täältä. Mie en jotenki ite tajunnu, että se tumma entinen ulkoasu oli aika huono luettavuuden kannalta. Tykkäsin vaan ku se oli tosi violetti, joka on nykynen lempiväri :D Siksi mie toivoisin enempi kommentteja näihin minun juttuihin. Omille virheilleen, puutteilleen ja sille mikä on hyvä suunta menee niin sokeaksi. Ei sitä vaan yksin näe.

Mitäs meän elämään sitte muuta kuuluu? No mie oon nyt kulkenu Edurolla ja kirjottanu lehtijuttuja, puuhalillu blogin kans ja sujuvuuslukenu muitten juttuja. Ne minun kirjoittamat jutut tulee myös tähän blogiin myöhemmin. Sitte mie olen valmistellu sitä minun runokirjaa (markkinointia ja muuta), ja kyllä se ens kuussa tulee kirjakauppoihin ja kirjastoon! Äääk :D

Enda tykkää nyt paljon enempi lenkkeillä ku tien varret on sulanu, (vaikka se yrittää kokoajan tulla takasin toi lumi joka on sulanu) ku on nuuskittavaa ja eläinten hajuja paljon enempi. Sitte mie aattelin alkaa sen kans treenaan koiratanssijuttuja, ihan vaan huvikseen. Tuli idea, kun kuuntelin Monsta x - Beautiful biisiä ja luin tätä blogikirjotusta samaan aikaan :D
Ei me varmaankaan kilpailemaan lähdetä, mutta videon mie saatan kuvata kun esitys on siinä kunnossa, että sen kehtaa muille näyttää.


Vapuksi ei ole mitään suunnitelmia, se on taas sellanen juhlapyhä minkä ympärillä olevaa hypeä en tajua sitten millään :D EHKÄ mennään mätsäriin, mutta todennäkösesti ei oo kyytiä eikä halua mennä. Meen ehkä mielummin siihen joka on toukokuun 13. päivä. Se oiski jännää, viiden vuoden mätsäritauko päättyis. Enda on viimeks ihan kakarana käyny mätsäreissä.

Ja hei älkää nyt hiiesä tottuko näin tiheään postailuväliin, ei tule todellakaan jatkumaan! Ens kuussa ei varmasti ole kokoajan kuustuntisia päiviä aikaa/kärsivällisyyttä puuhailla blogin parissa :D

Ensimmäinen viikko Edurolla, Mikin muistosivu ja yksi unelma toteutuu!

19.4.2017

Yritin ottaa yhteiskuvaa, yleensä se menee
näin, mutta lisäksi...

Noniin nyt alkaa olla ensimmäinen viikko Eduron media- ja viestintäpajalla takana päin. Ensimmäisenä päivänä tein listan siitä mitä sitä tekis tulevan kuukauden ajan. Ja en tiiä teinkö liian helpon listan vai mitä ku viikon jälkeen siitä on jo 1/3 tehty :D Pari ekaa päivää mie värkkäsin tän blogin ja sen näkyvyyden kanssa: luin vähän blogin hakuoptimoinnista ja sovelsin mitä netistä löysin. Sitten oon yrittäny ettiä uusia paikkoja missä tätä vois mainostaa, mutta eipä niitä paljoa löytyny. Yritän mie nyt vähän parilla foorumilla aktivoitua, jos se vähän tois lisää näkyvyyttä.

Tossa kun opiskelin niin katoin sitte miten minun vanhat blogit on tällä saralla pärjänny. Ja siis yllättävää, että näillä nykysillä teksteillä on keskinmäärin enemmän katsojia kun mitä vanhan blogin teksteillä. Tai no ei yllättävää vaan ihan odotettavissa, kun nyt mainostan tätä blogia facessa ja blogiportaaleissa enempi. Mutta vanhaa blogia on haettu enemmän Googlessa ihan ilman mitään hakuoptimoinnin yrityksiäkään. Ehkä kirjoitin mielenkiintoisista/haetuista aiheista (eläintenhoitajaopiskelijan elämää, uus pentu tuli taloon), ja sheltti on suositumpi rotu ku nahka, niin sekin varmaan toi lukijoita enempi. Pitäs varmaa hommata se pentu niin ihmisillä ois taas jotaki luettavaa :D

Kamerassa meni joku ihme asetus päälle ja
niistä tuli tällasia

Ku kattelin noita vanhoja blogeja niin eihän sitä voinu olla muistelematta Mikiä. Otin sitten itteä niskasta kiinni ja kirjotin vihdoin jotaki tonne Mikin muistosivulle. Kamala miten vaikeeta voi tekstin kirjottaminen yhtäkkiä olla! Ja huomasin yhen tosi jännän jutun tuolta vanhasta blogista. Nimittäin Miki osaa - sivulla on 282 602 Google+ painallusta! Ja Mikin omalla sivullakin 235 ja Blogin valituissa paloissa 402! Toki toi blogi on ollu pystyssä yli 6v, mutta silti varsinki toi eka numero on ihan järkyttävä! Miki ollu vahingossa internet famous, tai minun tietämättä ainaki :D

Google+:sta tuli mieleen, että kun päivitin sinne profiilia niin en löytäny yhtään yhteisöä sileäkarvaisille collieille, joten mie tein Smooth Collie yhteisön! Pliis liittykää siihen, mie oon ainoa jäsen :D

Sitte mie olin blogin värkkäämisen kans ainaki toistaseksi valmis. Katotaa vielä mitä projektia tähän keksis tän kuukauden aikana. Seuraavana listalla oli sitte runokirja, jonka oon halunnu tehä jo vuosikausia. Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä kun julkasin ekan runoni netissä, joten oikeen sopivasti sattu. Jännää ku pystyy laittaan raksin yhteen bucket list kohteeseen. Mutta siitä sitte enempi ku valmistuu.

No yks sentää suht onnistunu!

Ennakkotilauksia otan vastaan, multa saa vähän halvemmalla ku sieltä Books on Demand - kaupasta, tai ilmaseksi jos oot tarpeeks läheinen ihminen :D Vähintään 25kpl pitäs saaha menemään niin tulis eka painomääräalennus voimaan! Tää näyttää nyt kauheen rauhalliselta näin kirjotettuna, sisällä mulla kuulostaa suurinpiirtein tältä: "VOIAPUARUNOKIRJAASDFGHJKL!!!!!!!!" Mutta joo ootelkaas sitä tässä lähiaikoina.

Enda on tottunu taas päivisin olemaan kotivahtina, ja iltaisin ärsyttämään minua kunnes mennään sinne lenkille eikä maata sängyllä meritähtiasennossa :D Ja pääsiäisenä se tunnollisesti herätti minut kuuelta niinku kello oli soinu arkena, sille synty rytmi nopeemmin ku mulle!

Sitte on vielä yks juttu mitä mie viime aikoina oon panikoinu. Viime vuona näihin aikoihin tuli kutsu Ahlmanin haastatteluun. Ei ainakaa vielä kuulu, mutta kaikki on ristissä mitä ristiä voi, että pääsis sinne.

Mahtiankka ja pyykkivuoren valloitus, erakkoelämä päättyy

Otsikko kuulostaa joltain viisvuotiaille suunnatulta sadulta, mutta menköön :D Olinhan mie tilannu Endalle lahjan vähän myöhässä, unohin sen vähän ku tuli vaa yks viesti kännykkään, että paketti on saapunut...

Ankka joka kuulostaa possulta

Mie ostin ton pienemmän version ku Enda oli viis kuukautta, yks Endan lemppareista vieläki. Ja kuten kuvasta näkyy niin sillä on selässä avanne + Enda on syöny siitä täytteet, niin ajattelin että pitää sille kohta korvaaja hommata. Olin niin ilonen ku bongasin ton Kärkkäiseltä :D En vaan yhtään tajunnu minkä kokonen toi on ku netistä tilasin, ihan järkyttävä :D

Sain tällä viikolla haettua viimein Skyr - rahkat Hopottajien testiä varten, pitää vaa hakee vielä toi yks maku jostaki, sitä ei ollu hyllyssä yhtää kappaletta. Aattelin syyä sitte rentikkäästi töissä lounaalla!

Kävin taas viikonloppuna Endan kans vahtiin kaverin lapsia, ja voin nyt sanoo etten haluais nähä pyykkikonetta ku hamassa tulevaisuudessa :D Oi että yksin on helppoo ku tulee vaan yks koneellinen viikossa. Mie en ees tiiä miten monta tuntia mulla meni ku purkasin lasten pyykkivuoren sillä aikaa ku kaveri oli hääpäivää viettämässä. Mutta oli se jotenki oudon tyydyttävää nähdä, ku se pyykkikasa pieneni ja vaatteet pääty järjestyksessä kaappeihin :D Miks ei voi omassa kotona tulla ikinä tollasta inspiraatiota?

Tällä viikolla päättyy minun k-pop erakkoelämä, ku alkaa työkokeilu Edurolla mainos ja mediapajalla. Lehdentekojuttuja luvassa, kuulosti ainaki mielenkiintoselta. Toivottavasti saa hyödyntää tätä kymmenen vuoden pientä blogiharrastusta :D

Kaikkien blogipäivitysten äiti - Kukamitämissähäh ja Hopotuksia

Enda Helmikuu 2017

Siinä ne sulassa sovussa lenkin jälkeen

Tuota nooin, ei tässä näin pitkää taukoo pitäny pitää, nyt on sitte kahen kuukauden asiat kirjottamatta tänne. Mutta jotenki ku aina näin ton bloggerin kuvakkeen nii tuli sellane kauhee ahistus, ku ei oikee oo mitää tapahtunu. Ja vaikka oliski nii se oli nii pientä, että kehtaako siitä ny kirjottaa omaa postaustaan... Plus mie putosin Youtubessa semmoseen syvennykseen että en oo vieläkään sieltä täysin ulkona, mutta siitä tossa myöhemmin.
Toisaalta helmikuu ei ollu mitenkään tapahtumarikas, kävi meillä Pimu hoidossa pari yötä. Se oli kyllä yllättävää miten Enda anto sen mennä täälä niinku se tahto. Jopa nukuttiin kaikki samassa sängyssä yöt! Ja siitä huomas lenkeillä että Enda tykkäs hirveesti ku oli toinen koira mukana. Pimu vaan ei pysyny hetkeäkään täysin paikoillaan niin kaikki yksittäiskuvat mitä mie yritin siitä ottaa on ihan tärähtäny :D

Maaliskuun alussa päästiin mukaan Hopottajien Purina Beyond Simply 9 koiranruokatestiryhmään. Se oli yllättävän hyvä ruoka, vaikka kyllä sen haisto että vähän yli puolet on viljaa. Endalle piti syöttää kaksinkertanen määrä omaan ruokaan verrattuna, että se jotenki pysy lihoissa. Mutta siis maha oli sen vähän yli viikon tosi hyvä, ja Enda selvästi tykkäs siitä ruuan maustakin. Ja se pakkaus oli oikeen kätevä ja kestävän olonen. Ihan kivan värinenki, sellanen terveellisen mielikuvan antava vihree. Lisätietoja ruuasta voi lukea täältä. Ja sosiaalisesta mediasta löytää juttua hashtageilla #purina ja #beyondsimply9
Ilmoittauduin myös toiseen Hopottajien kampanjaan, laktoosittomia Skyr - rahkoja testaamaan, niitä vaan en ole vielä kerinny hakemaan kaupasta. Sosiaalisessa mediassa #skyrsuomi hashtagilla lisää juttua ja muiden kokemuksia.

Ja sitten siihen pääsyyhyn miksi en ole tänä kuukautena pihahtanutksaan blogin puoella. Tiedättehän kun katsoo Youtube videoita, ja siellä on se suositellut videot siinä oikeassa reunassa? Katoin yks ilta jotain niitä prank-videoita erilaisia, ja siellä oli sellanen sitte seuraavana ku K-POP Ghost Pranks tai joku vastaava. No mie sitte katoin sen videon ja aattelin että oi noi on ihan hauskan näkösiä ohjelmia ku tollasia on, millasiahan noi täydet ohjelmat on? Siitä se sitte lähti. Mie oon viimeset kolme viikkoa kattonu päiväkausia k-pop ryhmien variety/reality ohjelmia video toisensa jälkeen. Ja sitte tietenki niissä soi sitä musiikkia mitä ne tekee, ja oli musiikkiesityksiä niissä ite ohjelmissa. Siitä sitte alko Youtube sylkemään niitä musiikkivideoita. Ja k-pop survival show't on kans yks musta aukko. Niitä ei vaa voi olla kattomatta ja tykästymättä niihin ihmisiin ja biiseihin niissä. Ne siis kilpailuttaa siinä niitä harjottelijoita jotka ei oo vielä virallisesti missää ryhmässä toisiaan vastaan, ja se ryhmä joka voittaa saa sitte virallisesti debytoida. Nyt mulla on sitte ainaki kuus ryhmää joiden sarjoja ja videoita toistan loopilla ja kuuntelen niiden musiikkia. Mie joka on lähes halveksunu länsimaista pop-musiikkia :D

Joka ikisessä korealaisessa ohjelmassa on ainaki yks jakso
missä joku joko puhuu siitä, tekee sitä tai syö sitä - kimchi.
Mieki tein sitte eilen jääkaappiin tekeytymään omani.

Mulla jotenki naurattaa itteni. Kävi niinku animen kans: "Mie katon vaan pari sarjaa että tiiän mistä se japanihössötys johtuu." --> kolme vuotta myöhemmin +300 sarjaa/elokuvaa katottuna, katon japanilaisia draamasarjoja, pystyn kattoon edellämainittuja jo ilman tekstejä ja ymmärtämään 80% siitä mitä ne sanoo, kuuntelen nykyään paljon japanilaista musiikkia johon päädyin noista sarjoista ja leffoista :D  Ja noista draamasarjoista ja leffoista mie oon edenny kattomaan korealaisia draamasarjoja ja elokuvia. Aika monesta sarjasta on sekä korealainen että japanilainen versio ja katoin muutamasta sarjasta molemmat ja siitä se sitten lähti. Nyt nitä korealaisiakin sarjoja on vyön alla jo useampi kymmen, ellei jo sataa lähesty. Että ehkä se oli vaan ajan kysymys ennen ku olisin muutenki alkanu kuuntelemaan musiikkia niistä, mutten vielä vaa ollu siellä asti.

Ja mie ihan selkeesti opin kieliä foneettisesti tosi hyvin. Nimittäin ku lisäs ton musiikin kuuntelun ja yhdisti sen noihin videoihin ja sarjoihin, niin nyt mie ymmärrän kohta koreaaki paremmin ku ruottia :D Mutta siis oikeesti siihe menee vielä varmaa aikaa, nimittäin jos korean kielessä menee yks kirjain väärin, vaikka se kuulostaa samalta niin se voi olla ihan katastrofi :D Ja ne kurkkuäänteet, mie en käsitä miten ihmiset voi muistaa millon ja missä tilanteessa niitä käytetään...

Mie voisin vaikka kirjottaa parikyt sivusen esseen Koreasta ja K-popista,(en ees päässy kaikkiin huonoihin puoliin tai tarkemmin noihin ryhmiin) joten lopetetaan nyt tähän ja jatketaan eteenpäin.

Tällä viikolla otettuja kuvia tästä etiäpäin
Täälä on vielä ihan talvista, outoo lukee etelän
kaverien facepäivityksiä ku sielä on ihan kevät :D

Enda täytti viime viikolla viis vuotta! Kauhee miten aika menee nopeesti, kuvaa ei vaa oo ku oltii muualla eikä ollu ees kännykkäkameraa... Synttärilahjaks se sai hirvenluita ja makupaloja joita ostin jo aikasemmin mutten aukassu vielä pakettia. Ja tuli vähän vaihtelua elämäänki, mentiin nimittäin vahtimaan kaverin lapsia viikonlopuksi Endan kans. Tuntu että päivät pyörii ruoka-aikojen ympärillä :D Mietin kokoajan että no mitä ne ny syä aamupalaks, lounaaks, välipalaks tai päiväruuaks :D Mutta ihan hauskaa oli kokata useammalle ku yhelle ihmiselle. Vaikkakin väsyttävää toi lastenkaitseminen on, varsinki ku on eläny kolme viikkoa k-pop erakkona koneen ääressä ensin :D. Oli kyllä tosi kiva poistuu kotoo vähäks aikaa.

Oiskohan tää nyt tässä, ei ainakaa tuu mitää isompaa mieleen... Hei joo! Hainhan mie taas yhteishaussa Ahlmanille klinikkaeläinhoitajaks! Pitää vielä kattoo jos jonnekki muualle hakis myös ku kerta yhteishaku on, mutta mie todella toivon että toinen kerta toden sanoo niinku Kannuksenki kanssa! Mutta mietin että kysyisin millo se pääsykoepäivä on, ja ostaisin junalipun vaikken tiiä pääsenkö haastatteluun vai en. Tulis sitte vaa Tampereen reissu kavereita kattomaan jos ei muuta :D

Huhtikuu näyttää vähän kiireisemmältä niin tulee tekstiäki useammin!

Ei oo oikeesti noin pitkät kynnet, se venyttää varpaat ja tarraa lumeen kiinni :D

Taas toi rintakehä imeytyy tonne koiraan liikkeessä :D