Kyllä tolla rupukameralla 1/10 000 kuvasta joskus vielä onnistuu :D Vähä kontrastia vaa lisäsin
Alkoi tuossa viikon alussa iho näyttää aika kurjalle ku ei ole ollu
pitkään aikaan antibioottia päällä, nii etin sitte epätoivosena kaikkea
mitä sille vois tehhä. Yks mitä mie teen sitte jos jää joskus ylimäärästä rahaa, on ostaa niitä käden ja jalan maksavia kauan kestäviä koreabeauty ihonhoitopaketteja. Tai varmaan pitää löytää joku yks hyvä ja mieluiten alennuksella. Ainaki mitä oon Youtubesta kattonu nii ne toimii aika hyvin!
Mutta mitä nyt välittömästi löysin ja johon oli ainekset oli kananmunanvalkuaisesta tehty mustapäälaastari ja tein sen hunaja-suola-kookosöljykuorinnan mitä oon aikasemmin tehny. Ja kyllä se autto vähän! Ei ne kaikki vieläkään lähteny, mutta rauhoittuivat ja eivät oo kipeitä enää. Ja minun ihohuokoset on pienentyny ihan olemattomiin!
Eka rivi on maanantailta, toka rivi eilen illalla ja iso kuva tänään puhdistuksen ja kosteusvoiteen jälkeen.
Tässä tämmönen vaihe vaiheelta listaus jos joku haluaa alkaa kans pitämään tollasia ihonhoidon tehopuhdistuspäiviä kerran viikossa niinku mie alan nyt tekemään!
1. Lämpimällä vedellä pesen kasvot
2. Hunaja-suola-kookosöljy kuorinta, antaa vaikuttaa 5min
3. Lämmintä vettä ja pesen sillä ton kuorinnan hyvin pois
4. Hieman vatkattua kananmunan valkuaista iholle, ja kuten kuvassa näkyy. Annan olla niin että kuivuu ja sitte repasen pois. Voi nopeuttaa hiustenkuivaajalla.
5. Ihan vähän kasvonpesuainetta ja pesen ihon uudelleen
6. Laitan Baciron ac 5% geeliä näppyjen päälle ja annan sen vaikuttaa
7. Pesen sen pois niin kuin normaalisti pesen ihon päivittäin ja laitan kosteusvoiteen
En tiiä teenkö jotenki väärässä järjestyksessä, mutta minusta noin ei jää mitään ylimäärästä iholle eikä tukkiudu ihohuokoset, koska tuo kananmuna kiristää ja pienentää niitä.
Meän takapihalla on muinainen mansikkamaa, vielä sielä yks kasvi oli sitkeästi :D
Sitte eilen käytiin mustikassa tuolla meän takana olevassa vaarassa. Oli sielä jo jonku verran, mutta enemmän on varmaan vähän myöhemmin. Mie en jotenki käsittäny ottaa kameraa mukaan, mutta meen mie vielä monesti. Meinasin vähä eksyä mettään, mutta tiesin kyllä että kunhan kävelee vaa alaspäin nii tie tulee vastaan. Mutta kyllä sitä vähä sillee rupes hätä tuleen puseroon.
Sitte en tiiä mistä keksin, mutta sanoin vaan Endalle että "Hei, Enda mennään kotia, mennään." Niin se lähti kävelemään ihan niinku tietäis mihin se on menossa. Ja niin vain se johdatti minut suoraa sinne mistä oltiin mettään tultu. Ja mie en oo ees opettanu sille koskaan mitään tollasta :D Mutta kun se tietää mitä "mennään" tarkottaa ja tietää mikä "koti" on niin sehän on periaatteessa ihan yksinkertainen yhdistää? Mutta on toi vaan tosi jännää mitä kaikkea tietoa koirat päihinsä varastoi, ja pystyy niitä noin käyttämään!
Lenkillä Enda tietää että jos on virtaavaa vettä niin sinne saa mennä juomaan. Se ei enää ees yritä koskea niihin lätäköihin tai muuten seisovaan veteen vaikka ojassa :
No sitte tultiin siihen meän takana olevalle pellolle sieltä mettästä, niin Enda sai hajun jostaki ja ampaisi puolessa sekunnissa sata metriä suuntaan x. Mutta mie näin että se oli siihen meän naapuriin päin, niin menin sitten sen hakemaan sieltä kun sain kotoa haettua talutushihnan.
Siinä ois kyllä ollu aivan mahtavaa jos ois ollu kamera! Minua nimittäin ootti sielä aikamoinen näky: Poro söi heinää siinä pihan laidassa, ja Enda söi poron takana poronp*skaa :D Ihan ku olisivat molemmat laiduntaneet siinä. Poro lähti pois ku se huomas minut, ja Enda jatkoi keskittyneesti syöntiä. Vasta kolmannella kerralla kuuli kun kutsuin sitä ja näytti hyvin yllättyneeltä kun olin ilmestynyt siihen :D Endan mielestä ihan selvästi isot elukat ei oo metsästettäviä, vain pikkuelukat :D
Joku kukka pihalta, tääki onnistu ihan ok!
Ens viikola käydään Endan kans ehkä vähän reissussa. Sitä ennen pitäs saaha aikaseksi vähä siivota tätä kämppää ja laittaa puita ja jotaki.. Kääk alle kuukausi että koulu alkaa!
Ensin siitä Tokyotreat videosta minkä lupasin viimeks: Sitä ei tuu ku kuvasin sen ihan hunonosta kulmasta :D Oli altapäin ja liian kaukaa kuvattu ku unohin yhen osan alustaa joka oli viime kerrala :D Mutta hyviä karkkeja oli taas. Vaikka enpä taida enää jatkaa tuota tilausta... En mie tartte karkkeja toiselta puolelta maailmaa.
Tän kuun DYI karkki oli dinopudding :D
Ja vähän niinku sen tilalle kuvasin sitte eilisen iltapissatuksen Endan kans. Muutamia temppujaki siinä näkyy. Ei voitu mennä meän takapihalla olevalle pellolle ku oli poro siellä. Meillehän ei muuten tulla ilmoittamatta, Enda pitää siitä huolen! Kyttäystuolilla istuen :D
Ainoo missä oli molempien naamat. Enda on kunnon täti ku syylä naamassa niinku vanhoila eukoilla :D
Mie oon melkeen saanu oman värini takasin hiuksiin!
Apua kohta heinäkuukin on ohi! Mihin tää aika oikeen juoksee?
Viime vuonna olin kesäkuusta joulukuuhun töissä navetassa, ja kävelin about 70km viikossa työmatkoja ja koiralenkkejä. Ylläripylläri multa lähti melkeen kahen purupaalin verran painoa. Nyt olen taas kuukauden ollut töissä jossa pitää kävellä paljon, ja paino on jatkanut putoamistaan. Listasin yli 30kg painonpudotuksen jälkivaikutuksia joita on vuoden aikana tullut esille:
Fyysiset:
- terveempi olo
- vaatteet sopii jopa kolme kertaa pienempinä kokoina (riippuu merkistä)
- jaksaa paremmin liikkua
Henkiset
- olen pirteämpi
- itsevarmempi
- positiivisempi
Jos nämä tällaisenaan listaa, niin eihän se ole kummoinen postaus. Joten ajattelin jutella noista vähän lisää tässä. Kaikki sanoo, että on tosi mahtavaa ja vau, kun olen pudottanut paljon painoa ja se näkyy. En ole tottunut siihen että minusta kommentoidaan jotain positiivista. Kuitenkin eniten minua on hämmästyttänyt, kuinka ihmisten asenteet ja se, miten minua kohdellaan, on muuttuneet. Enkä todellakaan usko, että kuvittelen jotain tällaista. Se on taatusti siitä johtuvaa, että olen nykyään ihan suht normaalin kokoinen ja näköinen.
Toukokuussa 2017
Ennen se oli ihan ok, jos olin nurkassa hiljaa, keskustelun ulkopuolella. Silloin tällöin sanoin jotain. Nyt yhtäkkiä ihmiset haluaa kuulla minun mielipiteitä, ja odottaa minun osallistuvan keskusteluun ja ongelmien ratkaisuun paljon enemmän kuin aiemmin. Sitten ovat lievästi ärsyyntyneitä, kun en tee niin.
Ihan näin vuosikymmenen lihavana introverttinä eläneenä ihmisenä haluaisin kuitenkin sanoa tämän: En mie voi sormia napsauttamalla alkaa yhtäkkiä ilmaisemaan mielipiteitä (joita kyllä oli ennenkin) joille te ette aiemmin luoneet puolta ajatustakaan. Mie luontaisesti varon ilmaisemasta mielipiteitäni tai osallistumasta keskusteluihin,
koska enhän mie ole aiemminkaan niin tehnyt, eikä kukaan ole minun
panosta ihmeemmin kaivannut.
Ja mikä eniten huvittaa on se, että ihmiset ihan selvästi odottavat minulta isompaa puheääntä kun mitä minusta lähtee. Näyttävät yllättyneeltä kun heidän pitääkin yrittää kuunnella tarkasti mitä mie oikein sanoin.
Vähän niin kuin mie nykyään pystyisin liikkumaan paljon nopeammin ja kapeammissa tiloissa ihan ongelmitta, mutta vieläkin hidastelen ja varon mahaa ja persettä, jotka aiemmin on jääneet kiinni joka paikkaan. Liikun hitaasti, koska ennen oli vaikea nostaa jalkoja kaiken painon alla. En laita bussissa vieläkään turvavyötä, vaikka se mahtuu kiinni ihan reilusti. Julkisella paikalla tunnen jatkuvasti olevani jonkinlaisessa valokeilassa, koska ihmiset yksinkertaisesti katsovat minua kohti enemmän. Tai vaihtoehtoisesti mie olen nostanut pääni maasta ylös ja huomaan kun minua katsotaan? Mene ja tiedä.
Tulen jotenkin tosi surulliseksi ja vihaiseksi, kun ajattelen mitä edellä tekemäni havainnot kertoo meistä ihmisistä. Tiedättekö sen sanonnan että "ulkonäkö korvaa puuttuvan älyn."? Jos näytät hyvältä niin se mitä sanot myös kuulostaa paremmalta. Ja päinvastoin. Näinkö se tosiaan on? Mulla on myös jotenkin tullut sellainen kamala mielikuva, että mitä enemmän sulla on painoa, sitä vähemmän sinua arvostetaan ihmisenä. Jos olet läski ja introvertti niin se on sama kun sie et oliskaan, jos olet "normaalihko" introvertti sinuun kiinnitetään huomiota ja sinua yritetään raahata ulos kuorestas; mikset sie ole kuin kaikki muut, miksi sie olet tuollanen?
Mutta tiedättekö mitä? Mie olen edelleen henkisesti se läskipallero jonka te olette sivuttaneet monta vuotta.
Heinäkuu 2017
Mie tunnen edelleen olevani tuo ensimmäisen kuvan tyttö. Näen sen peilistä. Ensimmäinen asia mihin kiinnitän huomiota on minun jäljellä oleva maha ja selkäläskit.
Stresssaan siitä miten ne saa pois, ja apua kun yhtäkkiä olenkin lihonut 3 kiloa takaisin. Vaa'alla olen vieläkin kolmenumeroisessa lukemassa. Jotenkin vaikea käsittää että minusta on tullut tuo viimeisen kuvan tyttö, enkä näe sitä peilistä. Ja vaatteita ostaessa en aina muista, että voin ihan hyvin ostaa niitä myös "tavalliselta" puolelta. Edelleen hakeudun sinne isojen kokojen puolelle automaattisesti.
Kun katsoo tuota kuvien rajaustakin. Ennen mie aina rajasin osan hartioista ja käsivarsista pois koska olin tosi tosi leveä. Nyt tuo toinen kuva ois varmasti ihan ok ilman noita poisrajauksiakin, mutta kun olen yli 10 vuotta rajannut kuvia noin, miten sen yhtäkkiä muuttaa? Piti käyttää hirveästi itsehillintää tossa tänään aamuyöllä otetussa meikittömässä kuvassa, etten olis laittanu sitä meikkiä, rajannut kuvasta hartioita pois... Tavat on tiukassa joskus.
Oon tullu siihen tulokseen, että mie kannan noita yli 30 pudotettua kiloa edelleen mukanani. Pääseeköhän niistä koskaan eroon? Miten ulkonäöllä voi olla näin paljon merkitystä elämässä? Onko täällä muita jotka on pudottaneet paljon painoa, millasta se teillä on ollut?
Tämä teksti on syntynyt siitä, että oisin sillon lihavampana toivonut jonkun herättävän minut tämän kaltaisella tekstillä. Että minun ei tarvi olla siellä nurkassa, kaikki on itsestä kiinni. Ja niin kamalaa kun se onkin niin tässä maailmassa pitää näköjään olla laihempi, jos haluaa olla aktiivinen osa sitä. Ihan niin kuin nyt en käsitä olevani laihempi, niin en myöskään aiemmin tajunnut sitä miten pahaksi mie olin itteni päästänyt.
Tässä nyt oli tällainen asia joka minulla on ollut mielenpäällä. Ja jota piti herätä kello viideltä sunnuntaiaamuna kirjoittamaan. Tuntuu paremmalta kun sen sai ulos, kiitos kun luit tänne asti. Kertoilen viime viikosta ja Endan kuulumisia ens viikon puolella.
Ensin tämmönen ilonen ilmotusasia: TÄTTÄRÄTÄTTÄTTÄTTÄÄÄ Mie pääsin opiskelemaan klinikkaeläintenhoitajaks! Nytpä tietää mitä tekee sitte syyskuusta alkaen seuraavan vuoden ja 3kk.
Siellä kun on niitä lähijaksoja nii aattelin ne majailla koulun asuntolassa jos vaan sieltä sellasen paikan saa että koiran voi ottaa mukaan myös. En oo vielä oikee kerinny ottaa selvää, ku ollu muuta ajateltavaa just nyt. Syyskuussa Iisalmi siis kutsuu.
7.6 alko mulla työkokeilu Rovaniemen kaupungin eläinlääkärillä. Kesä myös tuli samoihin aikoihin, ja ei oo kovin montaa päivää kahen viikon aikana ollu jotka ois ollu alle 20 astetta plussalla, ees jossaki vaiheessa.
Ensimmäisen viikon olin ihan öö aapisenlaidalla.
Rankkaa se on toiki hoitotyö, ja jos joku ois
sanonu 6 - vuotiaalle Krisselle että eläintenhoitajan työ on 80%
siivoamista, oiskohan ollu niin kova hinku tälle alalle koko elämän? :D
Paljon uusia juttuja on tullu opittua, ainoa mikä mulla nyt harmittaa
on se että minusta on tullu kauheen hajamielinen. Ihan ku päässä ois
reikä josta osa vastaanotetuista tiedoista valuu samaa tahtia pois kun
sitä tulee sisään. Ei ehkä se vaan on ihan toi silkka tiedon volyymi mitä pitää käsitellä
joka päivä. Tuollaki saattaa olla 3 lääkäriä ja vaan kaks hoitajaa ja
kun on kaikilla potilaat ja pyykkiä ja instrumentteja pessä ja
lähetysten purkua jne. ja ku vasta oikeestaan opettelee miten noi kaikki
jutut toimii... Mutta on sitä jo paljon parempi kun mitä sillon ekalla
viikolla
Painokin on pudonnut melkeen 6kg. Oon taas kävelly ihan kivasti: Aamuisin koiran kans, joskus bussipysäkille, mutta ainakin joka aamu keskustasta sillan yli työpaikalle. Tulee vähintään 4km siinä joka päivä. Sitten olen koko päivän jaloilla 6h, ei tuolla paljoo kerkeä istuskella.
Sen jälkeen kävelen työpaikalta keskustaan bussille, ja kun pääsen kotiin niin lähden Endan kans lenkille. Siinä tulee 5-6km. Ehkä ei tuu tänä vuonna jäätelö/muukesäherkku mahaa :D
Sitten vähän surullisempi ilmoitus, nimittäin Neville-kani ei enää ole meillä. Mie menin oikeesti jotenki sekasin kolme kuukautta sitte ja katoin melkeen 24/7 vaa K-poppia ja draamoja, samalla unohtu ne Nevillen vinoon kasvavat hampaat joita olin viilannu joka viikko ainaki kerran että eivät kasvais mitenkää huonosti. No unohin sitte ihan kokonaan ne hampaat, kun alkoi työkokeilut Edurolla ja tuolla ell. Ja kun ei se lopettanu syömistä ja juomista missään vaiheessa niin huomasin ne vasta kun alahampaat ei enää mahtunu suuhun ja alkoivat kasvaa silmissä. Sitte mie ajattelin että no se on muutenkin niin paljon yksin kun on ainoa pupu ja minun kylppärissä, ja se ois pitäny taas varmaa rauhottaa että ois saanu ne hampaat kunnolla, niin pistettiin Neville sitten pois. Oli se meillä jo toisela jatkoajalla ja tuli sitä melkeen vuosi kokeiltua kanin omistamista. Ei minusta mitään pupuihmistä tullu, mutta kiitos Nevillen en enää tyyliin pelkää niitä :D Ja en tiiä ehkä joku tästä suuttuu, mutta luulen että oisin sen muutenkin (vaikka noi hampaat ois pysyny hyvänä) laittanu sen tän kesän jälkeen pois. Vaikka se oli sisäsiisti kani, niin kyllä se silti levitti purua ympäriinsä ja sotki. Ja piti siihen käyttää paljon aikaa, kun se on tosiaan ainoana pupuna ollu.
Enda muisti meän kantoleikin heti ja meni ensimmäisen kannon päälle jonka bongas :D
Endan kans olen nyt yrittäny tehä töitä sen rähjäysongelman kans. Ja siis ei siinä muuta ongelmaa ole, kun että jos toinen koira ääntelee jotenkin silleen että Enda tulkitsee sen itseensä kohdistuvaksi, niin sillon se rähjää. Jos toinen koira on hiljaa, voin mennä sen kans vaikka ihan vierestä. Pelottaa mennä kaupunkiin joka on täynnä pikkuräksyjä, ne jotenki ääntelee kaikki niin omituisesti Endan mielestä :D Pitäs ehkä uskaltautua käymään Endan kans koirapuistossa, kun keskustan lähelle sellanen on kerran tullu. Muuten oon juoksuttanu sitä pellolla (en ny enää kun heinä alkaa olleen pitkää) ja kävelty metsässä hihnassa. Mutta huomaa kyllä kun se juoksentelee yksin tai pallon kans ympäri, että ois se koirakaveri kiva!
Viime sunnuntaina kävin rippijuhlissa
Mulle tuli taas se TokyoTreat Box. Mutta mie pöljä aukasin sen yks päivä töiden jälkeen ku oli väsy ja nälkä, nii jotenki se koko laatikko katos minun suuhun alta aika yksikön. Enkä ehtiny paljoo kuvailla siitä mitää videoita :D Miksei täällä oo mitää katkaravun makusta sipsiä tai muuta suolasta, ne on aivan äly hyviä! Sitte tuossa oli varmaa yks kaikkienaikojen lempparikarkki mitä oon missään syöny. Sellane että sitä pitää imeskellä, ja eka kerros on sellasta vähän niinku limsan happo suhisee suussa tyylistä, toka kerros on sellane sileä kova karkki josta liukenee nestettä ja keskellä on nestemmäinen eri makuinen sisus, joka ei ole nestemäinen jos sen karkin vaan purasee rikki. Jotenki ihanaa ku japanilaiset pistää noin paljon ajatusta jopa karkkeihin. Ja kiivin makuinen Fanta oli kans tosi kiva!
Sitte sopivasti juhannukseksi täällä laski lämpötilat melkeen nollaan ja alko satamaan. No eipä huku nii paljoo ihmsiä :D Harmitti yks päivä tällä viikolla, kun kävelin aamulla veljen tykö että lähetää töihin, niin pellolla josta kävelin ohi oli alle 20m päähän kauris synnyttäny vasan. Ja se oli tietenki se päivä kun ei sattunu kameraa mukaan, joten en saanu kuvaa siitä. Kun ajettiin siitä muutaman minuutin päästä ohi, niin se emo oli varmaan hoputtanu sen siitä metsän reunaan.
Humps taas meni kaks viikkoa! Kyllä täällä on paljon lumet sulanu, mutta on sitä vieläkin! Eli olin oikeassa ku kuukausi sitten sanoin että kesäkuussakin vielä on :D
Mie pääsin sinne Rovaniemen kaupungin ell. työkokeiluun ainakin kuukaudeksi, ja sain vielä SOLin astianhuoltajaks ja lastenkaitsijaks myöhemmin kesällä ja kesän jälkeen keikkatöitä. Katotaa mitä ton kuukauden jälkeen tuolla eläinlääkärillä minusta tykkäävät. Ja vielä oottelen mitä ne sieltä YSAOsta sanoo.
Ollaan harjoteltu Endan kans koiratanssitemppuja, se ois muuten ok, mutta mie oon oikeesti ihan ku puupökkelö, vaikka oon yksinkertaistanu yksinkertaistamisen päällekin niitä mitä teen itte siinä. Sitä videota saatte siis oottaa, mutta on mulla nyt parikin videota mitä oon saanu tänne blogiin kuvattua.
Alotetaan vaikka tosta TokyoTreat boksista. Siinä on siis sellanen idea että kerran kuussa tulee paketti jossa on kaikkia kivoja japanilaisia karkkeja ja muita herkkuja. Nyt pitää sellane sanoa ennen ku katotte ton videon: Toi on minun eka vlogityylinen video 7 vuoteen. Olin siis sellane mitä nykyjään kutsutaan tubettajaks vuonna 2009-2010. Mutta minun videonlaatu oli surkee ja en mie jaksanu oikeen pitää sitä yllä niin poistin sen kanavan. Mutta puhun siis enkuksi tällä videolla varmaan kun olin tottunu ne minun muinaiset vlogitkin tekemään enkuksi. Seuraavan teen suomeks ja laitan tekstit, oli tää semmosta sönkötystä :D
Ne karkit ja snacksit oli oikeen hyviä, varsinki se sakura KitKat! Ja ei ollu ku kaks mistä en oikeen perustanu. Se gummyworm(mitä ne on suomeks en vieläkää oo ettiny tai tiiä) oli kyllä aika järkky niinku varmaa ilmeestä näkee. Ehottomasti oikeen kiva ostos. Enda oli niin hassu tossa videolla :D
Tänään on merkittävä päivä. Olen nimittäin joka vuosi 12 vuoden ajan käynyt aina 1.6 heittämässä talviturkin. Tänään oli tosi lähellä etten menny, mutta koska olen ilmeisesti sekasin niin menin kuitenki, ja otin oikeen videotaki siitä :D
En tiiä mitä toivoin saavuttavani tolla käsien läpyttämisellä, ainaki se oli huvittavan näköstä :D Tuntu ihan ku sydän ois hakannu miljoonaa ja pysähtyny ku menin tonne veden alle. En muista että ois ollu näin kylmää ikinä, aina on pystyny sentää muutaman vedon uimaan.
Sitten mie haluaisin lopuks kertoo pari ihmiskohtaamista mitä tuolla kaupungilla on tullu vastaan ku oon nyt siellä pyöriny. Ensin näin sellasen tyypin yks päivä joka pyys soittaa äidilleen. No seuraavana päivänä satuttiin yhtä aikaa kauppaan ja se alko siellä ihan ympäripäissään kyselemään ihmisiltä että saanko soittaa äidille... Huhhu.
No sitte tänä tiistaina ku olin käyny kirjottaan sen työkokeilusopparin, niin keskellä sitä kahden kauppakeskuksen yhdyskäytävää yks vanha harmittoman näkönen mies (harmaa parta, ryppyjä ja pipo päässä) katto minua sen näkösenä niinku hänellä ois jotaki asiaa. Mie pysähdyin ja hän sanoi: "Ystävä, (tässä vaiheessa tiesin mokanneeni ja pahasti, seojokuhörhöseonjokuhörhö) saanko toivottaa sinulle taivaanisän siunausta, taivaanisän siunausta...." Ja mie lähin varmaan nopeammin kuin ikinä mistään :D Ei sillä että minulla olis mitään uskontoja vastaan. Mutta ton ensimmäisen sanan jälkeen sen miehen silmistä purskahti kyyneleitä, ja hän itkien toivotti mulle tuota siunausta :O Ja en tiiä oonko lukenu liikaa jotaki fantasiaa ja sekotan sen nyt tahallani todellisuuteen, mutta tuli mieleen joku ennustajaukko joka näki jotaki kamalaa minun tulevaisuudessa > koki tarpeelliseksi toivottaa mulle siunausta? Kauhee kun vieläki karmii selkäpiitä, kun noin ajattelee :D
Ens viikolla alotan siis siellä eläinlääkärillä, että kattoo millon ois seuraava päivitys ja mistä aiheesta myöhemmin.
Yritin ottaa yhteiskuvaa, yleensä se menee näin, mutta lisäksi...
Noniin nyt alkaa olla ensimmäinen viikko Eduron media- ja viestintäpajalla takana päin. Ensimmäisenä päivänä tein listan siitä mitä sitä tekis tulevan kuukauden ajan. Ja en tiiä teinkö liian helpon listan vai mitä ku viikon jälkeen siitä on jo 1/3 tehty :D Pari ekaa päivää mie värkkäsin tän blogin ja sen näkyvyyden kanssa: luin vähän blogin hakuoptimoinnista ja sovelsin mitä netistä löysin. Sitten oon yrittäny ettiä uusia paikkoja missä tätä vois mainostaa, mutta eipä niitä paljoa löytyny. Yritän mie nyt vähän parilla foorumilla aktivoitua, jos se vähän tois lisää näkyvyyttä.
Tossa kun opiskelin niin katoin sitte miten minun vanhat blogit on tällä saralla pärjänny. Ja siis yllättävää, että näillä nykysillä teksteillä on keskinmäärin enemmän katsojia kun mitä vanhan blogin teksteillä. Tai no ei yllättävää vaan ihan odotettavissa, kun nyt mainostan tätä blogia facessa ja blogiportaaleissa enempi. Mutta vanhaa blogia on haettu enemmän Googlessa ihan ilman mitään hakuoptimoinnin yrityksiäkään. Ehkä kirjoitin mielenkiintoisista/haetuista aiheista (eläintenhoitajaopiskelijan elämää, uus pentu tuli taloon), ja sheltti on suositumpi rotu ku nahka, niin sekin varmaan toi lukijoita enempi. Pitäs varmaa hommata se pentu niin ihmisillä ois taas jotaki luettavaa :D
Kamerassa meni joku ihme asetus päälle ja niistä tuli tällasia
Ku kattelin noita vanhoja blogeja niin eihän sitä voinu olla muistelematta Mikiä. Otin sitten itteä niskasta kiinni ja kirjotin vihdoin jotaki tonne Mikin muistosivulle. Kamala miten vaikeeta voi tekstin kirjottaminen yhtäkkiä olla! Ja huomasin yhen tosi jännän jutun tuolta vanhasta blogista. Nimittäin Miki osaa - sivulla on 282 602 Google+ painallusta! Ja Mikin omalla sivullakin 235 ja Blogin valituissa paloissa 402! Toki toi blogi on ollu pystyssä yli 6v, mutta silti varsinki toi eka numero on ihan järkyttävä! Miki ollu vahingossa internet famous, tai minun tietämättä ainaki :D
Google+:sta tuli mieleen, että kun päivitin sinne profiilia niin en löytäny yhtään yhteisöä sileäkarvaisille collieille, joten mie tein Smooth Collie yhteisön! Pliis liittykää siihen, mie oon ainoa jäsen :D
Sitte mie olin blogin värkkäämisen kans ainaki toistaseksi valmis. Katotaa vielä mitä projektia tähän keksis tän kuukauden aikana. Seuraavana listalla oli sitte runokirja, jonka oon halunnu tehä jo vuosikausia. Tänä vuonna tulee 10 vuotta siitä kun julkasin ekan runoni netissä, joten oikeen sopivasti sattu. Jännää ku pystyy laittaan raksin yhteen bucket list kohteeseen. Mutta siitä sitte enempi ku valmistuu.
No yks sentää suht onnistunu!
Ennakkotilauksia otan vastaan, multa saa vähän halvemmalla ku sieltä Books on Demand - kaupasta, tai ilmaseksi jos oot tarpeeks läheinen ihminen :D Vähintään 25kpl pitäs saaha menemään niin tulis eka painomääräalennus voimaan! Tää näyttää nyt kauheen rauhalliselta näin kirjotettuna, sisällä mulla kuulostaa suurinpiirtein tältä: "VOIAPUARUNOKIRJAASDFGHJKL!!!!!!!!" Mutta joo ootelkaas sitä tässä lähiaikoina.
Enda on tottunu taas päivisin olemaan kotivahtina, ja iltaisin ärsyttämään minua kunnes mennään sinne lenkille eikä maata sängyllä meritähtiasennossa :D Ja pääsiäisenä se tunnollisesti herätti minut kuuelta niinku kello oli soinu arkena, sille synty rytmi nopeemmin ku mulle!
Sitte on vielä yks juttu mitä mie viime aikoina oon panikoinu. Viime vuona näihin aikoihin tuli kutsu Ahlmanin haastatteluun. Ei ainakaa vielä kuulu, mutta kaikki on ristissä mitä ristiä voi, että pääsis sinne.
Tuota nooin, ei tässä näin pitkää taukoo pitäny pitää, nyt on sitte kahen kuukauden asiat kirjottamatta tänne. Mutta jotenki ku aina näin ton bloggerin kuvakkeen nii tuli sellane kauhee ahistus, ku ei oikee oo mitää tapahtunu. Ja vaikka oliski nii se oli nii pientä, että kehtaako siitä ny kirjottaa omaa postaustaan... Plus mie putosin Youtubessa semmoseen syvennykseen että en oo vieläkään sieltä täysin ulkona, mutta siitä tossa myöhemmin.
Toisaalta helmikuu ei ollu mitenkään tapahtumarikas, kävi meillä Pimu hoidossa pari yötä. Se oli kyllä yllättävää miten Enda anto sen mennä täälä niinku se tahto. Jopa nukuttiin kaikki samassa sängyssä yöt! Ja siitä huomas lenkeillä että Enda tykkäs hirveesti ku oli toinen koira mukana. Pimu vaan ei pysyny hetkeäkään täysin paikoillaan niin kaikki yksittäiskuvat mitä mie yritin siitä ottaa on ihan tärähtäny :D
Maaliskuun alussa päästiin mukaan Hopottajien Purina Beyond Simply 9 koiranruokatestiryhmään. Se oli yllättävän hyvä ruoka, vaikka kyllä sen haisto että vähän yli puolet on viljaa. Endalle piti syöttää kaksinkertanen määrä omaan ruokaan verrattuna, että se jotenki pysy lihoissa. Mutta siis maha oli sen vähän yli viikon tosi hyvä, ja Enda selvästi tykkäs siitä ruuan maustakin. Ja se pakkaus oli oikeen kätevä ja kestävän olonen. Ihan kivan värinenki, sellanen terveellisen mielikuvan antava vihree. Lisätietoja ruuasta voi lukea täältä. Ja sosiaalisesta mediasta löytää juttua hashtageilla #purina ja #beyondsimply9
Ilmoittauduin myös toiseen Hopottajien kampanjaan, laktoosittomia Skyr - rahkoja testaamaan, niitä vaan en ole vielä kerinny hakemaan kaupasta. Sosiaalisessa mediassa #skyrsuomi hashtagilla lisää juttua ja muiden kokemuksia.
Ja sitten siihen pääsyyhyn miksi en ole tänä kuukautena pihahtanutksaan blogin puoella. Tiedättehän kun katsoo Youtube videoita, ja siellä on se suositellut videot siinä oikeassa reunassa? Katoin yks ilta jotain niitä prank-videoita erilaisia, ja siellä oli sellanen sitte seuraavana ku K-POP Ghost Pranks tai joku vastaava. No mie sitte katoin sen videon ja aattelin että oi noi on ihan hauskan näkösiä ohjelmia ku tollasia on, millasiahan noi täydet ohjelmat on? Siitä se sitte lähti. Mie oon viimeset kolme viikkoa kattonu päiväkausia k-pop ryhmien variety/reality ohjelmia video toisensa jälkeen. Ja sitte tietenki niissä soi sitä musiikkia mitä ne tekee, ja oli musiikkiesityksiä niissä ite ohjelmissa. Siitä sitte alko Youtube sylkemään niitä musiikkivideoita. Ja k-pop survival show't on kans yks musta aukko. Niitä ei vaa voi olla kattomatta ja tykästymättä niihin ihmisiin ja biiseihin niissä. Ne siis kilpailuttaa siinä niitä harjottelijoita jotka ei oo vielä virallisesti missää ryhmässä toisiaan vastaan, ja se ryhmä joka voittaa saa sitte virallisesti debytoida. Nyt mulla on sitte ainaki kuus ryhmää joiden sarjoja ja videoita toistan loopilla ja kuuntelen niiden musiikkia. Mie joka on lähes halveksunu länsimaista pop-musiikkia :D
Joka ikisessä korealaisessa ohjelmassa on ainaki yks jakso missä joku joko puhuu siitä, tekee sitä tai syö sitä - kimchi. Mieki tein sitte eilen jääkaappiin tekeytymään omani.
Mulla jotenki naurattaa itteni. Kävi niinku animen kans: "Mie katon vaan pari sarjaa että tiiän mistä se japanihössötys johtuu." --> kolme vuotta myöhemmin +300 sarjaa/elokuvaa katottuna, katon japanilaisia draamasarjoja, pystyn kattoon edellämainittuja jo ilman tekstejä ja ymmärtämään 80% siitä mitä ne sanoo, kuuntelen nykyään paljon japanilaista musiikkia johon päädyin noista sarjoista ja leffoista :D Ja noista draamasarjoista ja leffoista mie oon edenny kattomaan korealaisia draamasarjoja ja elokuvia. Aika monesta sarjasta on sekä korealainen että japanilainen versio ja katoin muutamasta sarjasta molemmat ja siitä se sitten lähti. Nyt nitä korealaisiakin sarjoja on vyön alla jo useampi kymmen, ellei jo sataa lähesty. Että ehkä se oli vaan ajan kysymys ennen ku olisin muutenki alkanu kuuntelemaan musiikkia niistä, mutten vielä vaa ollu siellä asti.
Ja mie ihan selkeesti opin kieliä foneettisesti tosi hyvin. Nimittäin ku lisäs ton musiikin kuuntelun ja yhdisti sen noihin videoihin ja sarjoihin, niin nyt mie ymmärrän kohta koreaaki paremmin ku ruottia :D Mutta siis oikeesti siihe menee vielä varmaa aikaa, nimittäin jos korean kielessä menee yks kirjain väärin, vaikka se kuulostaa samalta niin se voi olla ihan katastrofi :D Ja ne kurkkuäänteet, mie en käsitä miten ihmiset voi muistaa millon ja missä tilanteessa niitä käytetään...
Mie voisin vaikka kirjottaa parikyt sivusen esseen Koreasta ja K-popista,(en ees päässy kaikkiin huonoihin puoliin tai tarkemmin noihin ryhmiin) joten lopetetaan nyt tähän ja jatketaan eteenpäin.
Tällä viikolla otettuja kuvia tästä etiäpäin Täälä on vielä ihan talvista, outoo lukee etelän kaverien facepäivityksiä ku sielä on ihan kevät :D
Enda täytti viime viikolla viis vuotta! Kauhee miten aika menee nopeesti, kuvaa ei vaa oo ku oltii muualla eikä ollu ees kännykkäkameraa... Synttärilahjaks se sai hirvenluita ja makupaloja joita ostin jo aikasemmin mutten aukassu vielä pakettia. Ja tuli vähän vaihtelua elämäänki, mentiin nimittäin vahtimaan kaverin lapsia viikonlopuksi Endan kans. Tuntu että päivät pyörii ruoka-aikojen ympärillä :D Mietin kokoajan että no mitä ne ny syä aamupalaks, lounaaks, välipalaks tai päiväruuaks :D Mutta ihan hauskaa oli kokata useammalle ku yhelle ihmiselle. Vaikkakin väsyttävää toi lastenkaitseminen on, varsinki ku on eläny kolme viikkoa k-pop erakkona koneen ääressä ensin :D. Oli kyllä tosi kiva poistuu kotoo vähäks aikaa.
Oiskohan tää nyt tässä, ei ainakaa tuu mitää isompaa mieleen... Hei joo! Hainhan mie taas yhteishaussa Ahlmanille klinikkaeläinhoitajaks! Pitää vielä kattoo jos jonnekki muualle hakis myös ku kerta yhteishaku on, mutta mie todella toivon että toinen kerta toden sanoo niinku Kannuksenki kanssa! Mutta mietin että kysyisin millo se pääsykoepäivä on, ja ostaisin junalipun vaikken tiiä pääsenkö haastatteluun vai en. Tulis sitte vaa Tampereen reissu kavereita kattomaan jos ei muuta :D
Huhtikuu näyttää vähän kiireisemmältä niin tulee tekstiäki useammin!
Ei oo oikeesti noin pitkät kynnet, se venyttää varpaat ja tarraa lumeen kiinni :D
Taas toi rintakehä imeytyy tonne koiraan liikkeessä :D
Laitettii taas yks päivä väri päähä. Ehkä pitäs vähä useemmin :D
Ei ollu niin suuria lehmävaurioita ku pelkäsin :D
Sitte kävin tänä ke kaupungisa ja sain synttärilahjan ja kaveri oli hamstrannu mulle niitä Vitasia mausteita ja sobanuudeleita Lidlistä. Oli hyvä että ulkoistin jollekki ennen ku ne kaikki loppu!
Aamulla mie olin jättämässä Endalle luuta, niinku aina jos meen johonki. No tajusin kaupungisa että hö, se unohtu se luupaketti siihe eteisen pöydälle, enkä mie antanu sitä luuta sille. Iltapäivällä sitte tulin kotia, niin luupaketti oli siististi lattialla, kaikki muut oli tallessa ja paketti ehjä ja yks luu puuttu, jota Enda oli sitte syöny tyytyväisenä :D Hauska toi piski on kyllä :)
Tänään oli sitte synttäripäivät. Hitsi mieki jo 26... Kiva kattoo noita Kannuksen aikasia blogeja facesta, ku siinä aina lukee että "21 tai 22v eläintenhoitajaopiskelija kirjoittelee" :D
Tänään kävin huvikseen harrastamassa hammaskiven poistossa avustamista, kun oli kaks koiraa jotka yhtäaikaa siinä jossain vaiheessa nukku ja oli iäkkäitä nii tartti vähä apusilmiä ja käsiä.
Mulla on soinu koko viikon tää kohta Liisa Ihmemaasta piirretystä päässä :D
"A very merry unbirthday to me
To who?
To me
Oh you!
A very merry unbirthday to you
Who me?
Yes, you!
Oh, me!
Let's all congratulate us with another cup of tea A very merry unbirthday to you!" - Jerry Colonna, Alice in Wonderland
Jotenki sopii ku nenä päähän ton teen kans ja en pietä tänä vuonna synttäreitä nii jotenki tuntuu vähä tollaselta unbirthdaylta :D
Humps, meni taas kolme viikkoa, joulu ja uusivuosi äkkiä. Jouluna söin kauheen ruokamäärän lisäks enemmän karkkia ku koko vuonna yhteensä niin aika paljon tuli mahaa takasin. Mutta heti helpotti ku joulu loppu ja pääs normaaliin syömisrytmiin... Ja onhan tässä seki että en oo liikkunu yhtä paljon ku sillon ku piti kävellä pelkästään jo yli 60km viikossa...
29.12 tuli vuosi ilman Mikiä täyteen. Yritin kirjottaa tota muistosivua, mutta alko vaan itkettään niin kauheesti ettei siitä tullu mitään. Kyllä mie sen vielä kirjotan ja laitan nätisti kun pystyn. Kyllä sitä tänä vuonna taitaa olla toisen koiran aika. Mutten oikeen uskalla vielä ees kattoa tai ees vakavissani aatella, ettei tuu mitään sanotaanko "heräteostoksia" tehtyä :D
Huomasin että en oo Nevillestä tänne puhunu mitään tai laittanu kuvia. Mutta tuolla kylppärin valtakunnassaan se elelee ja syö :D En mie oikeen oo jaksanu sitä kouluttaa, molemmilla loppuu kärsivällisyys ku mie en oikeen osaa ja Neville ei vastaa houkutteluihin kovin hyvin.
Uusivuosi vaihtui rauhassa kotona sarjoja kattoen. En nähny raketin rakettia, ja ei kyllä ollu välikskään.
Sinistä yks ilta
Liikuntaa lisätäkseni oon alkanu viemää roskapusseja Endan kans yksitellen tonne yli kilsan päähän roskasäiliöön, ku tulee siitä muutama kilsa lisää viikossa. Ja sitte sellane mitä en ikinä uskonu tekeväni: oon alkanu juoksemaan. Toki se vauhti vastaa normaalikuntosen reipasta kävelyvauhtia, mutta kuitenki. Tässä video meän tyypillisestä lenkistä. En kyllä joka kerta juokse, ja Enda hämäänty kamerasta niin se vaan kääntyili kokoajan minuun päin. Yritin siksi heittää tota hanskaa sille, kun sen saa juoksemaan suoraa jos se kantaa jotaki. Niin mie opetin sen juoksemaan tossa minun eessä.
Jos joku ois vuosi sitte sanonu, että "Sie muuten juokset lenkeillä ens vuonna." mie olisin todennäköisesti kysyny että "Niin missä rinnakkaistodellisuudessa tämä tapahtuu?" :D
Tänään kävin myös kaupasa ja apteekissa ja leikin turistia tuolla. Pari kuvaa alla. Ja vähän eri lenkeillä napattuja kuvia myös. Hitsi ku täällä kestää toi joulu ikuisuuden :D Joulukaupunki ja turisteja joojoo.
En mie silti siitä tykkää :D
Oisko teillä jotain temppuideoita koiralle ja kanille? (Erikseen :D) Mie en keksi oikeen...
Hieno sumu pakkasela
Aurinko laskee selkäsi taa...
Väähän lunta
Pihalta
Joulupuu
Kävelykadulta
Bussipysäkkiä vastapäätä
Mie aina valitan niistä turisteista jotka kuvaa mäkkäriä :D Tuli ittekki otettua tahaton mäkkäriselfie :D
Marraskuu oli sillee melko tapahtumaköyhä että kaikki meni vähän niinku urassa eikä mitää oikee tapahtunu mistä ois voinu joka viikko kirjottaa. Plus että olin jostain syystä tosi väsyny. Nukahin varmaa pari kertaa tonne matkalle ku illalla kävelin kotia navetalta ja tosi monta kertaa koneen ääreen :D Jos jotain pitää marraskuusta mainita niin varmaankin että Ipana - lehmä navetassa oli kipeä ja sen juoksutusmaha piti laittaa takasin paikoilleen ja tuolla noi tiet ja pihat oli ihan luistinratoina. Tuli monta kertaa Kannuksen aikainen hevosviikko mieleen, kuinka se Kaustisen piha oli ihan jäässä ja minua piti taluttaa sen pihan poikki että pysyin pystyssä :D En kaatunu nyt muuten ku kerran, mikä on varmaanki sen ansiota että koostun nykyään muustaki ku luista ja läskistä..
Niin, marraskuussa saatiin Endan kanssa testata Purinan uusia DentaLife hammaspurutikkuja Smartsonin testaajina. Tässä on tällane lyhyt video
Siitä piti tulla paljon parempi, mutta tein kiireellä nii ei oikeen kerinny. Enda tykkää noista ihan hulluna. En taida kuitenkaan hammashoitotarkoitukseen noita ostaa, mutta makupaloiksi kyllä. Se pysyy tosi hyvin irti kun tietää että tollanen on taskussa :D Vehnäallergisten koirien ei kannata ainakaan vielä tota ostaa, toivottavasti tarpeeks moni muukin pisti palautetta että korvaisivat vehnäjauhot jollain muulla!
Sitten tuli joulukuu ja tuntu niinku joku ois painanu jotain pikakelausnappia. Aika menee älyttömän nopeasti. Eilen oli viimeinen päivä minun työkokeilusta. Mulla niin harmitti ku työkkärin palautelomake oli raksi ruutuun tyyppiä. Mie en voinu kertoa miten tää puoli vuotta on kääntäny minun elämän ihan ympäri. Puoli vuotta sitten mie olin masentunu, yksinäinen, todella lihava, en halunnu tehä mitään ja ainoa mikä minut piti käynnissä oli Enda. Menneisyyden mie ei ois uskonu, että navetassa työskentely lisää elinvuosia taikka muuttaa yhtään mitään (varsinki kun vieläki pelkään lehmiä) mutta niin vaan on käyny. Ja mie oon todella kiitollinen, kun jaksoivat tuolla sen aikaa minua kattella, että minusta tuli ees jotenki hyödyllinen. Alussa nimitäin oli sellasta räpeltämistä ettei mitää rajaa :D
Mie puoli vuotta sitten ja mie nyt ollaan niinku kaks eri ihmistä. Nyt tuntuu niinku ois joku suunta elämälle. Tiiän mitä haluan tehdä seuraavan puolen vuoden päästä, ja sillä aikaa saan jatkaa tuolla tilalla osa-aikasena palkkatuella! Ehkä kesäkuussa saatte lukea postauksen missä olen mie 50kg kevyempänä :D
Mutta tässä siis mie -33kg
Laittelen joulukorttikuvan tänne tässä joku päivä ennen joulua ja ennen kun vuosi loppuu niin on mulla muutaki asiaa, joten odotelkaas niitä :)
Menin tossa alkuviikosta käymään vielä Endan kans pellolla (ennen ku ne sataa umpeen lunta) ja menin viimeselle porovapaalle pellolle, jossa ollaan jo muutama viikko jouduttu käymään... Nii eikö sielläki sitte oo poroja... Mie en tossa alussa sillee muistanu koko koiraa ku eihän se sanonu mitää, ja vaan zoomailin poroja :D Mutta ois se pitäny tietää että ku ne liikkuu nii kyllä toi jotenki reagoi, varsinki ku on tokka niitä... Onneks oli Enda kiinni, koska halusin kuvata videolle sen kun päästän sen irti ja se lähtee vapauden riemussaan juoksemaan. No videosta näkyy millasen metelin se nosti...
Ja hitsi ku ne rauhotusharjotukset/kuunteluharjotukset vilkkaalle koiralle on toiminu! Yleensä tollasessa tilanteessa sillä jää toi hihnassa rempoilu päälle ja se murraa vielä monta minuuttia sen jälkeen. Mutta nyt ku tajusin viimein sanoa ton "Riittää" sanan, niin ihan ku sillä ois niinku joku pikkunen kello soinu päässä että "Ainii, tää tarkottaa että pitää rauhottua ja kuunnella." Vielä sen joutu pyytään erikseen niinku minun eteen ja istumaan, mutta ehkä se joskus ois automaattista. Että ku toi "Riittää" kuuluu niin se tulis itekseen siihen istumaan. Niin ja lenkillä kun mennään sellasten talojen ohi missä on koiria pihalla, niin oon huomannu että ei se enää niille räyhää jos tekee vähän ennen sitä taloa sitä hengittelyä ja istumista. Koska sillä on nyt korvat päässä siinä talon kohdalla niin sen saa siitä nätisti ohi, kun pyytää sitä vaikka seuraamaan tai katsomaan silmiin kun kävellään.
Keskiviikkona oli kissan kastraatio. Ei se kyllä iso toimenpide ole, noh se leikattava aluekki on niin pieni... Vähän mulla jännitti pitää siitä kiinni, kun en oo oikeen kissoihin tottunu. Jotenki sitä mietti sillee että "apua millasella paineella tästä voi pitää kiinni ja miten päin?" :D Jos ois ollu joku pikkunen vähän rempoileva koira nii ois vaan pitäny silleen normi jämäkästi, mutta nyt oli jotenki vaikeen olosta toi minun tekeminen. Noh, taas on yks alue jota pitää harjotella...
Kävin eilen kaupungissa. Näin kaveria ja mie halusin huvikseen koittaa, että sopisko nyt vaikka taas pienemmät vaatteet :D Ja kyllähän ne sopi suurinpiirtein, vielä pikkusen nii ne ei näytä niin siltä, että läskit tursuaa yli. Mutta toi villatakki oli hyvä ja halpa niin ostin sen. Ku edellinen takki on jotaki XXL nii kyllä se toi L sopii vähä sillee tiiviimmin ny, ja mie en voi käsittää että ton kokonen takki menee sillee ympäri ja kiinni asti :D
Mutta kyllä sitä tuli surulliseksi ku katto sitä lasten vaateosastoa. Siellä oli sellasia vaatteita jonka tyylisissä aikuset menis johonki klubille bilettään... Ja muutenki niin aikusen olosia vaatteita pikku kakaroille. Ja sitte toi paskapaita... Ei helevetti oikeesti. Ei lasten tarvis tietää tollasia.Onneks olin lapsi yli kymmenen vuotta sitten niin sain pukeutua mukavasti ja en välittää siitä että vaatteet sotkeentuu tai miltä ne ees näyttää päällä - kuhan ne oli päälä esim. ulkona niin kaikki ok :D
Tai okei, ehkä pukeuduin vähän en niin tyttömäisesti, mutta silti, normivaatteet :D
Kauhee se on jo marraskuu!
Tänään oon vähä siivoillu taloa ja tyhjensin ekaa kertaa koko Nevilllen häkin purut ja laitoin uuet tilalle. On se sisäsiisti kani helppo! Mutta nyt siellä oli niitä vessalaatikon ulkopuolelle harhautuneita papanoita niin paljon ku en oo jaksanu kerätä, että sama se oli vaihtaa koko puru.
Iltapäivällä ois haudalla käynti ja hirvipeijaiset.
Oli outoo kattoo normaalikokosten puolelta vaatteita :D
Sinne se aika taas meni kaks viikkoa eteenpäin enkä kerran viikossa saanu kirjotettua...
Kaks viikkoa sitte oli hammaskiven poistoa ja tuli yks ylläripotilas jolta piti poistaa kynsi. Ensin poistettiin asiakkaan koiralta hammaskivet ja sitte Endalta. Ja mie en pyörtyä kopsahtanu :D Ehkä se viimeks oli siksi ku se oli jo illalla ja navetan jälkeen nii olin muutenki nukkumaisillani ja nälissään. Mutta sittenpä Endalla kesti hetken se herääminen nii oli siinä kyllä oottelemista. Ja illalla se vaan halus mennä heti sänkyyn ja nukku vähän lisää :D
Siinä se on vessassa :D
En tiiä muistatteko sen kanin kesältä joka asu tuolla työpaikassa kanojen kans? No siinä nyt kävi silleen, että tuolla se Neville on mulla nyt hoidossa :D Onko tää joku kennellinjalaisen pakollinen työpaikkapupu joka otetaan jos siihen on mahdollisuus? Mutta se on niin ihana ku se on sisäsiisti ja syö vaan tuolla. Oon mie alkanu opettaan sille naksutinta ku annan sille tuoreruokaa, että kattoo jos sais opetettua sille jonku tempun! On se vaan kummallista ku en mie oikeen tykänny kouluaikana kaneista ollenkaan ku niitä piti hoitaa, mutta sitte päädyn kuitenki ihan vapaaehtosesti hoitamaan kania :D
Viime viikonloppuna oli ell. Kristiina Torpin koirien häiriökäytökseen ja lääkintään liittyvä luento Louella. Kahtena päivänä siellä käytiin. Ensin oli se lääkepuoli enimmäkseen ja se muistutti liikaa koulua, ja en ollu nukkunu koko viikkoon päikkäreitä nii alko kyllä nuokkumaan jossain vaiheessa, vaikka mielenkiintosta oliki :D Toinen päivä oli sitten potilastapauksia ja niistä keskustelua.
Kyllä sieltä tarttu pari juttua mukaan, esimerkiksi se että koiran voi opettaa ottamaan käskystä syvän henkäyksen ja se niinku rauhottaa reaktiivista koiraa. Ja tällainen "vaaleanpunainen pilleri" neuvo jonka voi kouluttajana antaa ihan ilmaiseksi vaikka puhelimessa omistajille jotka odottaa sitä vaaleanpunaista kaiken ratkaievaa pilleriä, eivätkä halua nähdäkään vaivaa koiran koulutuksen eteen: Jätä koiran huono käytös huomiotta, lopeta huonosta käytöksestä rankaiseminen, palkitse hyvästä käytöksestä. Koiran käytös kyllä paranee tällä, mutta ei varmastikaan siinä mittakaavassa mitä koulutuksen avulla on mahdollista saavuttaa.
Mutta kyllä se pisti vähän miettimään, että onko siinä mitään järkeä piettää esim.niin pelokasta tai reaktiivista koiraa että se tarttee lääkkeet siihen että pää pysyy ees kasassa? Ihan sama vaikka ne lääkkeet auttais kuinka paljon, ja käyttää tunti kausia koiran kouluttamiseen nii silti? Noh, kyllä mie sen ymmärrän että on vaikeeta päästää koirasta irti jos siihen on jo kiintyny. MUTTA SILTI.
Navetassa on aivan ihanan värinen blondi-risteytys sonnivasikka. Ehkä mulla on joku pehmeä kohta tolle värille? Neville on sellane siniharmaa, toi vasikka tollane ja mullahan on aina tehny mieli ottaa weimarinseisoja, aivan sen värin takia vaan. Oon toistaiseksi saanu hoettua ittelleni että "Krisse, et tee mitään metsästyskoiralla, älä ota sitä, ÄLÄ OTA." :D Ja mulla ei oo kohta hiuksia jos mie vielä muutaman kerran unohan väistää yhen hiehokarsinan kohalla tuolla :D Jos on yksiki haituva huivista ulkona niin tää kolmen kopla iskee ja repasee. Ja vasikkahuoneessaki on kasvamassa uus sukupolvi hiustensyöjiä. Millä pikkumyynutturalla minun pitää alkaa noita pitää?
Oli täällä pari minuuttia luntaki tossa yhessä vaiheessa. Enda oli sillä iltalenkillä kieli maassa ja nuoli sitä siitä tiestä :D Tulispa se talvi kunnola, kyllästyttää tää pimiä.
Kävi mulla vielä kerran kynsienleikkuupotilas, nyt ollaan siinä vaiheessa että alkais ehkä kotonakin sujumaan jo!
